Mikko Laakso Tulosvastuu takaisin politiikkaan!

Politiikan uuskieli

  • Ludwig von Misesin näkemys ääri-ideologioista.
    Ludwig von Misesin näkemys ääri-ideologioista.

Uuskieli on George Orwellin teosta 1984 varten luoma "kielijärjestelmä", jonka tavoitteena on tehdä vallitsevan totalitäärisen valtion arvostelemisen kieliopillisesti mahdottomaksi ja muokata ihmisten ajattelua hallinnolle alisteiseksi. Kielestä on häivytetty muun muassa kaikki vapauteen liittyvä sanasto ja toisten sanojen merkitystä on vaihdettu. Esimerkiksi "totuusministeriö" on todellisuudessa valtiolliseen propagandaan ja historian uudelleenkirjoittamiseen keskittynyt toimija. Toisaalta esimerkiksi käsite "riemuleiri" tarkoittaa valtiollista pakkotyöleiriä. Myös käytetyn kielen epäsäännöllisyydet ja sofistikoituneemmat ilmaisut ovat pyritty hävittämään, jottei kieli olisi tarpeeksi rikasta ja sivistävää, haitaten yksilöiden kielellistä ajattelua.

"Äärioikeisto"

Uusikielimäisiä piirteitä voi valitettavasti löytää myös suomenkielisestä poliittisesta sanastosta. Esimerkiksi sellainen käsite kuin äärioikeisto on luotu tarkoittamaan äärimmäisiä, "oikeistolaisia" ideologioita, kuten fasismia ja kansallissosialismia. Wikipedia mukaan "Äärioikeisto on nimitys, jota käytetään totalitaarisiin päämääriin pyrkivistä radikaaleista, poliittisista oikeistoliikkeistä." Vastaavasti äärivasemmistolla viitataan sosialismin erilaisiin äärimuotoihin. Mikäli poliittista spektriä tarkastellaan yksiulotteisella vasemmisto-oikeistojaottelulla, äärioikeisto ja -vasemmisto edustavat sen vastakkaisia häntäpäitä. Toisin sanoen tällä ajattelutavalla fasismi ja natsismi ovat marxismin täydellisiä vastakohtia.

Minkä takia kuitenkin nämä kaksi näennäisen täydellisesti eroavaista ääri-ideologiaa ovat siltikin hyvin samankaltaisia? Niin kansallissosialismi kuin kommunismikin perustuvat valtiojohtoiseen komentotalouteen, jossa keskussunnitteluvirasto päättää mitä taloudessa tuotetaan ja miten paljon. Toisaalta molempiin ideologioihin pohjautuvat yhteiskunnat toteutuessaan 1900-luvulla, olivat äärimmäisen totalitaristisia: niissä harjoitettiin sensuuria, kansanmurhia ja kilpailevat poliittiset ideologiat kiellettiin. Molemmat edustivat valtiollista suunnittelua; sosialismia ja kansallissosialismia. Molemmat valtiojärjestelmät olivat totalitaristisia ja kollektivistia, vain näiden jotkin arvot ja ihanteet erosivat toisistaan. (Usein näennäisesti.)

Mitä fuktiota on oikeisto-vasemmisto jaottelulla, mikäli sen ääripäät ovat samankaltaisia ideologioita? Onko klassinen liberalismi, joka eroaa näistä kahdestä täydellisesti, äärikeskustalainen ideologia? Uskoakseni tällainen kielen muotoutuminen on osin tahallista ja osin tahatonta kehitystä. Selvästikin joitain tahoja on on hyödyttänyt se, että leimataan natsismi äärioikeistolaiseksi, ja kommunismi äärivasemmistolaiseksi, leimaten eritoten oikeistolaisuutta. Ideologisesti tämä on kovin kyseenalaista liberaalista näkövinkkelistä, sillä molemmat ääri-ideologiat edustavat kollektivismia.

Libertaristit suosivat usein kaksiulotteista poliittista karttaa, jossa toisella akselilla ilmaistaan suhtautuminen taloudellisiin vapauksiin ja toisella akselilla suhtautuminen sosiaalisiin vapauksiin. Tässä tarkastelussa väitetty äärivasemmisto ja -oikeisto sijoittuvat todella lähelle toisiaan, jälkimmäisen ollessa taloudellisesti ehkä hitusen vapaampi, joskin määritelmällisesti myöskin kometotalous. (Muun muassa natsien talouspolitiikka on vasemmistoliiton taloudenpitoa vasemmistolaisempaa.) Sosiaalisia vapauksia kummassakaan yhteiskunnassa ei ollut nimeksikään, vaan kaikki yksilöt olivat valtiota varten.

Konservatiivit ja liberaalit

Kun mediassa käsitellään konservatismia liberalismia, ajatellaan usein näiden kahden olevan jollain tavalla toisensa vastakohtia Ranskan vallankumouksessa syntyneen jaottelun hengessä. Toisaalta Yhdysvalloissa demokraatteja pidetään "liberaaleina" ja republikaaneja "konservatiiveina". Mielenkiintoisen elementin peliin tuo se, että Yhdysvalloissa Obamaa ja hänen uudistuksiaan vastustava niin sanottu Teekutsuliike koostuu niin vankoista konservatiiveista kuin "ääriliberalistisista" libertaareista. Mitä järkeä tässä on? Kaikkein liberaaleimmat ja kaikkein konservatiivisimmat vastustavat Obamaa. Sen sijaan tavalliset liberaali tukevat häntä.

Konservatismin ja liberalismin määritelmissä tulee nähdäkseni esille samanlainen osin tarkotushakuinen, osin tahaton käsitteellinen vääristymä, kuin äärioikeistoa käsiteltäessä, jossa demokraattejen kaltaiset, Yhdysvaltain skaalassa sosialistit, ovat alkaneet käyttämään itsestään nimitystä liberaali, vaikka eivät välttämättä tuntisi käsitteen aatehistoriallista perustaa. He nojaavat positiivisiin oikeuksiin pohjautuvaan sosiaaliliberalismiin, joka ei oikeastaan ole liberalismia ollenkaan siinä mielessä kuin sen alun perin oli tarkoitus olla negatiivisen vapauden ideologia.

Minkä takia kaikkein liberaaleimmat tuntevat luonnolliseksi liittoutua kaikkein konservatiivisempien kanssa? Minusta parhaan vastauksen antaa yksinkertaisesti se, että  liberaali-konservatiivi -vastakkainasettelu on näennäistä ja kyseessä eivät ole vastakohdat. Kyse on imagopelistä ja käsitteiden muuttamisesta. Klassiset liberaalit ja libertaarit puolustavat länsimaisia arvoja, kuten oikeusvaltiota, markkinataloutta, ihmisoikeuksia, omistusoikeutta ja yksilönvapautta, pitäen näitä absoluuttisina arvoina. Samoin toimivat konservatiivit, joskin joissain kysymyksissä he menevät negatiivista vapauskäsitystä pidemmälle ja vaativat muun muassa usein esimerkiksi valtion ja kirkon liittoa vahvistaakseen entisestään länsimaista ajattelua yhteiskunnassa. Jotkut konservatiivit vaativat myös yksilön alisteisuutta isänmaalle, joka pitää sisällä tiettyjä kollektivismin piirteitä.

Sen sijaan itseään liberaaleina pitävät sosiaaliliberaalit ja sosialistit eivät aina tunnu pitävän länsimaisia arvoja absoluuttisina, vaan luottavat joissain kysymyksissä kulttuuriseen relativismiin tai muihin vastaaviin aatteellisiin tuulahduksiin, jotka eivät kuulu länsimaiseen traditioon. Kehoittaisin kaikkia itseänsä liberaaleina pitäviä ihmisiä pohtimaan hieman tämän määreen mielekkyyttä omalla kohdallaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän MikkoLaakso kuva
Mikko Laakso

Uusliberalsimi unohtui vielä!

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Uusjokin voidaan ajatella

a) vähättelevänä terminä, joka perustuu siihen, että historian ajatustunkiosta on löytynyt jotain "kiinnostavaa", ts. jotain, joka kuuluu edelleenkin sinne tai
b) "edistyksellisenä" terminä, joka kuvaa sitä, että menneiden aikojen ihmiset eivät olleet riittävän älykkäitä tai riittävän *itsettömiä* harjoittamaan kyseistä ideologiaa, mutta nyt oltaisiin viimein keksitty keino saada se toimimaan.

Mika Eiramaa

Olen pari vuosikymmentä välttynyt orwelliläisen double speakin vaaroilta käyttämällä itse johdonmukaisesti mm. käsitteitä neuvostofasismi ja russofiilinen internatsismi, ks. blogini http://mikaeiramaaknfijv.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
ja KNFIJV Web http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

Viitteet parantaisivat tekstiä. Itse näen konseptit hyvin eri tavalla ja nopeuttaisi analysointia nähdä ajattelun taustoja suoraan tekstistä.

Suht pieni mutta kenties oleellinen juttu:
En usko että yhdysvaltojen sosialistit ovat alkaneet käyttää itsestään nimitystä "liberaali" vaan pikemminkin liberaalius on konservatiivien lanseeraama pejoratiivinen konsepti, josta on vähitellen tullut kattokäsite demokraattisen puolueen ajamille asioille sekä näiden kannattajille. Keskeisimmin termi on varmaankin viitannut myönteisyyteen mm. sellaisia asioita kohtaan kuten abortti, seksuaalivähemmistöjen oikeudet, pasifismi sekä ympäristönsuojelu.
Itse en ole törmännyt jenkkidemokraatteihin (joihin varmaan viittaa sosialisteina, Suomessa vastaava puolue olisi kokoomus) jotka puhuisivat itsestään liberaaleina muuten kuin viitaten joihinkin tiettyihin kysymyksiin, koska konservatiivinen media on saanut termiin niin pahan kaiun ("in the gun rights issue, I'm a liberal" tms).
Varmaankin myös tästä syystä Euroopan 'klassiset liberaalit' ovat Yhdysvalloissa 'libertaareja'.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Vaikka 1984 meni jo, on newspeak vasta nyt voimissaan.

Aikanaan kun 1984 ilmestyi 1948, nykyarkipäiväistä elämänmenoa pidettiin niin järjettömänä fantasiana, että tuskin kukaan siihen uskoi. Teosta luettiin satuna.

Ehkä yllättävin newspeakahtava termi tänä päivänä on demokratia. Sitä näkyy käytettävän eniten siellä missä sitä vähiten havaitaan (esim. Korean, Saksan, Kongon ym. demokraattiset kansantasavallat, Yhdysvallat). Eikä tuo "kansa" jää kauaksi taakse, puhumattakaan ikitermeistä vapaus ja totuus.

Lisää nykypäivän Newspeakista:

http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57457-h...

Anis Harran

Erinomainen kirjoitus!

Käsitteitä käytetään aina siitä näkökulmasta, mihin halutaan huomio kiinnittää. Konservatismi on yleensä arvoja koskevaa, liberalismi vapautta. Konservatiivit voivat vahingossa suojella taloudellista vapautta, koska suojelevat vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä, esimerkiksi sosialistien yrityksiltä sosialisoida yksityinen omaisuus ja estää menestyminen yrittäjyydellä. Mutta on muistettava, että konservatiivit usein myös suojelevat vallitsevia epäliberaaleja taloussuhteita, kuten monopoleja, erioikeuksia ja mitä erilaisimpia kieltoja.

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Marx oli tiedemies/taloustieteilijä, ei poliitikko eikä poliittisen puolueen ideologi.Turhaan vedät ihan hyvän taloustieteilijän nimen lokaan.

Natsit raiskasi Nietzschen ja bolshevikit Marx:n, miksi raiskattuja häväistään?

Toimituksen poiminnat