*

Mikko Laakso Tulosvastuu takaisin politiikkaan!

Niinistö 2012 - uuden porvarillisen yhteistyön kipinä?

Helsingin sanomat julkaisi pian Niinistön presidenttiehdokkuuden paljastamisen jälkeen (29.6.) pääkirjoituksen, jossa uumoiltiin hänen presidentinvaalikampanjan tähtäävän ns. Sauli-ilmiöön, eli saamaan laajaa tukea eri kansanryhmiltä. Se esitti tähän vedoten teorian, jonka mukaan Niinistö hamuilisi jopa useamman kuin yhden puolueen ehdokkuutta presidentinvaaleissa 2012. Voisiko teorialla olla perää? Mitä tästä voisi seurata?

Perussuomalaisten mahdollinen tuki
Ehkä kaikkein näkyvimmin on esitetty sitä, että Niinistö lähtisi ehdolle myöskin Perussuomalaisten ehdokkaana. Apu teetti viime syksynä kyselyn, jonka mukaan Niinistö on Perussuomalaisten kannattajien keskuudessa puolueen puheenjohtajaa Timo Soinia huomattavasti suositumpi vaihtoehto presidentiksi. Toisaalta Perussuomalaisten toiseksi suosituin hahmo Jussi Halla-aho on todennut voivansa helposti tukea Niinistöä, vaikka Soini on ilmoittanut oman ehdokkuutensa olevan todennäköisempi kuin jääminen asettumatta ehdolle.

Niinistö nauttii kyselyjen perusteella Perussuomalaisten kannattajien joukossa puoluerajan ylittävää suosiota edustaen kansan ääntä. Niinistö ei ole pelännyt asettua poikkiteloin myöskään edustamansa puolueen kantojen kanssa, vaan on tarvittaessa kritisoinut Kataisen johtamaa Kokoomusta, mikäli on nähnyt sen isänmaan edun mukaiseksi. Niinistö on kritisoinut muun muassa Euro-kriisin hoitamiseen käytettyjä menetelmiä ja talousoppeja.

Tämä näkyi myös tiistaisessa tiedotustilaisuudessa, jossa Niinistö kritisoi liian holtitonta rahamäärän paisuttamista suhteessa reaalituotannon kasvuun, joka on hänen mukaansa luonut kansainvälisen "valetalouden", jonka puhkeaminen oli vain ajan kysymys. Niinistö sätti myös julkisen talouden elvytysmantraa, joka on johtanut vain kriisin pahenemiseen. Niinistö kritisoi ennenkaikkea hyvin soinimaisesti kuplan puhkeamisen jälkipeleissä käytettyjä elvytysmenetelmiä, jotka ovat hänen mukaansa hyödyttäneet etupäässä saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja. Tämä voidaan nähdä perussuomalaisten äänestäjien kosiskeluna.

Perussuomalaisten tuki olisi erittäin tervetullutta Niinistön kampanjalle. Ensinnäkin se olisi erittäin kiusallista Kokoomuksen vasemmistolaisimpia ja eurointoilevimpia tahoja, kuten Stubbia ja Kataista kohtaan. Tämä pakottaisi puoluejohtoa tarkastelemaan nykyistä linjaansa, ja kysymään itseltään monia kysymyksiä. Puoluejohdon olisi erittäin vaikeaa selittää miten sen impivaaralaiseksi määrittelemä Perussuomalaiset olisivatkin yht'äkkiä kansainvälisen ja liberaalin Kokoomuksen ehdokkaan takana. Tämä löisi maailmankuvallisesti puoluejohdolle jauhot suihin. Kokoomuksen oikeistosiipi voisi tämän jälkeen esittää puoluejohdolle liudan kiusallisia kysymyksiä, liittyen valittuun linjaan ja kampanjointistrategiaan.

Suurin tekijä, joka Perussuomalaisten ehdokkaasta presidentivaaleissa päättää on luonnollisesti se, miten Timo Soini suhtautuu tilanteeseen. Halla-aholaisten irtaantuminen kokoomuslaisen presidenttiehdokkaan taakse saattaisi näyttäytyä Soinista kiusallisena, varsinkin jos Soini lähtisi itse ehdolle. Se voisi ajaa puoluetta jopa ilmiriitoihin, jolloin Perussuomalaisten tie voisi muuttua SMP:n tieksi. Soini voi tässä pelitilanteessa valita joko itsensä ehdokkaaksi ja vaatia halla-aholaisia vaikenemaan, olla lähtemättä, tukea Niinistöä vedoten hänen suosioonsa tai laittaa ehdolle jonkun kolmannen nimen, jolle hän toivoisi nostetta. (Ehkäpä sen turvaksi tulevaisuutta varten, kun Soini jättää leikin. Tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä lähitulevaisuudessa.)

Niinistön taakse asettautuminen toisi Perussuomalaisille myös herkullisen aseen sättiä oppositiosta käsin hallitusta, Niinistön käyttämillä argumenteilla, kuten muun muassa SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen teki onnistuneesti eduskuntavaaleja edeltäneissä vaalipaneeleissa. Kansan kesken erittäin suosittuun Niinistöön vetoaminen olisi erittäin tehokasta oppositiopolitiikkaa. (Toisaalta negatiivisena argumenttina yhteisehdokkuutta vastaan voidaan nähdä Perussuomalaisten asema oppositiopuolueena tukea hallituspuolueen presidenttiehdokasta.)

Keskustan tuki
Keskustapuolue on kärsinyt jo pitkään taloudellisista ongelmista: se on joutunut irtisanomaan työntekijöitään ja laittamaan jopa Helsingissä sijaitsevan puoluetoimistonsa myyntiin. On epäselvää riittäisikö puolueella varaa lähteä rahaa nielevään presidentinvaalikampanjaan. Taistelu näissä vaaleissa olisi kuitenkin Keskustalle kuin tuulimyllyjä vastaan taistelua - sen suosio on kovin alhainen ja Niinistön toisaalta perin ylivoimainen.

Toki puolue saattaisi katsoa Kokoomuksen ehdokkaan taakse asettumisen kiusallisena nöyristelynä, mutta onko sillä mielekästä vaihtoehtoa? Se voisi toki laittaa verrattain pienellä budjetilla oman ehdokkaansa ikäänkuin oppositiopolitiikkansa jatkeeksi, mutta liian näkymätön kampanja osoittautuisi todennäköisesti imagolliseksi tappioksi ja vahvistaisi puolueen henkistä alennustilaa. Kepun tulisi löytää jostain rahaa tai valita Niinistön tukemisen ja epäuskottavan kampanjan väliltä pienempi paha. Ehkä Olli Rehnin ehdokkuus toisi hieman piristystä Keskustan masentavaan tilaan? Se lienisi Keskustan ainoa toivo suoriutua vaaleista edes siedettävästi. Mutta haluaako Rehn lähteä komissaarin paikalta häviämään?

Määränpäänä porvariyhteistö
On hyvin teoreettista, muttei suinkaan poissuljettua, että sekä Perussuomalaiset ja Keskusta lähtisi porvariyhteistyöhön jatkossakin mahdollisen Niinistö-yhteisprojektin innoittamana. Myöskin RKP:n ja Kristillisten voisi olla mahdollista lähteä mukaan vanavedessä. Yhteinen presidentti saattaisi toimia kipinänä uudelle porvariyhteistyölle kulissien takan, mikäli mukaan lähtevien puolueiden kirjo löytäisi yhteisen sävelen. Toki skenaario ei ole se kaikkein realistisin, mutta keskustelua Ruotsin mallin kaltaisesta "Alliansen mot Rödgröna" -asetelmasta on käyty Suomessa siltikin jo hyvä tovi. Aihe tulee esille aina silloin tällöin. Viimeksi mallin käyttöönottoa ilmoittautui harkitsemaan Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen vuonna 2009.

Siltikin argumentit yhteistyötä vastaan ovat hyvin painavia. Perussuomalaisten ongelma on se, että se on päälinjaltaan talouspoliittisesti vasemmistoon kuuluvan SDP:n kanssa samoilla linjoilla, mitä tulee palvelujen järjestämiseen ja verotuksen progressioon jne. Toisaalta Perussuomalaiset eivät koe vihervasemmistolaista arvorelativismia omakseen ja löytäisi varmasti enemmän yhteisiä säveliä arvokysymyksissä oikeistosta, Kristillisdemokraattien ja konservatiivikokoomuslaisten suunnalta. Muista puolueista soininvaaralaiset vihreät saattaisivat vierastaa talouspoliittista vasemmistolaisuutta, ja saattaisipa muutama oikeistodemarikin räksyttää tästä.

Joka tapauksessa, mikäli Niinistö saisi laajempaakin porvarillista tukea presidenttiehdokuudellensa ja tulisi suvereenisti valituksi, saattaisi tämä luoda positiivisen mielikuvan porvarillisesta yhteistyöstä kannustaen näitä puolueita pohtimaan asiaa yhdessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat