Mikko Laakso Tulosvastuu takaisin politiikkaan!

Tulkintaa vuoden 2008 finanssikriisistä

Tätä tekstiä kirjoittaessani maailma on (näennäisesti?) toipumassa aikojemme yhdestä suurimmista ja mullistavimmista talouskriiseistä sitten 1930-luvun suuren laman. Omassa suuruudessaan tämä kriisi on ollut monella tapaa jopa massiivisempi, moniulotteisempi - ja ennenkaikkea superlatiivisempi kuin mikään sen edeltäjistään. Kriisin suuruusluokkaa kuvaa hyvin se, että se toi alas valtavan yhdysvaltalaisen investointipankin, Lehman Brothersin muutamassa viikossa. Kyseisen rahoitusalan yhtiön vuosittainen liikevaihto oli romahdusta ennen likipitäen 60 miljardia Yhdysvaltain dollaria - kokoluokassaan tämä lähentelee Suomen valtion vuosittaista budjettia.

Palatessamme ajassa taaksepäin vuoteen 2007, oli tuolloin vuoden kuluessa käynyt ilmi, että markkinoilla liikkui suuri määrä asuntoihin ja eritoten näiden oletettuun arvonnousuun kiinnitettyjä korkean riskiluokituksen omaavia kiinnelainoja (ns. subprime mortages, pankkiirien slangissa toxic waste), joiden saajat olivat yhä toistamisiin joutuneet maksuvaikeuksiin. Elokuussa 2008 näiden lainansaajien maksukyvyttömyys iski hampaansa rahoitusmaailmaan laajemmin realisoituen raihoitusyhtiö Lehman Brotherssiin. Se ajautui likviditeettikriisiin kun kävi ilmi, että sillä oli hallussaan etenkin sub prime -lainoihin liitettyjä johdannaisia, ja näihin oli sijoitettu galaktisia määriä sen pääomaa. Yhtiö haki tämän jälkeen epätoivoisesti pelastajaa markkinoilta, hakeutuen lopulta konkurssiin.  Myös muut investointipankit olivat tiellä ajautua konkurssiin, mutta selvisivät pälkähästä liittovaltion ja sen hallinnoiman keskuspankin tultua apuun.

Kriisin hoidossa Yhdysvaltain hallitus käytti ennennäkemättömiä raha- ja finanssipoliittisia keinoja päämääränään kriisin selättäminen. Se perusti kongressin päätöksellä niin sanotun roskapankin, joka osti rahoitusvaikeuksissa olleilta investointipankeilta kelvolliseen hintaan niiden liki arvottomiksi käyneitä arvopapereita. Bushin ja Obaman hallinto käytti liittovaltion varoja ja lainarahaa valtiontalouden elevyttämiseen myös niin sanotuilla elvytyspaketeilla. (stimulus package) Lisäksi maan keskuspankki laski ohjauskorkonsa lähelle nollaa prosenttia ja alkoi painamaan vimmatusti seteleitä deflaation katkaisemiseksi. Rahaa kaikkeen tähän on painunut tähän mennessä useita satoja miljardeja dollareita liittovaltion velkaantuessa yhä kiihtyvällä tahdilla. Tällä hetkellä velkaa liittovaltiolle on kertynyt yli 14 biljoonaa dollaria.

Monet taloustieteilijät, yhteiskuntafilosofit, poliitikot ja valveutuneet kansalaiset ovat pitäneet viimeistään tätä osoituksena siitä, että vapaamarkkinakapitalismi on tullut tiensä päähän kommunismin tavoin, tarvitsien tiukkaa finannssivalvontaa ja säätelyä. Joillekkin vasemmistolaisille ajattelijoille kriisi on näyttäytynyt kaikessa karuudessaan ideologisena ja maailmankuvallisena riemuvoittona. On myös pyritty näyttämään toteen, että kriisin laukaisi finannssisektorin ahneiden pankkiirien juonittelut voittojen maksimoimisesta viekkaasti itsellensä tavallisten ihmisten kustannuksella erilaisin optio-ohjelmin. Onkin oikeastaan ironista, että todellisuudessa itse kriisi johtui talouden sääntelytoimista, pankkisosialismista, ala-arvoisesta keskuspankkipolitiikasta sekä näiden aiheuttamasta moraalikadosta.

Eräs tärkeimmistä yksittäisistä syistä lienee maan surkea rahapolitiikka. Yhdysvaltain keskupankin (FED) keinotekoisen alhaisen ohjauskoron ylläpitäminen sai aikaan sen, että lainaa otettiin hyvin heppoisin perustein, jolloin rahaa virtasi markkinoille hyvin suurella tarjontavolyymillä. Korkojen ollessa (keinotekoisen) alhaalla, markkinat antoivat kuluttajille signaalin siitä, että taloudessa menee todellista tilannetta paremmin, koska ylimäärästä rahaa oli tarjolla investointeihin runsaasti. Tällöin ihmiset vaihtoivat säästämisen ja kuluttamisen suhdettaan sen mukaiseksi miltä markkinat optimaalisesti näyttivät heidän tilanteessaan. Tämä ajoi sinänsä rationaalisesti toimivia ihmisiä hakemaan luottoja joihin heillä ei ole todellisuudessa varaa, mikäli ohjauskorko olisi ollut luonnollisella tasollaan.

Toinen tärkeä syy oli Yhdysvaltain jo aiemmin harrastama yrityssosialismi ja tämän seurauksena niin sanottu moraalikato.  Yritysten tiedostettua se tosiasia, että suurella volyymillä kaatuessaan tai suurtappioita kärsiessään ne tullaan joka tapauksessa pelastamaan, rohkaisi tämä suurinvestointipankkeja antamaan runsaasti korkeariskisiä luottoja, sillä pankit olivat liian suuria kaatuakseen yhdessä. Lisäksi yritystappioiden sosialisointia Yhdysvaltain historiassa on tapahtunut ennenkin. Tämän tiedostaessaan, he pystyivät ajattelemaan yksityistävänsä voitot ja sosialisoivansa tappiot.

Kolmas, ehkäpä täkein syy oli se, että poliitikot olivat laittaneet konkreettisesti likaiset näppinsä rahoitusmarkkinoiden toteuttamiseen "oikeudenmukaisesti", siten että kaikki asunnonhankkijat saisivat rahoitusta - myös heikkotuloiset. Yhdysvaltain kongressi oli ottanut aiemmin tavoitteekseen lisätä omistusasuntojen määrää. Se asetti lainsäädäntöä, jolla painostettiin pankkeja lainoittamaan myös huonotuloisia lainaajia suurin riskein. Lisäksi hallituksen ohjaamat puolittain julkiset rahoitusyhtiöt kuten Fannie Mae ja Freddie Mac alkoivat ostamaan yksityisiltä pankeilta näitä todellisuudessa korkeariskisiä  lainoja verrattain käypään hintaan. Samalla nämä valtion ohjaamat rahoituslaitokset höllensivät luotonantokriteerejään saaden nopeasti jättimäisen suuren aseman asuntovelkakirjojen omistajina.

Kaikki tämä johti siihen, että yksityiset pankit alkoivat antamaan erittäin agressiivisesti asuntoluottoja korkean riskin lainaajilleen tietäen, että ne voitaisiin tarpeen tullen myydä Fannie Maelle tai Freddie Macille hyvällä voitolla. Tiedossa oli myös se, että mikäli nämä suurinvestointipankit joskus joutuisivat mittaviin likviditeettiongelmiin, tulisi valtio kuitenkin apuun. (kts. yllä moraalikato) Loppuen lopuksi tämä rakennelma perverssein kannustimine romahti ja realisoitui tuhansien miljardien tappioina lainottaijille - Freddie Mac ja Fannie Mae kaatuivat ja investointipankit joutuivat valtion syliin.

Kriisin siirryttyä reaalitalouteen aiheutti se pitkin Eurooppaa julkisten talouksien alijäämäisyyttä. Useat yrityksen joutuivat irtisanomaan henkilöstöään. Vientiteollisuus ympäri maailmaa laski volyymiään ja eri valtiot muuttuivat aiempaa protektionistisemmiksi. Puhuttiin myös "Keynesin paluustaa", jolla viitataan (uus-)keynesiläisten talousoppien tulosta takaisin kansainväliseen ja kansalliseen talousoppiin, korostaen valtioiden roolia suhdannevaihtelujen tasoittajana ja rahoitusmaailman vahtikoirina. Tämä on ollut erittäin pelottava tie ja se saattaa tulevaisuudessa kostautua siten, että länsimaiden ollessa vielä joitain vuosia tässä rahoituskrapulassa, Kiinan, Intian, sekä Venäjän kaltaiset kehittyvät taloudet nostavat asemiaan maailman taloudessa, nousten pelottaviksi vastuksiksi länsimaiselle elämänmuodolle. "Roomakin kaatui sen takia, että se hylkäsi ne periaatteensa, jotka tekivät siitä mahtavan."

Todellisuudessa kriisin aiheuttivat - kuten yllä osoitettiin -  valtiolliset sääntelytoimet poliittisine ohjelmineen, globaalien markkinoiden suuri volyymi ja katastrofaalinen keskuspankkipolitiikka alhaisine ohjauskorkoine ja liittovaltion bailout-ohjelmat. Kriisin volyymin aiheuttivat sinänsä yksityiset pankit, mutta vain ja ainoastaan koska se oli "rationaalista" julkisen talouden luodessa perverssit kannustimet tälle. Tämä osoittaa todellisuudessa sen, että mitä enemmän taloutta lähdetään sääntelemään, sitä ongelmalliseksi nämä käyvät vapaalle markkinataloudelle. Koko kriisiä ei olisi tullutkaan, mikäli valtio ei olisi sekaantunut vapaisiin markkinoihin. Vapaat markkinat eivät koskaan pyri luotottamaan vapaaehtoisesti maksukyvyttömiä, ellei sitä tehdä niille kannattavaksi jollain keinotekoisella järjestelyllä.

Tulevaisuutta pohtiessamme on kuitenkin hyvä muistaa se, että kriisi on "selätetty" enemmän tai vähemmän siihen kohdistetun velkaelvytyksen ja sosialisointien avulla, jotka ovat kustannettu lainaamalla varallisuutta nykyisiltä ja tulevilta sukupolvilta. Jossain vaiheessa korkotasoa on joka tapauksessa nostettava ja elvytystä vähennettävä, jolloin kriisi saattaa iskeä uudestaan, kenties entistä pahempana. Luodaanko tällä hetkellä vain uutta kuplaa, seuraavaa kriisiä, joka yllättää aivan pian nurkan takaa? Onko pahin vasta edessä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Maalaismummo (nimimerkki)

Hyvä muuten, mutta ennen kuin jaksan tuon lukea, hoitelepa kappalejako kuntoon!

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Kopioin tekstin rinnakkaisblogistani html-kielisessä muodossa, josta puuttuivat syystä tai toisesta rivinvaihdot. Korjasin nämä sen jälkeen käsin myös tähän Usari blogiin.

Anssi Porttikivi (nimimerkki)

Luin Norbergin kirjan Financial Fiasco, jota kovasti suosittelen. Sen perusteella lisäisin listaasi vielä yhden asian:

Jenkeissä oli vain kolme valtion "hyväksymää" luottoluokitusfirmaa, ja ne saivat tulonsa luokiteltavilta firmoilta! Luokittajilla oli suuri kiusaus luokitella mahdollisimman monta asiakasta hyvin arvosanoin, jotta rahaa tulisi sisään. S&P:n (yksi virallisista luokitajista) työntekijä kirjoitti kauan enne kriisiä sisäisessä meilissä: "Toivotaan, että olemme kaikki rikkaita, ennenkuin tämä korttitalo romahtaa".

Terveempi luokituspalvelukilpailu oli hankalaa, koska valtion kriteerejä "luotettavaksi" luottoluokittajaksi oli vaikea täyttää: arvopaperien ostajat eivät oikein voineet vaatia kriittisempiä luottoluokituksia, varsinkin kun jokainen ajetteli, että mitä parempi luokitus, sen paremmin paperista pääsee eroon, ennenkuin se romahtaa. Lisäksi oletettiin, että luokittajat ovat luotettavia, kun ne ovat "säänneltyjä" ja "virallisia".

Niin sitten vain kävi, että "luottokelpoiset" paperit eivät sitä olleetkaan, vaan romahdus tuli.

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Kiitos suosituksista.

Täytynee myöskin tutustua paremmin tuohon luototuskäytäntöön, kuullostaa mielenkiintoiselta.

Vieras (nimimerkki)

muuten hyvä, paitsi että taidat sekoittaan mijoonan, miljardin, sekä biljoonan välillä. (itse asiassa ns pitkän ja lyhyen skaalan kanssa) käytä niitä oikein, tai selvennä mitä tarkoitat, tällä vain sekoitat summat yhteen =)

muuten ihan hyviä pointteja =)

http://en.wikipedia.org/wiki/Long_and_short_scales

Vanhat Tavat (nimimerkki)

Unohtui kätevästi rahoitusvaikeuksien syy, eli kun ensin annettiin lainaa asuntoon puhaltaen kuplaa ihastuksesta soikeana, takaisinmaksukyvystä välittämättä se perusteena että asuntojen hinnat vaan nousevat, kuten meilläkin tehty, tosin homeisilla kiinteistöillä. Asuntolaina ei pankkiireille riittänyt, bonuksia kun saa ulos lainatusta rahasta, annettiin siis kulutusluottoa asunnon hinnan nousun varaan. Kun rahoituslaitokset käärivät vielä roskalainat uusiksi vääristäviksi paketeiksi ja myivät eteenpäin, luottoluokittajat valehtelivat ja väärensivät... Spekulanteilla vedonlyönti on kasvattanut reaalitaloutta suuremman teoreettisen peli kentän, jossa lainarahalla pelataan ja huonoista tilanteista hyötyvät ne, jotka ovat veikanneet että huonosti menee, vaikka sitten auttamalla!
Kun voitot ovat yksityisiä ja tappiot otetaan kuluttajilta, spekulantit ovat saaneet häärätä miten lystää, taskut valuu varastettua rahaa!
Samoin kuin meillä, ylväät päättäjämme ovat hukanneet kansallisomaisuutemme, tuloja vaan ei näy missään! Mineraalit annettu pois korvauksetta, tyhmyyttä vai korruptiota...
Nyt käynnissä oleva metsien ja pohjavesien myynti median vaietessa, eihän tyhmälle vaalikarjalle voi kertoa asioita joita ne ei ymmärrä, niin fantastisen hyviä sijoituskohteita, kuten väärennetyin paperein väärentämällä luottoluokiteltu Kreikka, toki ymmärtää että pöytäkirjanväärentäjä moiseen fantastisesti tarttuu...

Vieras (nimimerkki)

Tulevaisuutta pohtiessamme on kuitenkin hyvä muistaa se, että kriisi on "selätetty" enemmän tai vähemmän siihen kohdistetun velkaelvytyksen ja sosialisointien avulla, jotka ovat kustannettu lainaamalla varallisuutta nykyisiltä ja tulevilta sukupolvilta."

"Jossain vaiheessa korkotasoa on joka tapauksessa nostettava ja elvytystä vähennettävä, jolloin kriisi saattaa iskeä uudestaan, kenties entistä pahempana."

"Luodaanko tällä hetkellä vain uutta kuplaa, seuraavaa kriisiä, joka yllättää aivan pian nurkan takaa? Onko pahin vasta edessä?"

Jep! Ihan selvä juttuhan tämä on ollut koko ajan. Lapsikin tietää että pahin on vielä edessä.

Helvetillisen velanoton ainoa tarkoitus oli ja on edelleen haalia loputkin kotitaloudet ottamaan lisää velkaa jotta tulevasta persseivästysorgiasta saadaan mahdollisimman totaalinen ja sitä kautta mahdollisimmat hyvät voitot.

Taas kerran korruptoituneet ja pystyyn kelottuneet mätäpankit saavat imeä kaikki mehut lapsiperheiden taloudellisesta hädästä. Umpikorruptoituneille politiikoillemme on jälleen kerran maksettu hyvät rahat jotta tämä sikamainen rosvoamispeli saa jatkua.

Itse epäilen ettei Suomessa ole enää ainottakaan pankkia joka olisi oikeasti edes teoriassa elinkelpoinen. Kaikki pankit on täydellisiä zombeja.

Nämä ahneuden sumentamat holtittomat hullut ovat ahneuksissaan jakaneet kilpaa oikeaa rahaa kaikenlaisiin projekteihin ja näiden jättilainojen vakuuksina on useinmiten ainoastaan tuulen huuhtoma paljas perse ja ongelmajätteitä täynnä olevan vanhan kompostin arvoinen homeinen roskakasa. Tätä viimeisen käyttöpäivänsä moninkertaisesti ohittanutta vanhaa homeista kiinteistömassaa riittää pakkohuutokaupattavaksi.

Siinä sitä riittää ihmettelemistä mistä nämä mätäpankit meinaavat periä ulos lainaamansa rahat OIKEASTI!

Vuokratontilla homehtuvan kyprokkompostin trokaaminne persaukeisille ei ole kovin tuottoisaa bisnestä. Jatkuvasti nousevat kiinteistöverot + energiamaksut hillitsevät tehokkaasti kaikkea kiinteistön omistamista.

Edessä on MEGAluokan rommaus! Huh huh! Luojan kiiton meillä on Perussuomalaiset!

Vain Perussuomalaisten avulla tämä korruptio ja hulluus saadaan aisoihin ja zombipankit ojennukseen!

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

"Vapaat markkinat eivät koskaan pyri luotottamaan vapaaehtoisesti maksukyvyttömiä, ellei sitä tehdä niille kannattavaksi jollain keinotekoisella järjestelyllä." "..työntekijä kirjoitti kauan enne kriisiä sisäisessä meilissä: "Toivotaan, että olemme kaikki rikkaita, ennenkuin tämä korttitalo romahtaa".

Tuossapa se on pähkinän kuoressa kiisin perimmäinen syy. Bushin hallinto ohjasi pankkeja toimimaan kansantalouden etujen vastaisesti. Sitä ei millään voi lukea sosialistiseksi. Mikähän mahtoi olla motiivi. Ehkä se oli tuo raadollinen nimettömän työntekjän meilissään vahvistama toive rikastua ilmaiseksi ennen kuin korttitalo romahtaa.

Aika erikoista on, että Laakso sekottaa tai samaistaa toisiinsa säätelyn, johon aina sisältyy jonkin asteinen pakko, ja ohjailun, jota ei ole velvollisuus noudattaa. Rahoituslaitoksilla oli Bushin hallinnon toimien seurauksena mahdollisuus virtuaalirahan saalistukseen ja siihen ne sortuivat. Se ei ollut edes loukku niille, jotka tiesivät, mitä olivat tekemässä ja osasivat ajoissa irtautua pelistä, jossa musta pekka jää sen pelaajan käteen, joka viimeksi pitää kiinni arvottomasta saaliistaan.

Pelastusoperaatioon on Laakson mukaan kulunut tähän mennessa 14 biljoonaa dollaria eli 14 000 miljardia. Se kaikki on edelleen jonkun velkaa tai suoraan valtion velkaa. Joka tapauksessa sille pitää maksaa korkoa. Alhaisenakin se on suora reaalitalouden rasite, jota ei lainkaan olisi ilman USA:n hallinnon huijaustaloudelle antamia mahdollisuuksia. Ei siis säätelyä, kuen Laaksi yrittää selittää.

On muistettava, että tuo 14 biljoonaa on kaiken entisen velan päällä ja siinäkin on mukana virtuaalirahaa eli velkasitoumuksia, jolle ei ole reaalitakuuta.

On kaksi mahdollisuutta selvitä. Todeta huijattu suuromaisuus siis vähintään tuo 14 biljoonaa huijauksella ansaituksi ja tuomita se niin kuin muukin rikoksella hankittu omaisuus valtiolle. Se olisi oikeudenmukainen ja reilu menettely. Rikos on rikos, vaikka se on tehty maan hallituksen suosiollisella avulla.

Toinen tie on pitempi ja vaikeampi ja onnistumisen mahdollisuudet ovat vähäiset. Velan kasvu pitää pysäyttää ja säätää se tasolle, jolla kansantalouden kasvu riittää korkojen maksuun ja velan vähentämiseen. Se merkitsee ainakin alkuun verojen korotuksia ja valtion menojen leikkauksia. Käytännössä USA ajautui ottamaan lisää velkaa setelirahoituksena. Se antaa hengähdysaikaa, mutta johtaa umpikujaan.

Velka on ikuinen (nimimerkki)

"Velan kasvu pitää pysäyttää ja säätää se tasolle, jolla kansantalouden kasvu riittää korkojen maksuun ja velan vähentämiseen. Se merkitsee ainakin alkuun verojen korotuksia ja valtion menojen leikkauksia."

Ei onnistu. Tätä kokeiltiin suuren laman aikaan. Talouden rahamäärä pieneni kolmanneksella, koska ihmiset eivät kuluttaneet vaan maksoivat velkojaan.

Nykyjärjestelmässä tuloksena on joko hilliton inflaatio tai velkadeflaatio riippuen keskuspankkien toiminnasta. FED:in toimien perusteella inflaatio näyttäisi todennäköisemmältä.

Velka on ikuinen (nimimerkki)

Paljon asiaa, mutta todellinen syy valtioiden velkaongelmaan jää käsittelemättä.

Kaikki taloudessa pyörivä raha luodaan velan kautta. Siis jos hakee 100 000 euron asuntoluoton, niin talouden rahamäärä lisääntyy tuon 100 000 euroa. Tällä mekanismilla luodaan normaalioloissa taloudessa liikkuva raha suuressa osassa maailmaa. Keskuspankkiraha on vain pieni osa koko rahamäärästä. 2004 suomalaisissa luottolaitoksissa oli talletuksia 70 miljardia ja luottoja 100 miljardia. Nyt kun suomen vaihtotase on neutraali, eikä positiivinen, niin jos haluamme maksaa 100 miljardin velat, niin joudumme ottamaan uutta velkaa 100 miljardia jolla vanhat maksetaan. 70 miljardin säästöillä ei makseta 100 miljardin velkoja. Uutta rahaa talouteen ei tule kuin velan kautta. Vaihtotaseeltaan pahemmassa tilassa olevissa maissa velkojen ja talletusten suhde on vielä huonompi.

Käytännössä tilane on se, että olemme liisanneet kaiken taloudessa pyörivän rahan pankeilta, ja siitä hyvästä maksamme niille koron. Lähteenä Fed: "Modern Money Mechanics" ja OP tilinpäätös 2004.

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Vastauksena (Velka on ikuinen) nimimerkille, että esityksesi on puhtaasti uusliberalistisesta ohjelmasta napattua näennäistietoa. Velalla ja velalla on eroa. Niin kauan kuin yksityinen ihminen, yritys tai yhteisö kunta tai valtio ottaa velkaa vain niissä rajoissa, että pystyy velan maksamaan, talous on terveellä pohjalla.

Sen jälkeen, kun velkaa jaetaan pelkkien toiveiden varassa, että velan ottajalle saattaa tulevaisuudessa kertyä tuloja ja omaisuutta velan maksuun, ollaan huteralla pohjalla. Puhumattakaan siitä, kuten USA:ssa tehtiin, että velkaa työnnettiin jo etukäteen maksukyvyttömiksi tiedetyille henkilöille ainoana tavoitteena, että velkapapereita kaupataan edelleen tietoisesti kestämättömien riskianalyysien varassa.

Menetelmä on klassinen esimerkki, miten rahaa luodaan tyhjästä. Luodaanhan sitä niille pyramidihuijareille, jotka osaavat vetäytyä kierteestä ennen sen sortumista, mutta kokonaisuutena katteettomasti luotu raha on edelleen katteetonta. Se vain jää niiden onnettomien käteen, joilla ei ole vara maksaa ja sitten valtio tulee apuun, jotta koko maksujärjestelmä ei sortuisi.

Velkaa velan päälle järjestelmä vetelee jo viimeisiään. Kysymys on vain siitä, missä on se piste, ettei edes valtio pysty suoriutumaan veloistaan. Teoriassa tuo kulminaatio on siinä, missä kansantalouden kasvu alittaa velkojen korkokulut. Sen ylli voidaan mennä jonkin aikaa setelirahoituksella, mutta ainoa pitävä ratkaisu on koko nykyisen rahoitusjärjestelmän muuttaminen.

Velka on ikuinen (nimimerkki)

"näennäistietoa" Eli valetta vai mitä tarkoitat? Näin rahajärjestelmä toimii. Ja siinä ei ole mitäään uusliberatistista. Nykyinen velkarahajärjestelma on uusliberatistinen, koska se hyödyttää vain pientä pankkiirien piiriä koko muun yhteiskunnan toimiessa maksajana. Niin kauan kuin ollaan tällaisessa rahajärjestelmässä koko yhteiskunta ei voi olla täysin velaton. Tässä mielesä talous ei ole koskaan terveellä pohjalla.

Puhumasi kulminaatiopisteen voidaan ajatella olevan myös piste jossa omaisuuserien arvot eivät voi enää pysyvästi nousta tarpeeksi toimiakseen lisävakuuksina alati kasvaville velkamäärille. Tässä vaiheessa alkaa joko velkojen takaisinmaksu (velkadeflaatio), tai keskuspankkirahoitteinen velkojen takaisinmaksu (inflaatio).

Nähdäkseni tämä on sama asia kuin mitä mainitsit, mutta eri näkökulmasta. Viittaan siihen, ettei kansantalous voi kasvaa ilman talouden kasvavia velkamääriä.

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Näköjään meillä on muutamien käsitteiden sisällöstä eri näkemys, mutta lopputulema on sama. Velkatalous on tiensä päässä. Keskeinen kysymys on, mikä on sen järkevin alasajamisen keino.

N N

Davosissa ei päätä huimaa.

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/01/26/talousfoorumi-yllyttaa-rutosti-lisaa-velkaa/20111148/12'

Jan Hurrin kirjoituksia kanttaa lukea muutenkin.

Pegu (nimimerkki)

Oletko miettinyt aikajaksolla hieman kauemmaksi kriisin syntyyn, eli miksi investointipankit "keksivät" niputtaa lainoja yhteen? Mikä siihen johti? Ja miksi sijoittajat sijoittivat niihin?

Tiesitkö, että USA:n pankkien pelastusoperaatioon käytetty summa on suurinpiirtein sama, kuin liittovaltion vuosittainen puolustusbudjetti?

Vieras (nimimerkki)

Vasurien korvia alkaa särkemään, kun kriisin syitä aletaan tarkastelemaan tarkemmin. Kriisin syy ei ollutkaan puhdas kapitalismi, kuten vasurimantrassa, vaan valtion sääntely.

Anna-Leena Nieminen

Loistokirjoitus! Ja jätkä on vasta 19-vuotias :)

Nykyisten päättäjiemme talouspoliittiset tietämykset ja näkemykset kalpenevat näiden nuorien kykyjen kuten nyt tämän blogistin Mikko Laakson ja Thomas Taussin, Aleksi Tolvasen rinnalla...

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Kiitos paljon kehuista! :-) Thomas ja Aleksi ovatkin tuttujani.

Toimituksen poiminnat