Mikko Laakso Tulosvastuu takaisin politiikkaan!

Globaali kapitalismi ja vapaakauppa

  • Kansainvälinen pikaruokaravintolabrändi. Kuva:Wikimedia Commons
    Kansainvälinen pikaruokaravintolabrändi. Kuva:Wikimedia Commons

1900-luvun modernisaation perillisenä voidaan pitää kansainvälisen kaupan, liikkuvuuden, tiedonvälityksen ja rahoituksen eksponentiaalisiin mittasuhteisiin vienyttä globalisaatiota. Länsimaiset valtiot ovat tämän seurauksena vapauttaneet kauppaansa ulkomaihin ja syventäneet taloudellista integraatiotaan ja erikoistumistaan. Verrattain uusia ilmiöitä ovat olleet muun muassa tuotettavien hyödykkeiden tuotantovaiheiden yhä jatkuva pilkkominen ja ulkoistaminen eri puolelle maapalloa.

Hyvänä esimerkkinä tästä mainittakoot vaikkapa matkapuhelimet, joidenka akku saatetaan tuottaa vaikkapa Kiinassa, kuoret esimerkiksi Brasiliassa, suunnittelutyö Taiwanissa, ohjelmistot Yhdysvalloissa ja kokoaminen Etelä-Amerikassa. Tämän kaltainen prosessi saa erimaalaiset, eri kulttuurisista taustoista tulevat ja mahdollisesti eri uskontoa harjoittavat ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen tietyn päämäärän puolesta puhtaasti vapaan markkinatalouden ansiosta - se saa jopa mahdollisesti toisiinsa muuten vihamielisesti suhtautuvia tahoja yhteistyöhön. Globalisaatiolla on täten kyky edistää rauhanomaista kansainvälistä taloudellista vuorovaikutusta.

Koska eri maailmankolkissa on erilaisten hyödykkeiden tuottamisen suhteen erilaisia etuja, kuten harvinaisia luonnonvaroja, tietotaitoa, korkeaa teknologiaa tai tarvittavaa infrastruktuuria, on tuotannon hajauttaminen kannattavaa, usein jopa siinä tapauksessa, että eri komponenttejen tuottaminen saattaisi olla halvempaa kansantalouksien omasta takaa. Tätä kuvastaa tarkemmin käsite suhteellinen etu. Tämän toteutumista edistää parhaiten vapaakauppapolitiikka, jonka päämääränä on ajaa tullimuureja, elinkeinotukija ja muuta protektionismia alas mahdollistaen maailmantalouden mahdollisimman tehokkaan allokaation.

Siltikin yhteiskunnallisessa keskustelussa globalisaatioon liittyvät ilmiöt herättävät tietyissä osapuolissa negatiivisia reaktioita. Vasemmistolaisittain katsottuna se näyttäytyy länsimaisena imperialismina ja luonnonvarojen sekä työvoiman hyväksikäyttönä - eräänlaisena uuskolonialismina. Monet näkevät sen halventavan ainutlaatuisia luonnonkulttuureja ja tuovan kaikki maailmankolkat "amerikkalaisen" elämäntavan piiriin. Toiset näkevät sen taas ylläpitävän kehitysmaiden köyhyyttä ja alisteisuutta länsimaille. Globalisaatiokriittinen liike maalailee kuvia köyhyysloukkuun pudonneista hikipajoissa 14 tuntista työpäivää tekevistä alipalkatuista työntekijöistä, jotka nälkäpalkalla raatavat tekstiilitehtaissa ompelemassa Nike-kenkiä tai muita läntisiä kulutustuotteita.

Tämän kaltainen kritiikki on virheellistä muun muassa empiirisesti sen valossa, että niin sanotut Aasian tiikerit kokivat aina 1960-luvulta lähtien rakettimaisen talouden sekä elintason kasvun vapautettuaan markkinoitaan ja omaksuttuaan länsimaiden kaltaisen demokratiapohjaisen hallintojärjestelmän. Tuottavuuden kasvun ansiosta teollistumisen myötä työpäivät ovat lyhentyneet ja työntekijöiden palkat ja hyvinvointi ovat lisääntyneet itsestään ajan myötä.

Esimerkiksi Etelä-Korea oli Korean sodan jälkeen pohjoista naapuriaan jopa köyhempi. Nykyään eteläinen on pohjoista moninverroin vauraampi länsimainen teollisuusjätti, joka on tunnettu muun muassa viihde-elektroniikkaosaamisestaan. Vastaavia kasvuja ovat kokeneet myös muut maat kuten Chile, Baltian maat ja niin edelleen. Vaurastumisen tielle pääsemisessä on ollut aina kyse uskalluksesta vapauttaa markkinat. Maailman historia ei tunne yhtäkään nykymittapuulla vaurasta ei-markkinataloutta.

Kaupan vapauttaminen ja tätä seurannut elintason kasvu on myös korreloinut myönteisesti ihmisoikeuksien toteutumisessa ja valtioiden demokratisoitumisen kanssa - ei liene sattumaa, että maailman kansanvaltaisimmat ja parhaiten voivat maat ovat juurikin vapaata markkinataloutta suosivissa Länsi-Euroopan, Pohjois-Amerikan sekä muissa länsimaisia arvoja noudattavissa valtioissa. Korrelaatio markkinoiden vapauden ja demokraattisuuden välillä onkin kiistaton. (Time-lehden määritys valtioiden demokraattisuudesta ja Taloudellisen vapauden indeksi.)

Kiinnostavaa onkin, miksi internationalismin nimeen vannovat vihreät ja vasemmistolaiset tahot eivät suosi vapaakauppaa, vaikka se lienee ainut keino niiden sympatisoimien kehitysmaiden nostamiseksi kurjuudesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Visitor (nimimerkki)

Vapaakauppa ja sen sellainen.

"Globalisaatioloukku. Hyökkäys demokratiaa ja hyvinvointia vastaan."

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/...

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Globalisaatiossa on uhkansa ja mahdollisuutensa. Kansallisesti Suomen pitää toimia joustavasti. Pitää torjua uhkia kuten tänne tunkevan halpatyövoiman väärinkäyttöä ja kansaivälistä rikollisuutta huumeet mukaan luettuna. Toisaalta pitää olla liikkeellä kauppaamassa tuotteitamme ja yleensä ammattitaitoamme. Logistiikan alalla me olemme huippua. Jos käännymme sisään päin varjelemaan demokratiaamme, se on varmin taantumisen tie.

HeikkiR (nimimerkki)

Mikko Laakso kirjoittaa jälleen vapaan kaupan myyteistä.

"Koska eri maailmankolkissa on erilaisten hyödykkeiden tuottamisen suhteen erilaisia etuja"

Miksi jätät luettelematta ihmisoikeuksien puutteiden tuomaa suhteellista etua. Järjestäytymisvapauden ja sananvapauden puutteita. Nämä luovat voimakkaasti voimakkaasti ns. suhteellista etua, kun ay-liikkeen toimintaa voidaan rajoittaa väkivalloin.

Aasian tiikereistä parhaiten esim. 1990-luvun kriiseissä ovat pärjänneet ne, jotka ovat rajoittaneet pääoman liikkeitä. Etelä-Korea näistä hyvä esimerkki.

Niin kauan länsimaiden tuetut maataloustuotteet tuhoavat kehitysmaiden maataloutta, tarvitaan ennen kaikkea protektionismia länsimaita vastaan.

pappa (nimimerkki)

Poju, vaihda edes tuo kuvasi. Viestität liikaa sitä mitä olet.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

Joo, tuo kuva on... köh... siis ihan neutraalin medialukutaitosesti sanottuna, alaviistosta otettu kuva viestittää ylimielisyyttä, ja tuo ilme on kyllä omiaan tukemaan vaikutelmaa.

Vieras (nimimerkki)

No pappa, kerro nyt ihmeessä sieltä nimimerkin takaa mikä hän mielestäsi on?

Artikkeli on muuten erinomainen ja loogisesti etenevä (samaa ei voi ikävä kyllä sanoa kaikkien nuorten eikä useimpien vanhempien bloggareiden tänne lähettämistä tajunnanvirroista ja ruikutuksista). Eikä kuvassakaan ole minusta mitään vikaa, mutta Suomessahan on tunnetusti rikos jos itsetunnolle on jotain katetta.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

Joopa joo. Eläköön omavaraisuus, fiksu protektionismi ja kaikkinainen kansallinen itsekkyys: niiden avulla pyyhkis parhaiten, sanon minä.

Ja kapitalismiin kovasti liittyen:

http://kansine.puheenvuoro.uusisuomi.fi/55619-saan...

Toimituksen poiminnat