*

Mikko Laakso Tulosvastuu takaisin politiikkaan!

Oppitunti Venäjästä

Vielä reilu vuosikymmen sitten, Putinin noustessa Venäjän johtoon, julkisessa sanassa Helsingin Sanomia myöten, maalattiin kuvaa itänaapurimme hitaasta, mutta varmasta taipaleesta kohti eurooppalaisten liberaalidemokratioiden joukkoa. Putin nähtiin Jeltsinin jälkeisen Venäjän edistyksellisenä voimana matkalla kohti uudenlaista, menestyksekästä ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia kunnioittavaa eurooppalaista Venäjää.

Viimeistään toisinajattelijoiden eliminoinnin (Politkovskaja, Litvinenko), vaalitulosten systemaattisten väärentämisten, suurvaltauhittelun, oligarkkien näytösoikeudenkäyntien, Pussy Riotin, yhdistymisvapauden ja omaisuudensuojan rajoittamisen, homolakien ja poliittisen- sekä taloudellisen plutokratisoitumiskehityksen myötä naiivimmillekin idealisteille luulisi käyneen selväksi, että Venäjän kehityssuunta on kaikkea muuta kuin mitä siitä joskus maalailtiin. Venäjä ei demokratisoidu - se autoritärisoituu kaksipäisen kotkan lujassa puristuksessa.

Itseasiassa sen valtapoliittinen ajattelu on edelleen hämmästyttävissä määrin identtistä sen kansaivälispoliittisen ja sosialistisen edeltäjän kanssa: ainoastaan sen ihmisvihamielinen valtioideologia on päivitetty tälle vuosituhannelle. Tsaarinajan ortodoksikristillisen autokratian ja Neuvostoliiton kommunistisen maailmanvallankumousideologian on korvannut uusi autoritäärinen nationalismi.

Kun todistusaineisto Venäjän hallinnon totalitaristisesta luonteesta on näinkin murskaava, on erittäin kummaksuttavaa, miksi Venäjää ja sen valtapoliittista ajattelua ei ymmärretä, ja sen todellista luonnetta tunnusteta. Tai jos ymmärretään, miksei siitä puhuta ääneen? Pyrin kirjoituksessani vastaamaan tähän kysymykseen.


Denialismi

Eräs hyvin todennäköinen selitys sille, miksi Venäjää ja sen todellista luonnetta ei ymmärretä tavallisen kansan ja uutismedioiden keskuudessa, on se, että sen näkökulmasta normaaleja (liberaalin oikeusvaltion näkökulmasta härskejä) toimintatapoja ei todella haluta uskoa tosiksi. Tätä näkökantaa - tosiasioiden kieltämistä - kutsutaan denialismiksi. Halutaan lujaa uskoa hyvää jostain, joka täysin tiedostaen ja laskelmoiden ajaa omaa etua pelaten valtapeliään oikeusnormeista tai ihmisoikeuksista piittaamatta.

Ja miksei Venäjä toimisi näin? Se on ollut Putinin aikana erittäin menestyksellinen strategia KGB-taustaisen valtiojohdon harjoittamassa sortopolitiikassa. Se suhtautuu vihamielisesti keinoja kaihtamatta jokaista sellaista tahoa vastaan, joka puhuu tai kirjoittaa sen valtioedun (ts. Kremlin ja KGB:n) vastaisesti. Tämän vuoksi mm. toimittajat ja tutkijat ehdollistuvat ylivarovaisiksi, salailemaan ja kaunistelemaan maata koskevaa uutisointia ja kirjoittelua.

Venäjän hallinnon luonteeseen liittyvä kaunistelu, etenkin suomalaisessa mediassa, tuntuu olevan selkäydinreaktionomainen perintö suomettumisen ajoilta. Venäjä-keskustelussa korostetaan jatkuvasti kauppasuhteita ja myönteisiä yhteistyömahdollisuuksia kansallisen vaurastumisen näkökulmasta ja vastaavasti samalla laiminlyöden keskustelua sen ihmisoikeustilanteesta.

Vasta Pussy Riot ja Venäjän homolait ovat saaneet laajempaa huomiota Euroopan liberaalissa ja urbaanissa keskiluokassa. Samat tosiasiat nyky-Venäjän luonteesta ja toimintatavoista olisi voinut päätellä jo Tshetshenian tapahtumista, kaukasialaisten kohtelusta, opposition murhista, kansalaisjärjestöjen julistamisesta CIA:n agenteiksi, Viron pronssipatsaasta tai Georgian sodasta.

Länsimaiden on nyt korkea aika herätä harhakuvitelmista ja päivittää näkemyksensä Venäjästä realistisempaan suuntaan. Venäjän valtiojohtoon ja sen intresseihin tulisi suhtautua realistisesti ja unohtaa pilvilinnat maan oikeusvaltiokehityksestä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Missä ihmeen maailmassa Laakso elää? Sekä suomalainen media että urbaani, liberaali eurooppalainen keskiluokka ovat kiinnittäneet johdonmukaisesti huomiota Venäjän ongelmiin oikeastaan koko Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisen ajan, myös Suomessa. Myöskään länsimaiden ulkopolitiikkaa ei voi sanoa erityisen Venäjä-myönteiseksi, jollei sitten suorasta invaasiosta pidättäytymistä lasketa jonkinlaiseksi suomettumisen huipuksi.

Harvoin törmää kirjoituksiin, joiden maailmankuva poikkeaa todellisesta maailmasta näinkin paljon.

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Ei nyt aivan noinkaan, kuten blogissani viittaan, niin poliittinen liturgia oli 2000-luvun taitteessa kovin optimistista Putinin ja Venäjän suhteen. Esimerkkinä vaikkapa tämä ote Ulkoasianministeriöstä:

"Suomen ja Venäjän välisten suhteiden muutokset on tehnyt mahdolliseksi Venäjän avautuminen, jonka tunnuksena on demokratian, oikeusvaltion ja markkinatalouden ottaminen yhteiskunnallisen rakennustyön päämääräksi. Suomi yhdessä muiden EU-maiden kanssa tukee näitä tavoitteita, jotka yhdistävät sekä tavallisten suomalaisten ja venäläisten että molempien valtioiden edut.

(--)

Venäjä-politiikkamme mahdollisuudet riippuvat jatkossakin Venäjän sisäisestä kehityksestä ja Euroopan yleisestä kehityksestä.

Minkään yhteiskunnan kehitys ei ole suoraviivaista. Venäjän tavoitteekseen asettamat demokratia, oikeusvaltio, markkinatalous ja kansalaisyhteiskunta ovat paljon lähempänä toteutumistaan kuin vielä muutama vuosi sitten. Vapaaseen tiedonvälitykseen ja ilmaisunvapauteen tottuneet sukupolvet tulevat huolehtimaan siitä, että nämä vapaan yhteiskunnan peruspilarit säilyvät. Paluuta vanhaan ei ole, eikä saa olla. "

Lähde: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?conte...

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

...vuonna 2000 tehty lausunto riittää sen toteamiseen, että Venäjän todelliseen luonteeseen on havahduttu vasta *aivan viime aikoina*?

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Laakso kirjoittaa:

"Vasta Pussy Riot ja Venäjän homolait ovat saaneet laajempaa huomiota Euroopan liberaalissa ja urbaanissa keskiluokassa."

Ei pidä paikkaansa. Euroopan liberaali ja urbaani keskiluokka on ollut huolissaan Venäjästä pitkin koko 2000-lukua. Politkovskajan murha, Pronssisoturi-kriisi ja etenkin Georgian sota herättivät kaikki hyvin paljon huolestuneisuutta, etenkin Suomen julkisessa sanassa. Itse asiassa ne herättivät paljon enemmän huolestuneisuutta kuin muutaman huppupäisen punkkarin sekoilu ortodoksikirkossa.

Seksuaalivähemmistöihin kohdistunut sorto on toki vakava asia, mutta ei mitään uutta. Ainakin täällä Suomessa se on tuonut Venäjä-keskusteluun vain sen lisäsäväyksen, että nyt myös kyynis-ironiset punavihreät ovat ryhtyneet arvostelemaan itänaapuria aiempaa voimakkaammin -- mutta hehän nyt eivät varsinaisesti edusta mitään "keskiluokkaa". Sivutuotteena on tietysti sitten tullut myös se, että itänaapurin homolakien myötä ovat perussuomalaiset alkaneet paheksua kaikkia niitä, jotka kehtaavatkin pilata suhteemme Venäjään pitämällä ääntä seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.

Lasse Kosonen

Venäjän ongelmana on sen eristäminen. Rajoille ilmestyneet NATO maat ja tukikohdat herättävät pelkoa ja vainoharhaisuutta. Syyriassa on Venäjän ainoa laivastotukikohta välimerellä sen menetys ei varmaan ole helppo pala pelkona tietysti että NATO invaasiot leviävät edelleen. Leningaradin lähiöissä kasvanut Putin ei luota vieläkään kapitalistiseen amerikkaan ei tehtaan varjoissa kasvanut suomalainenkaan luota kokoomukseen. Maailman politiikka ei todellakaan ole aina järjen asia se vaatii psykologian tajua. Suomen sijainti tuon suuren talousmahdin naapurina on hyödyllinen jos se oasataan hyödyntää ja luoda laajalla tasolla suhteita naapurimaahan. Tähän tietysti kuuluu se että venäjän kielen opiskelua lisätään kouluissa tuntuvasti. Jokainen tietää että venäjän matka oikeusvaltioksi on pitkä ja vaikea. Suomessa ei urbaania ja liberaalia keskiluokkaa ole sinänsä olemassa. Ehkäpä se muodosttuu näistä kokoomuksen nuorista ylioppilaista.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Denialismi vaivaa varsin monessa asiassa sinisilmiä... yksi on myös eurokuvio, jossa edelleen pimennossa. Mutta onneksi tämä Putin valatahörhöily on jo sentään herättänyt tai aukaissut silmiä siltä suunnalta.

Käyttäjän EljasRahikainen kuva
Eljas Rahikainen

Saiskos tästä Fingerporin?

Näin se meni, ennen:
Opettaja opettaa, oppilas opin saa!

Näin se näyttää menevät, nyt:
Ylioppilas opettaa, vassarit (ja muut vanhassa elävät) oppikoot!

Tsemmppiä kaikille opintielle!

Marko Huttunen

"Sivutuotteena on tietysti sitten tullut myös se, että itänaapurin homolakien myötä ovat perussuomalaiset alkaneet paheksua kaikkia niitä, jotka kehtaavatkin pilata suhteemme Venäjään pitämällä ääntä seksuaalivähemmistöjen oikeuksista."

Jussi Jalonen tarkoittanee ministeri Arhinmäen globaalisti käänteentekevää lipunheiluttelua urheilukisoissa? Kuuluuko suomalaisen ministerin kutsuvieraana urheilukisoissa alkaa kalastelemaan ääniä kotimaasta? Vaikka lipun olisi huomannut joku muu kuin kaveri joka sen kuvasi, olisiko vaikutus ollut Venäjän homoille positiivinen?

Kuinkas rankaisemme presidentti Niinistöä kun hän ei asettanut ehdoksi Obaman tapaamiselle Guantanamon vankien vapautusta ja Kuuban jälleenrakennusta?

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Marko Huttunen juttelee:

"Jussi Jalonen tarkoittanee ministeri Arhinmäen globaalisti käänteentekevää lipunheiluttelua urheilukisoissa?"

Sitä tietysti, ja sen lisäksi myös perussuomalaisen puolueen jäsenten reaktiota siihen.

"Kuuluuko suomalaisen ministerin kutsuvieraana urheilukisoissa alkaa kalastelemaan ääniä kotimaasta?"

Tietysti. Typerä kysymys ylipäätään. Ammattipoliitikon tehtävänä on tulla valituksi seuraavallekin kaudelle. Vastaavasti myös Timo Soini kalasteli ääniä kotimaasta ollessaan europarlamentaarikko.

Marko Huttunen

"Tietysti. Typerä kysymys ylipäätään. Ammattipoliitikon tehtävänä on tulla valituksi seuraavallekin kaudelle. Vastaavasti myös Timo Soini kalasteli ääniä kotimaasta ollessaan europarlamentaarikko"

Arhinmäkihän on sitten populisti :)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Arhinmäki on kai ns. SETA-populisti tai saateenkaaripopulisti.

Pöhköjä nämä punavihreät! Ensin hävityttävät Suomesta maamiinat, ja sitten ryhtyvät härnäämään venäläisiä sateenkaarilipulla.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Mikko Laakso kirjoitti:
"Länsimaiden on nyt korkea aika herätä harhakuvitelmista ja päivittää näkemyksensä Venäjästä realistisempaan suuntaan. Venäjän valtiojohtoon ja sen intresseihin tulisi suhtautua realistisesti ja unohtaa pilvilinnat maan oikeusvaltiokehityksestä."

Tämä on täyttä asiaa. Mutta käytännön politiikassa kaikenlaiset diplomatian säännöt tulevat rehellisen keskustelun jarruksi.

Sitä paitsi Putinin puolue on muistaakseni Suomen Kokoomuksen "veljespuolue". Siksi kai juuri kokoomuslaiset ovat erityisen diplomaattisia suhteessaan venäläisiin kollegoihin Putinin yksinvallassa. Kokoomuksen on myös muistettava, että se on "valtionhoitajapuolue", jonka hallussa ovat sekä presidentin että pääministerin virat.

Joskus syvällä suomettuneisuuden kaudella melkein vain kommunistien enemmistösiipi Aarne Saarisen ja Ele Aleniuksen johdolla täällä meillä rohkeni arvostella Neuvostoliittoa Tshekkoslovakian miehityksestä. "Nuorkokoomuslaiset" Ilkka Kanervan johdolla vain nostelivat nuorisofestivaaleilla maljoja Brezhnevin kunniaksi.

Ettei vain tilanne olisi taas samanlainen: Ainoastaan "enemmistövasemmistoliittolainen" Paavo Arhinmäki rohkenee nostaa Moskovan stadionilla sateenkaarilipun. Muut ministerit ja heidän hännystelijänsä sekä ylivarovainen lehdistö kauhistelivat Arhinmäen aiheuttamaa "diplomaattista skandaalia".

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Suomalaisten on turha opettaa venäläisille yhtään mitään.

Jouko Helenius

Uutinen aamulla. Kaikesta hypetyksestä huolimatta itä-Suomen kunnat eivät ole kiinnostuneita venäjän opetuksesta. Eikä oppilaatkaan.
Venäläiset opettelavat innokkaasti englantia, koska he haluavat matkustaa muuallakin. Suomalainen ei ikinä suostu palvelemaan tankerovenäjällä vaativia asiakkaita.
Seuraava mielenkiintoinen piste on syksyllä, kun Putin pistää Ukrainan seinää vasten. Ukrainan vapaakauppasopimus EU:n kanssa voi pisää hanat kiinni. Vaikuttaakohan WTO-jäsenyys mitään?

Tuomas Taivasaho

Mitä syytä Suomella on alkaa messuamaan muiden ongelmista. Hyvä, jos Suomen suvaitseva suhtautuminen tuo investointeja tännekin. Näin se on aina mennyt, ja sopii mennä tulevaisuudessakin.

Venäjä ei ole demokratiamielessä mikään ihannevaltio, mutta eipä näytä ruusuiselta lännessäkään. Jatkuvan urputuksen sijaan Suomi voisi keskittyä kehittämään omaa demokratiaansa, mutta eipä näytä demokratia ja kansalaisoikeuksien toteutuminen olla tavoitteena täälläkään.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Mikko,

Arvostan kiinnostustasi Venäjään. Isossa maassa vaditaan pitkää aikaperspektiiviä, jotta ymmärtäisi maan johdon tapaa ajatella. Jos sen onnistuu hallitsemaan, on myös ymmärrettävä itse maata ja kansaa, historiankäsityksiä ja kuka on mistäkin huolissaan.

Suosittelen tustustumista Venäjän historiaa dekabristien toimintaa koskevien kirjoitusten avulla 1800-luvun alussa, Kaprin koulukuntaan ja Bogdanovilaisiin (ml. Troskilaisuus) Moskovassa 1900-luvun alussa vaihtoeoisena kehitysmallina NL:n ajalle ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisee instituionaaliseen kehitykseen mm. naisten taloudelliseen itsenäistymiseen venäläisessä yhteiskunnassa.

Näistä kolmesta lähteestä löytyy visioira erilaisesta menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Länsimaisia tiedotusvälineitä ja sosiaalista mediaa seuraamalla ei synny edustaa kuvaa naapurimaamme khityksestä. Lastensa puolesta huolissaan olevat äidit Venäjällä ovat huolissaan maansa ja lastensa tulevaisuudesta. Kaukasian sodassa kuolleiden poikien äidit avasivat tunnelin, jonka päässä on valoa vielä elossa olevien lasten puolesta kuin muissakin maailman maissa. Suomessa tämä asia tapoahtui sata vuotta sitten.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Suomessa asuu noin 60 000 venäjänkielistä. Heidän palvelujaan olisi opittava käyttämään hyväksi Suomen ja Venäjän kaupallisissa ja kulttuurisuhteissa. Tämä ryhmä on sikälikin käyttökelpoinen, että noista ihmisistä noin puolet on kieleltään venäläisiä mutta mieleltään (inkerin)suomalaisia.

Varsinaisille venäläisille maahanmuuttajille olisi saatava venäjänkielistä tietoa Suomesta ja suomalaisista näkökannoista. Muuten he jäävät pelkästään voimakkaan putinilaisen venäläisen median vaikutuspiiriin.

Jouko Helenius

Kirjasuositus myös: Svetlana Aleksijvitj: Tiden second hand, slutet för den röda människan.
Sen luettuaan voi ymmärtää, kuinka toivotonta on Putinin yritys kääntää historian pyörää taakse päin. Katastrofi on tulossa.

Jussi Jukola

Jos haluat joskus tulla ihan oikeaksi poliitikoksi, hae faktasi muualta kuin iltapäivälehdistä.

Esimerkiksi Politkovskajan tappoivat tsetsheeniporukka, miten sen saat käännettyä osoitukseksi Venäjän hallinnon totalitäärisestä luonteesta.

Toimituksen poiminnat