*

Mikko Laakso Tulosvastuu takaisin politiikkaan!

Demokratiasta ja sen rahoittamisesta

  • Lahjontaa. Kuva: Wikimedia Commons
    Lahjontaa. Kuva: Wikimedia Commons

Viimeisen kahden vuoden aikana yksi demokraattisen prosessin kannalta keskeinen asia, vaalirahoitus on ollut otsikoissa esillä toistuvasti ja näkyvästi. Eduskuntavaaliehdokkaat ja puolueet ovat jääneet toistuvasti median hampaisiin epäiltynä hämäräperäisistä rahoitus- ja korruptiokuvioista. Skandaaliotsikoissa on esiintynyt erilaisia tahoja kuten Nova Group Oy ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry. Mielikuva siitä että Suomen poliittinen kenttä on enimmäkseen korruptiosta vapaa, onkin vaihtunut mielikuvaan härskisti tukia väärinkäyttävistä pelureista. Demokratian kannalta olennainen tukien avoimuus ei ole toteutunut ja milloin minkäkin järjestön tai muun eturyhmän etua on ajettu kyseenalaisin menetelmin.

"Selvää on kuitenkin, että demokratia täytyy rahoittaa jotenkin." 

Monet ihmiset pitävät (suur-)yritysten lahjoittamia merkittävän suuruisia tukia ongelmallisina, sillä he katsovat, että tällöin nämä yritykset voivat päästä vaikuttamaan ehdokkaiden linjoihin merkittävästi, jolloin moni voisi argumentoida, että "päättäjät ovat ostettavissa" tai "suuryritysten lampaita" sen perusteella keneltä kampanjatukea liikenee.

Tämä kritiikki on täysin pätevää, sillä yritysten tehtävänä on ajaa omistajiensa etua. Tämä tarkoittaa että joko yritysjohtaja on toiminut toimivaltansa ulkopuolella ja hänen tulisi saada potkut tai jos lahjoitus on omistajien etujen mukaista on kyseessä määritelmällisesti oltava korruptio. Lisäksi yritykset ovat eriarvoisessa asemassa yksilöihin verrattuna voidessaan lahjoittaa varoja pienemmällä verorasituksella. Yritysten maksamat suuret vaaliraha-avustukset ovatkin mitä ilmeisimmin keino hankkia yritystukia, voittaa julkisia hankintakilpailuja ja lobbata kilpailun rajoitteita voittojen maksimoimiseksi epärehellisin ja yhteikunnallisesti haitallisin keinoin. Yritysten myöntämien kampanjatukien tulisikin olla täydellisen avoimia.

Sama pätee myös huomattavaa julkista tukea tarjoaviin eturyhmäyhdistyksiin. Mainittakoon näistä monien moraalittomaksi katsoma ammattiyhdistysliikkeen tukikäytäntö, joilla he rahoittavat vasemmistopuolueita. Tämä on moraalitonta paitsi ammattiyhdistysliikkeen lainsäädännöllisen erityisaseman vuoksi, niin myös siksi, että sen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia, jolloin käytännössä vasemmistopuolueet saavat ylimääräistä julkista rahoitusta verrattuna muihin puolueisiin veronmaksajien rahoilla - myös niiden rahoja, jotka eivät noita puolueita kannata.

Monet pitävät suoran valtiontuen lisäämistä ratkaisuna ongelmaan, vaikka itse asiassa suora julkinen tuki on kaikkein haitallisin ja moraalittomin tukimuoto. On vaikea perustella miksi veronmaksajan pitäisi tukea eduskuntapuolueita joista välttämättä mitään ei edes kannata. Tuntuu myös hölmöltä, että ihmisiä verotetaan ja heidän rahojaan tungetaan kampanjointiin, joka ei tuota mitään lisäarvoa yhteikunnallisesti tarkastellen. Ihmiset pakotetaan kustantamaan monilla miljoonilla useiden satojen poliitikkojen kampanjoita ympäri maata. Jaettava vaalituki onkin hölmöä julkisen sektorin rahanhaaskausta, jonka taakka jaetaan suomalaisten veronmaksajien harteille.

Ilman julkista tukea vaalikampanjointi olisi oletettavasti nykyisen julkisen tuen verran halvempaa ja kaikki ehdokkaat olisivat samalla viivalla huolimatta siitä kuuluvatko valtapuolueisiin. Julkisen tuen merkittävin vaikutus onkin, että se ylläpitää olemassa olevia, todennetusti korruptoituneita valtarakenteita. Kaikkein haitallisimpana tukimuotona julkinen tuki tulisi kieltää välittömästi.

Sen sijaan yksittäisten ihmisten (pien)lahjoituksen ja ehdokkaan omat investoinnit kampanjaan ovat mitä demokraattisin ja moraalisin tapa järjestää vaalirahoitus. Se että ehdokas uskaltaa investoida kampanjaansa merkittävästi omia rahojaan kertoo ehdokkaan olevan tosissaan pyrkimässä luottamustehtävään. Toisaalta kampanjaan kerätyt, yksittäisten ihmisten, vaihtelevan suuruiset lahjoitukset viestisivät siitä, että ehdokkaalle on kysyntää ja tukea ihan ruohonjuuritasolta lähtien.  Mahdollisen jäljelle jäävän korruption voisi kitkeä vaatimalla ehdokkaille täyttä kirjanpitovelvollisuutta kuten yrityksilläkin on. Kirjanpidosta kävisi ilmi jokainen lahjoitettu summa ja mistä se tulee.

Tämä olisi ainoa oikeasti rehellinen ja korruptiovapaa malli. Mallin toimivuudesta antaa osviittaa muun muassa Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Jussi Halla-ahon kampanja, joka on onnistunut keräämään vaalirahoitusta 26.10.-12.11. välisellä ajanjaksolla reilut 28 000 euroa. Halla-ahon sivustojen mukaan tuki on saavutettu suurimmaksi osaksi tavallisten ihmisten pienistä, 5€-100€ suuruisista lahjoituksista. Hän toteaakin sivuillaan, että kannatusta voi saada suurten seteleiden lisäksi "pelkällä asialla."(Linkki)

Haastamme Saul Schubakin kanssa jokaisen poliittista ideologiaa kannattavan, hyvää ehdokasta tukevan tai muuten vaan valveutuneita lukijoita tekemään konkreettisen toimen lahjoittamalla (pienehkön) summan mielekkäälle ehdokkaalle tai useammalle. Näemme, että tällainen rahoitusmalli on aidointa demokratiaa.

Tämä teksti on kirjoitettu yhteistyössä Kokoomuksen Nuorten Liiton helsinkiläisen liittohallitusjäsenen (2011) Saul Schubakin kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Ja jottei sanat ja teot olisi ristiriidassa; päätin eilen itse tukea kolmea parhaana pitämääni eduskuntavaaliehdokasta. Tuin oululaisen Henri Heikkisen (478300-147202), espoolaisen Elina Lepomäen (222118-24611) ja helsinkiläisen Wille Rydmanin (800037-10135713) kampanjoita viidelläkymmenellä eurolla.

Ilmari Röyskä

Oikea tapa on antaa kaikille rekisteröidyille eduskuntavaaliehdokkaille tasasumma 40.000 euroa käytettäväksi mainontaan. Sen avulla sanomansa saa esille tolloinkin. Jos ehdokkaita on vaikka 1000, niin tällä 40 miljoonalla eli 2 euroa per suomalainen per vuosi saamme koko ongelman pois päiväjärjestyksestä. Puoluetukea ei sitten enempää tarvita.

Ymmärrän kyllä Kokoomuksen halun siihen, että vain varakkailla olisi varaa olla ehdokkaina.

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Vuonna 2007 kansanedustaja ehdokkaita oli 2004 kappaletta. Näiden lisäksi järjestetään europarlamentti-, presidentin- ja kunnallisvaalit. On todella kyseenalaista siirtää näiden kuluja veronmaksajien harteille, vaikka näennäisesti pieni "Kaksi euroa kansalaista kohti vuodess" tuntuisikin vähäiseltä. Väitätkö tosiaan, ettei muilla kuin kokoomuslaisilla ole varaa mikrolahjoituksiin?

Julkisen rahoituksen muut keskeiset ongelmat esiintyvätkin jo artikkelissa, enkä viitsi toistaa näitä.

Vanhat Tavat (nimimerkki)

Puoluetuki jaetaan kaiken hyvän lisäksi periaatettaan vastaan, edustajien määrän mukaan, taisi olla EU, tai joku muu, jok totesi ettei jo edustajiksi päässeet tukea pidä saaman, tuki pitäisi olla uusia tuulia varten, sillähän jo korruptoitu rakenteellinen hallintomme puudelinaan toimivan median avulla vaikenee kaikesta uudesta, korruptoimattomasta vaihtoehdosta!
On se joo kumma, kun puoluetuen nostoa perusteltiin korruption kitkemisellä, eipä joo auttanut, näyttää... Kas kummaa sekin, miten parin viime hallituksen täystuhojen tempauksena ovat hallintokulut nelinkertaistuneet, vaikka päätösvalta annettiinkin pois, pitikin vielä sukulaiset avustajiksi saada palkattua, työttömyyden uhan kansalaisten yllä leijuessa, lillukanvarsien vääntelyyn! Kummasti jaotellaan mitkä EU jutut ovat vastustamattomia, kun taas liiankin useat eivät Suomea koske! Kun ministeritkin ovat vaalirahoituksensa kanssa syyllistyneet rikoksiin, valtiosäännöllä pyyhitään takapuolta, kun ei rikollisia saada pois, lisää vaan kahmivat ja kavereille kans!

Mika Liuska (nimimerkki)

"Ilmari Röyskä

Oikea tapa on antaa kaikille rekisteröidyille eduskuntavaaliehdokkaille tasasumma 40.000 euroa käytettäväksi mainontaan."

Jos tälläinen vaalikampanja-avustus päätetään antaa, niin lupaan asettua ehdokkaaksi välittömästi. Jo sadan henkilön allekirjoitus riittää valitsijayhdistyksen perustamiseen, joten en tarvitse minkään puolueen suostumusta. Tuolla 40 000 eurolla pitäisi aika hyvät vaalibileet valitsijayhdistykselle. Ja kukaanhan niitä bileitä ei voisi estää, koska ne olisi minun omaa kampanjointia.

Eli kannatan varauksetta tätä ilmaisen rahan jakamista minun juhlimiseen!

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso
Matias Saarinen (nimimerkki)

Yksityisten ihmisten lahjoitukset ovat tietenkin kaikkein demokraattisin ja moraalisin vaihtoehto. Kysymys kuitenkin kuuluu: Toimiiko se? Riittääkö se? Rahojen loppuminen kesken vähentäisi nimittäin ehdokkaiden näkyvyyttä. Tämä taas johtaisi siihen, etteivät suuret massat pystyisi enää löytämään itselleen sopivinta ehdokasta.
Tekstissä tämä kysymys ohitetaan käyttäen Halla-Ahoa esimerkkinä. Tämä ei kuitenkaan riitä perusteluksi.

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Olemme kirjoituksessamme todenneet julkisen vaalirahoituksen moraalittomaksi, mutta pragmaattiset asiat ovat jo toinen kysymys. Läpi päässeiden ehdokkaiden kampanjabudjetit viime vaaleissa olivat keskimäärin noin 40 000€. Uskoakseni tuollaiseen budjetin on kyky jokaisella tarpeeksi kunnianhimoisella ihmisellä koota talkoovoimia, pankkilainoja ja omia tienestejään hyödyntäen.

Matias Saarinen (nimimerkki)

Röyskän ratkaisu asialle ei kuulosta käytännössä mahdolliselta; ideaalitilanteessa se voisikin toimia.

Haluan kuitenkin nostaa Röyskän tavoin esille kokoomuksen ehdokkaiden hyvän taloudellisen tilanteen. On sanomattakin selvää, että porvaripuolue ajaa keski- ja hyvätuloisten asiaa, ja näin ollen yksityisiltä kannattajilta rahaa tulisi kokkareille enemmän.

Saul Schubak (nimimerkki)

Suurin kirjoitusta kohtaan esitettävän kritiikin lähde taitaa olla että esittäjät tulevat väärästä puolueesta. Me muun muassa esitämme kritiikkiä yritysten myöntämää vaalirahaa kohtaan, joka lienee porvaripuolueille tärkeämpää kuin vasemmistolle. Saarinen näyttää yllä vetäneen kuitenkin johtopäätöksen että aikeenamme olisi vain edistää porvaripuolueiden suhteellista asemaa.

Jos todella on niin ettei vasemmistopuolueita kukaan viitsisi omasta pussistaan tukea, kuten Saarinen antaa ymmärtää, en ymmärrä miksi olisi perusteltua pakottaa ihmiset siihen veronmaksun kautta.

Toinen esitetty kritiikki oli se että ehdokkailta loppuisi rahat. Tässä on kuitenkin unohdettu se että jos ei valtio jaa julkista tukea, jää ihmisille, keveämmän verotuksen myötä, enemmän varaa tukea ehdokkaita itse. Voi tosin olla että ihmiset päättäisivät tukea ehdokkaita niin vähän ettei se kompensoisi julkisen tuen menetystä. En vaan ymmärrä mikä vika siinä on jos ihmiset löytävät rahoilleen parempaa käyttöä kuin tukea kaiken maailman toivo-, rakkaus- ja vihreä tuuli kampanjoita.

K Veikko

Kannatan näitä ajatuksia.

Vain yksityishenkilön antama tuki pitää voida salata. Pitäisikö "vaalirahan" nimellä annetut lahjat olla normaalin lahjaveron alaisia?

Miksi kuitenkaan yksikään ehdokas ei omassa vaalityössä noudata niitä avoimuuden periaatteita, joita sanoo kannattavansa? Käytännössä lähes reaaliaikainen julkistaminen on helppoa.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Kiitos. Tämä inspiroi minut, itsekin aikoinaan puoluetukia vastustaneena, jälleen pohtimaan että mitä demokratia "saa" maksaa. Nimittäin jos ihmiset eivät halua tähän prosessiin osallistua, niin on hieman omituista kuinka he jaksavat vaaleista toiseen olla purnaamassa lopputuloksista. Siihen ongelmaan on varsin yksinkertainen ratkaisu, olla itse aktiivinen. Kannatan julkista tukea nykyisin myös siksi, että sillä on niin piiri- kuin paikallistasonkin kannalta varsin laaja merkitys.

Ei kannata ajatella liian minarkistisesti, monessa asiassa on pelkästään hyvä että kustannukset ovat suurelta osin verorahoitteisia. Monikin näkee pelkästään hyvät puolet siitä jos verorahoitteisia toimintoja karsittaisiin, mutta demokraattisten instituutioiden ja valintaprosessien kannalta niiden poistaminen johtaisi juuri siihen harvain- jopa yksinvaltaan jota järjestelmällä on sen syntymästä asti pyritty välttämään.

Toimituksen poiminnat