Yksikään oppilas ei saa joutua tasapäistämisen uhriksi

Viime viikolla kohistiin lehdistössä siitä, että 9-vuotias koulupoika oli tehnyt kotitehtäviään pidemmälle kuin luokan opettaja oli määrännyt. Kyseinen opettaja oli lähettänyt tapauksesta oppilaan vanhemmille viestin “sopimattomasta käytöksestä”. Ikään kuin lisätehtävien tekeminen olisi rangaistavaa, vaikka olisi muita kunnianhimoisempi. Oppilaan vanhemmat – aivan perustellusti – pöyristyivät palautteesta. 9-vuotias lapsi oli mennyt tapauksesta hämilleen – olihan tämä uhmannut suomalaisen sosialidemokratian tärkeintä opinkappaletta: “kukaan ei ole lahjakkaampi kuin toinen”.

Valitettavasti tämä tapaus ei ole ainutlaatuinen. Se oikeastaan kuvastaa varsin hyvin nykyistä tasapäistävää peruskouluamme. Hyvän ystäväni lapselle kävi tismalleen samoin espoolaisessa alakoulussa – ahkeruus ja innostunut oppiminen lytättiin. Myös useat muut anekdootit kertovat ilmiön laajamittaisuudesta. Kasvatustieteen tohtori Erja Sandbergin mukaan tällaiset tilanteet eivät ole urbaania legendaa, vaan varsin tyypillisiä tapauksia suomalaisessa koulujärjestelmässä. Ilmiö on johtanut hänen mukaan useiden potentiaalisten huippulahjakkuuksien motivaation katoamiseen opin tiellä.

Myös omat havaintoni tukevat ilmiötä: etenkin ylä-asteella koin kiusaamista sekä nälvimistä siitä, että halusin oppia lisää ja ymmärtää luokassa oppimistani käsitteistä ja teorioista enemmän kuin kirjassa luki. Tämä lannisti ja johti usein turhautumiseen, joka näkyi myös oppitunneilla. Tasapäistämisestä pääsin eroon oikeastaan vasta lukiossa matemaattis-luonnontieteellisellä eritysluokalla, jossa oppiminen oli haastavampaa, mutta samalla antoisaa. En ollut enää luokan nörtti vaan keskiverto-oppilas. Jaoin samat mielenkiinnon kohteet muiden luokkakavereiden kanssa.

Tasapäistäminen kouluissa on yksi suurimmista epäkohdista, johon haluan ajaa muutosta Espoon kuntapolitiikassa: yksikään oppilas ei saa joutua tasapäistämisen uhriksi. Meidän tulee tukea erilaisten oppijoiden yksilöllisiä oppipolkuja, olivatpa nämä lahjakkaampia tai heikompia oppijoita kuin keskiverto-opiskelijat. Tämä tarkoittaa käytännössä tasoryhmiä, joissa oppilaiden erityistarpeisiin vastataan tarjoamalla tarpeeksi haastavaa oppisisältöä niin pitkälle kuin vain motivaatio ja osaaminen riittävät. Vastaavasti heikompia oppijoita tulee huomioida yhtälailla opetusta laadittaessa.

Tieteellinen tutkimustieto tukee laajasti ajatusta siitä, että tasoryhmät auttavat lahjakkaimpia pääsemään potentiaaliinsa. Kasvatustieteen tohtori Sandbergin mukaan tasapäistäminen ei ole lakisääteistä – vaan pikemminkin päinvastoin: opetussuunnitelma sallisi erilaisten oppilaiden laajemman yksilöllisen huomioimisen.  Tämän vuoksi asian korjaaminen on kiinni vain poliittisesta valmistelusta ja tahtotilasta. Kuinkahan monta suomalaista harvard-tohtoria tai menestyvää kasvuyritystä on jäänyt syntymättä tasapäistämisen vuoksi?

Espoolainen koulutuspolitiikka tarvitsee lisää tulosvastuuta. Se tarkoittaa hyvää oppimisympäristöä ja mahdollisuutta kaikille saavuttaa potentiaalinsa.

 

Lähteitä:

MikkoLaakso
Kokoomus Espoo

Markkinaliberaali kauppatieteiden maisteri ja kaupunginvaltuutettu Espoosta. Työkokemusta start-up -yrityksistä, Eduskunnasta ja Euroopan Parlamentista.
Lisää ajatuksistani täältä!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu