*

Mikko Laakso Tulosvastuu takaisin politiikkaan!

Kysymyksiä Kremlin ystäville

Venäjä on myöntänyt 9.10. Presidentti Vladimir Putinin allekirjoittamalla ukaasilla kahdelle suomalaiselle ns. ystävyyden kunniamerkin. Vuonna 1994 perustettu kunniamerkki voidaan myöntää Venäjällä ulkomaalaisille henkilöille, jotka ovat esimerkiksi tehneet jotain erityistä rauhan, ystävyyden ja kansojen välisen yhteisymmärryksen lujittamiseksi. Kyseessä on lajissaan korkein mahdollinen tunnustus ulkomaalaiselle henkilölle. Suomalaisista sen on saanut aiemmin muun muassa Paavo Lipponen.

Nyt merkin saavat pääministerin valtiosihteeri Paula Lehtomäki sekä kansanedustaja, entinen eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma.

Toistaiseksi ei liene varmuutta siitä, aikovatko kyseiset henkilöt hyväksyä kunnianosoituksen. Vaikka autoritaaristen johtajien antamat tunnustukset voivat herättää kysymyksiä jo sellaisenaan ja merkin on saanut vuosien varrella hyvin kirjava joukko ihmisiä (mm. Yhdysvaltain nykyinen ulkoministeri Rex Tillerson) erilaisin perustein, on tilanne muuttunut radikaalisti vuoden 2014 jälkeen.

On äärimmäisen huolestuttavaa, että Syyrian ja Ukrainan kansoja, läntistä yhteisöä, Euroopan unionia ja Natoa kohtaan avoimen aggressiivinen valtio palkitsee merkittäviä suomalaisvaikuttajia näkyvästi.

Sekä Lehtomäki että Heinäluoma kuuluvat poliittisen aktiivisuutensa alkuaikojen puolesta sukupolveen, joka on saattanut tuntea Tehtaankadun uuden isännän Pavel Kuznetsovin jo varsin nuorena. Parikymppinen Kuznetsov, jota yleisesti pidetään tiedustelupalvelun työntekijänä, sijoitettiin Helsinkiin ensimmäisen kerran vuonna 1980. Erityisesti toisen Suomen-komennuksensa aikana 1990-luvulla hänen on kerrottu pitäneen aktiivisesti yhteyttä poliittisiin, mutta myös muihin nuorisojärjestöihin. Tämän lisäksi tulevalle presidentti Vladimir Putinille tuttuun Pietarin ystävyyskaupunki Turkuun panostettiiin, mutta Kuznetsovin mahdollinen rooli asiassa on toistaiseksi epäselvä.

Osaltaan Lehtomäen ja Heinäluoman palkitsemisessa on kyse pyrkimyksestä normalisoida läheisiä itäyhteyksiä, ehkä jopa jonkinlaisesta reviirin merkitsemisestä. Voi tietysti myös epäillä, että esittämällä korkean tason poliitikot parempina Moskovan ystävinä kuin he ovatkaan Kreml pyrkisi lietsomaan epävakautta tai luomaan itseään toteuttavan ennusteen, josta palkittujen on vaikea irtisanoutua.

Oli kyse mistä hyvänsä, Kremlin toiminta on onnistunutta, mikäli prenikan saajat eivät itse tee selkoa itäyhteyksiensä taustoista tai joku muu käsittele asiaa julkisuudessa tyhjentävästi.

Esitämme palkituille toivomuksen, että he käsittelisivät itäyhteyksiään avoimesti. Perustelemme asiaa alla tuomalla esiin muutamia omia havaintoja ja tunnettuja (tai vähemmän tunnettuja) tosiasioita.

 

Paula Lehtomäki

Lehtomäki menetti syystä tai toisesta kansan luottamuksen ja putosi eduskunnasta vuoden 2015 vaaleissa. On mielenkiintoista, että tästä huolimatta hänet nimitettiin heti saman vuoden kesäkuussa pääministeri Juha Sipilän valtiosihteeriksi. Tässä tehtävässä hän on kaiken keskeisen pääministerin saaman informaation suodattaja ja hänellä on merkittävää valtaa myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen tilannekuvan viestimisessä. Aseman merkittävyyttä havainnollistaa se, että kun Lehtomäki myöhemmin olisi päässyt varasijalta nousemaan eduskuntaan, hän kieltäytyi ja jatkoi mieluummin pääministerin valtiosihteerinä.

Virkamiehenä hänellä lienee ollut voimakasta vaikutusvaltaa myös muun muassa Helsinkiin perustetun hybridiosaamiskeskuksen suunnittelussa. Tuore suurlähettiläs Kuznetsov ei taannoisessa haastattelussaan halunnut vielä ottaa lopullista kantaa keskukseen, vaikka muuten puuttui suorasanaisesti Suomen politiikkaan. Suomesta monikansalliseen keskukseen on rekrytoitu muun muassa Aleksanteri-instituutti -taustalla ryyditettyä Venäjä-asiantuntemusta.

"Neuvostoliitto-Lehtomäeksi" pääainevalintansa (venäjän kieli ja kulttuuri) mukaan 1990-luvun alun Turussa leimattu opiskelija tempautui mukaan politiikkaan kunnolla vuonna 1996, kun hänet valittiin Kuhmon kaupunginvaltuustoon. Eduskuntaan Lehtomäki nousi vuonna 1999 ja Anneli Jäätteenmäen hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi seuraavien vaalien myötä vuonna 2003.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministerin tehtävässä toimiessaan Lehtomäki sai uhkaavan puhelun nykyiseltä Esko Ahon työkaverilta German Grefiltä, joka tuolloin toimi Venäjällä vastaavan ministerinsalkun hoitajana. Asia koski Venäjän kaupallisen edustuston osallistumista laajaan paritukseen Helsingissä, mikä oli noussut Suomen mediassa esiin. Gref käski tiettävästi Lehtomäkeä pistämään lopun uutisoinnille.

Vuonna 2014 Lehtomäki valittiin Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtajaksi. Seuran hallituksessa hän oli toiminut jo vuosina 2000-2003. Pari päivää Itä-Ukrainassa tapahtuneen malesialaiskoneen alasampumisen jälkeen hän arvosteli pääministeri Alexander Stubbia Venäjä-suhteiden jäädyttämisestä. Muissakin yhteyksissä Lehtomäki on kannattanut "dialogin" ylläpitämistä Kremlin kanssa. Hän jätti SVS:n puheenjohtajuuden tultuaan valituksi valtiosihteerin tehtävään.

Lehtomäki on toiminut myös muun muassa UKK-seuran ja Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiön (K-linjan keskustalaisten tueksi perustetun vaalirahoitusorganisaation) hallituksessa sekä Aleksanteri-instituutin neuvottelukunnassa.

 

Eero Heinäluoma

Eero Heinäluoman tausta suomalaisessa politiikassa ja sen laitamilla on pitkä ja sen myötä myös verifioidut itätiedustelukontaktit laajoja. Vuosina 1983-2002 hän toimi SAK:n palveluksessa lukuisissa tehtävissä, muun muassa nuorisosihteerinä. Lisäksi ansioluettelosta löytyy muun muassa hallitusjäsenyys taistolaiskommunistien dominoimassa Rauhanpuolustajat-järjestössä. Vuosina 1979-82 ja 86-90 Stasin edustajana Helsingissä työskennellyt Gerhard Maget on nimennyt Heinäluoman yhdeksi avainkontakteistaan, vaikka ei katsonutkaan olleensa vaikuttunut hänestä. Muita vastaavia Magetin vuonna 2007 antamassa haastattelussa nimeämiä henkilöitä olivat muun muassa Tarja Halonen, Ulf Sundqvist ja Paavo Lipponen.

Koska Stasi oli KGB:n filiaali, on selvä, että jo tiivis yhteydenpito ensiksimainitun kanssa luo jälkimmäisen perillisille otolliset olosuhteet yhteistyölle. Moskovan arkistojen ollessa suljettuna kattavan kuvan saaminen Heinäluoman yhteyksistä Neuvostoliiton ja Venäjän viranomaisten kanssa on Itä-Saksa -yhteyksien avaamista vaikeampaa.

Muun muassa Atte Kaleva on tuonut blogissaan esille, että Heinäluoman noustua eduskunnan puhemieheksi vuoden 2003 vaalien myötä hänen työpaikkansa SAK:ssa siirtyi Stasin värväysasiakirjan omakätisesti allekirjoittaneelle Riitta Juntuselle. Juntunen oli toiminut myös presidentti Tarja Halosen kamppanjakoneistossa. Suojelupoliisi, jonka johdossa oli KGB:n luottamuksellisen kontaktin Kalevi Sorsan entinen avustaja (eli Tarja Halosen sekä Paavo Lipposen kollega) Seppo Nevala, ilmeisesti laiminlöi Juntusen tapauksen tutkinnan. Heinäluoman ja Nevalan suhteita on niin ikään kuvailtu läheisiksi.

Konkariedustajan valiokuntajäsenyyksiin ovat lukeutuneet muun muassa kansallisen turvallisuuden kannalta kriittiset ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnat. Tällä hetkellä hän toimii puhemiesneuvostossa ja kansliatoimikunnassa sekä hallinto- ja turvallisuusjaostossa. Kansainvälisistä tehtävistä merkittävimpiin lukeutuu eduskunnan Nato-valtuuskunnan jäsenyys 2011-15 ja tämän jälkeen toimiminen valtuuskunnan varapuheenjohtajana.

Niin ikään Venäjä-ystävyysryhmän puheenjohtajuus tuonee Heinäluomalle paljon epävirallisia kontakteja maahan.

 

Selvitystä kaivattaisiin

Silloin, kun hyökkäyssotaa Euroopassa käyvä maa osoittaa näkyvästi “ystävyyttään” merkittäville suomalaispoliitikoille ja korkeille virkamiehille, olisi heidän vähintään syytä tehdä selkoa itäyhteyksiensä laadusta ja kunniamerkin taustasta. Kun eduskunnassa vierailleista lobbareista on ollut viime aikoina paljon keskustelua, voisivat palkitut aloittaa esimerkiksi kertomalla avoimesti tapaamisistaan Venäjän valtion edustajien kanssa ja tapaamisten agendasta ainakin pääpiirteissään.

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttarin mukaan ns. “kotiryssätoiminta” ei koskaan kunnolla loppunut. Olisikin asiallista, että Heinäluoma ja Lehtomäki julkaisisivat myös kaikkien säännöllisten kontaktiensa nimet. Tämä myös siinä tapauksessa, että Venäjän viestejä tuovat kontaktit ovat suomalaisia. Mainitunlaisia kuiskuttelijoita kutsutaan tiedustelukielessä vaikuttaja-agenteiksi.


Kirjoittajat:

Mikko Laakso on kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Espoosta.
Pekka Virkki, toimittaja & yrittäjä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Helkkarin hieno idea, jota ei missään tapauksessa pidä jättää pelkästään kirjoituksessa nimettyihin. Saadaan kummasti lisää säpinää, kun ruvetaan esittämään kysymyksiä jokaiselle epäilyttävältä taholta (tähän tarpeeksi epämääräisellä määrittelyllä kyhätty lista diktaattoreista tai muuten vain epäsuosituista valtiojohtajista) kunniamerkin tai muun huomionosoituksen saaneelta. Ja kun ollaan vauhtiin päästy, niin turha rajoittaa pelkästään nyt elossa oleviin. Perikunta vastaa jo poistuneiden puolesta.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Erinomainen kirjoitus Laaksolta.

Venäjä kyllä jakaa kunniamerkkejä rauhan, ystävyyden ja kansojen välisen yhteisymmärryksen kunniaksi mutta samalla käy aseetonta sotaa Länttä vastaan luomalla eripuraa ja kriisejä.

Linkeissä on kaksi tuoretta kirjoitusta siitä, miten Venäjä hyökkää meitä ja yhteiskuntiemme yhtenäisyyttä vastaan.

http://www.politico.com/story/2017/10/02/russia-cy...

https://www.the-american-interest.com/2017/10/17/r...

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Kiitos palautteesta ja linkeistä! Perehdyn näihin.

Käyttäjän anakonna kuva
antti salmi

Vitsejäkö Kotznetsovin olis pitänyt kertoa että olis kelvannut kokoomukselle.
Haastattelussa Kuznetsov mainitsi,että on jokaisen suvereenin valtion oma asia
liittyykö Natoon vai ei.Siis ″kokkareiden″ mielestä lausunto oli puuttumista suomen
sisäisiin asioihin,aivan uskomatonta syväanalyysia.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

"Haastattelussa Kuznetsov mainitsi,että on jokaisen suvereenin valtion oma asia
liittyykö Natoon vai ei."

Tuo on puolitotuus siitä, mitä suurlähettiläs Kuznetsov sanoi Iltasanomien mukaan:

"Jokaisella maalla on suvereeni oikeus itse määritellä kansallisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linja. Luulen kuitenkin kaikkien ymmärtävän, että Naton sotilaallisen infrastruktuurin tulo lähemmäs meidän rajojamme pakottaa meidät ryhtymään asianmukaisiin vastatoimiin. Ehkä joku tarvitseekin sitä, mutta eivät ainakaan Suomen ja Venäjän kansat, Kuznetsov sanoo IS:lle."

Lähde: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005398069.html

Toisin sanottuna suurlähettiläs esittää verhotun uhkauksen, kun hän toteaa, että "Naton sotilaallisen infrastruktuurin tulo lähemmäs meidän rajojamme pakottaa meidät ryhtymään asianmukaisiin vastatoimiin." Samalla on haluaa esittää, että hän puhuu myös Suomen kansan suulla. Keskeinen kysymys on pohtia sitä, MIKSI Venäjä ei halua, että Suomi liittyy NATO:on. Luultavasti merkittävin syy Venäjän äärimmäiseen nihkeyteen Suomen mahdollista NATO-jäsenyyttä kohtaan on se, että puolueetonta Suomea on paljon helpompi simputtaa kuin Suomea, joka kuuluisi NATO:oon.

Esimerkiksi presidentti Kekkonen käytti Neuvostoliiton painostusta vuonna 1958 ns. yöpakkasten aikana välineenä K.-A. Fagerholmin hallituksen kaatamiseen. Muun muassa tästä puhutaan neuvostodokumenttien kautta uudessa kirjassa "Varjot Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot", jonka ovat kirjoittaneet professorit Kimmo Rentola, Ohto Manninen ja Timo Vihavainen sekä varajohtaja Sergei Zhuravljov Venäjän tiedeakatemiasta:

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2408310

Tuollaiset uutiset täsmentävät kuvaa Kekkosesta erittäin häikäilemättömänä valtionpäämiehenä, joka selvästikin osasi ajaa omia etujaan, mutta on sitten aivan toinen asia, että olivatko hänen etunsa sama asia kuin Suomen valtion ja Suomen kansan etu.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Liittoutumaton Suomi on todellakin helposti Venäjän painostettavissa - näkeehän tuon koko ajan. Ei Baltian maiden tai Puolan enää tarvitse joka saumassa pohtia mitä Venäjä heidän tekemisistään ajattelee. He voivat toimia omien intressiensä mukaan - sitä kutsutaan suvereniteetiksi.

Toinen peruste on tietenkin se, että liittoutumaton Suomi pysyy Venäjän sotilaallisten operaatioiden mahdollisena kohteena. Nato -Suomi olisi tältäkin osin tavoittamattomissa.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Natottajien vastavaikutuksia on jo reunasta koettu, kun Karjalan turistiryhmien liikkumista on alettu rajoittamaan. Syy: sotilasalueiden laajeneminen. Onnittelut Presidentti Sauli Niinistölle. Selityksiä ei kaivata, ne tiedetään.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Tuo Venäjän rajan pinnassa olevien sotilasalueiden laajeneminen on perua siitä, että Venäjällä valta on siirtymässä turvallisuuskoneiston, kuten entisille asevoimien ja tiedustelupalveluiden upseereille.

Jo vuonna 2006 tehdyssä Olga Kryshtanovskayan tutkimuksessa ilmeni, että Venäjällä valtaan nousseella eliitillä oli hyvin usein siteitä joko KGB:n tai FSB:n suuntaan.

"Kryshtanovskaya recently analyzed the official biographies of 1,016 leading political figures -- departmental heads of the presidential administration, all members of the government, all deputies of both houses of parliament, the heads of federal units and the heads of regional executive and legislative branches. She found that 26 percent had reported serving in the KGB or its successor agencies.

A more microscopic look at the biographies, she said -- examining unexplained gaps in résumés, unlikely career paths or service in organizations affiliated with the KGB -- suggests the startling figure of 78 percent."

Lähde: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/artic...

Tuo kaikki viittaa siihen, että Venäjä ei ole valtio, jolla on tiedustelupalvelu, vaan se on tiedustelupalvelu, joka hallitsee valtiota. Juuri sellaisen valtiojärjestelmän selvityminen pitkällä aikavälillä perustuu vainoharhaisuuteen niin sisä- kuin myös ulkopolitiikassa.

Timo Ala-Harja

Tosiaan kremlin kellokkaat.Syytetään muita venäjän omista aggressioista kuten parhaimpina neuvostoaikoina.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Nyt kun järki-ihmiset ovat suurelta osin hypänneet pois PS:n kelkasta, on enemmän kuin oletettavaa että Venäjä alkaa rahoittaa puoluetta. Esteenä on ainoastaan Halla-Aho, joka on Nato -myönteinen ja Venäjä -vastainen. Muutoksia lienee luvassa... ja tästä olisi tutkivien journalistien tärkeä ottaa koppi.

Timo Ala-Harja

Tietääkseni Heinäluoma ja Lehtomäki eivät kuulu PS:n

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Onnitteluni Heinäluomalle ja Lehtomäelle. Ranskan kunnialegioonan ritarimerkkejä saaneita suomalaisia on jo ennestään ilman oletusta, että olisivat muukalaislegioonaan liittymässä.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä kirjoitus. Toivottavasti media lähtee kääntämään tunkiota ja selvittää henkilöiden taustoja ja urotekoja Venäjän valtion hyväksi.

On täysin selvää että mitalit on ansaittu erityisellä toiminnalla Venäjän hyväksi ja että suurin osa toiminnasta on toistaiseksi jäänyt piiloon. Ei Putin mitaleita jaa pelkästä nöyristelystä ja edessä konttaamisesta koska muutoin mitaleita olisi pitänyt jakaa muillekin demareille ja kepulaisille. Vähän säälittää Vanhasen ja Tuomiojan puolesta: Niin paljon yritystä mutta ei mitaleista tietoakaan. Ehkäpä ensi vuonna?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kannatan kyllä maamme ulko- ja turvallisuuspoliittista lähenemistä länteen, mutta mielestäni välit itäiseenkin naapuriin on syytä pitää kunnossa.

Presidentti Niinistökin on pitänyt puheyhteyden Putiniin toiminnassa. En siis olisi huolestunut tai närkästynyt näiden kahden prenikan saajan suhteen.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

On myös mahdollista, että kunniamerkit on myönnetty harkittuna tekona kyseisten henkilöiden saamiseksi Suomessa negatiiviseen valoon.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Mutta mitä hyötyä siitä olisi Venäjän kannalta? Kaiketi saajat ovat tehneet jotakin Venäjän kannalta positiivista, ja siksi heidät halutaan palkita.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala Vastaus kommenttiin #13

Tottakai siitä olisi Venäjälle hyötyä.
Sota-aikana saatettiin lähettää kaukopartiolle viesti että jos joudutte pidätetyksi, pyytäkää päästä sen ja sen komentajan puheile, hän on meidän miehiä. Näin saatiin raivattua ko. ovela vastustaja.

Jospa Venäjän kannalta olisi hyvä saada mm. Heinäluoma syrjään?
Ehkä näin halutaan karsia Venäjän kannalta hankalia länsimielisiä johtajia?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #18

Onko Heinäluoma venäläisille hankala? On Suomessa hankalampiakin poliitikkoja, Nato-haukkoja. Sota-ajan kaukopartioesimerkki vaikuttaa minusta vähän kaukaa haetulta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Mitähän Kokoomuksesta sitten tuumataan, jos presidentti Niinistölle myönnettäisiin jokin korkea venäläinen kunniamerkki?

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Istuvana tasavallan presidenttinä Niinistö on irti puoluesiteistä Kokoomukseen. Ja seuraavalle kaudelle hän on kannatusyhdistyksen, ei Kokoomuksen ehdokas.

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Sauli Niinistö ei ole kokoomuksen jäsen tai presidenttiehdokas.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Naurettavaa höpinää. Se. ettei Sauli Niinistö, kok, entinen puh.joht. ole juuri tällä hetkellä kok. jäsen tai kok. presidenttiehdokas ei tarkoita etteikö hän olisi kokoomuslainen. Mauno Koivisto samoin kuin Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen luopuivat SDP:n jäsenyydestä ollessaan presidenttejä mutta kyllä yleisesti heidät tiedettiin olevan sosialidemokraatteja. Mikko Laakso voisi myös perehtyä kuinka läheiset suhteet oli mm. Ilkka Kanervalla (kok) Tehtaankadulle, todennäköisesti läheisemmät kuin yhdelläkään demarilla.

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Halonen on nykyään demari, Ahtisaari ei ole. Olen myös tietoinen Kanervan suhteista Tehtaankadulle - ei tämä kirjoitus ole mikään kokoomuksen valkopesu, vaan kannanotto ajankohtaiseen kysymykseen.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Vaikka kysymykset ovat Kremlin ystäville, vastaan silti. Tämä on tavattoman tärkeä asia, ja ihmettelen, miten kauan näitä voimakkaasti Suomen turvallisuuteen vaikuttavia asioita nostetaan esiin vain blogeissa. Kiitos tietenkin, että nostitte.

Vaikuttamispohja on niin luja että se toimii miltei omalla painollaan. Jos kirjan Sokea peili lukee ristivalotuksessa Mitrohinin arkiston kanssa, oppii paljon oleellista. Olet varmaan lukenutkin.

Suomi käsiteltiin ennenkuulumattoman lujasti kylmän sodan aikana. Tuskin Euroopassa on toista valtiota, jonka poliitikot olivat niin tehokkaasti ja niin kauan operaatioiden kohteena. Sen asian vaikutus tuntuu tässä päivässä, ja sen mukaan teemme politiikkaa.

KGB:n suurin onnistuminen Suomessa oli kansan saaminen Nato-vastaiseksi. Näin kertoi kenraali Oleg Kalugin. Neuvostoliiton lakattua operaatiot tietenkin jatkuvat toisin muodoin ja uusissa virastoissa. Suurempi ongelma ovat ne, jotka värvättiin tai olivat luottamuksellisia kontakteja ja toimivat edelleen. Heitä on myös suurissa puolueissa vanhemmassa kaartissa ja osa saattaa puhua myös kahdella suulla.

Toimituksen poiminnat