*

Mikko Laakso Tulosvastuu takaisin politiikkaan!

Kulttuuri ja traditio evolutiivisina ilmiöinä

"Jäsentääksemme sivilisaatiomme kehitystä mielekkäästi, on ymmärrettävä, että kyseessä ei ole yhdenkään yksilön tai ihmisjoukon suunnitellusti tai päämäärätietoisesti toteuttama prosessi. Sen sijaan sivilisaatiomme kehitys on täysin itseohjautuva, eli spontaani ilmiö. Instituutioiden ja moraalin kehitys on alkanut siten, että ihmisjoukot ovat hiljalleen alkaneet tiedostamattaan soveltamaan erilaisia moraalisia käytänteitä - jopa sellaisia joista he eivät ole itse edes pitäneet, tai joiden olemassaolon tärkeyttä he eivät välttämättä edes kykene ymmärtämään.


Silti nämä moraalikäytänteet ja instituutiot - joiden oikeutusta ja olemassaolon syytä ei välttämättä ole mahdollista perustella suoraan järjellä - ovat osoittautuneet valikoivan evolutiivisen kehityksen myötä välttämättömiksi, tuoden suhteellista etua niitä soveltaville ihmisjoukoille. Hyväksi osoittautuneet kulttuuri-innovaatiot ovat yleistyneet leviämällä huikean nopeasti: niitä soveltaneet populaatiot ovat vaurastuneet ja kyenneet lisääntymään paremmin kuin muut. Näiden selektiivisen evoluution pohjalta valikoituneiden käytänteiden pohjalta ihmisyhteisöt pystyivät 'hedelmällisesti lisääntymään ja täyttämään maan ja tekemään sen itselleen alamaiseksi' (Moos. 1:28). Tämä ajatusmalli on kenties kaikkein aliarvostetuin näkökulma mitä tulee kulttuurievoluutioon."


- (vapaasti kääntäen), Friedrich A. von Hayek, kirjassaan "The Fatal Conceit".

1900-luvun vaikutusvaltaisimpiin liberaaliajattelijoihin kuuluva, Friedrich von Hayek pohtii teoksessaan Kohtalokas Ylimieli (The Fatal Conceit), sosialismin, keskusjohtoisen suunnittelun ja kulttuurievoluution luonnetta. Hän pyrkii teoksessaan osoittamaan, että moraali, instituutiot ja kulttuuri ovat pohjimmiltaan evolutiivisia ilmiöitä, jotka perustuvat kasautuneeseen, valikoivaan ja jalostuneeseen kehitykseen, jonka pohjana on aina oltava traditio ja perinne. Hayek pyrkii osoittamaan vääräksi sosialistisessa mallissa vallitsevaa ajatusta siitä, että kulttuuri olisi tietoisesti rakentunut tai rakennettu ilmiö. Hän pyrkii osoittamaan täten, miten näennäiseen, eli "konstruktiiviseen rationalismiin" perustava yhteiskuntakehitys on aina tuhoontuomittua keskussuunnittelua, joka ei ota ollenkaan huomioon yhteiskunnassa vallitsevia tuntemattomia muuttujia, joiden kaoottisen kokonaisuuden huomioonottaminen on kulttuurilliselle suunnittelialle täysin mahdotonta.

Vaistojen tuolla puolen

Ihminen on luonnontilassa vaistojensa vanki. Geneettisessä tarkastelussa tälle on luontaista toimia osana pientä sukuperustaista kollektiivia, noin 6-10:stä hengestä muodostuvissa ryhmissä, toimien altruistisesti tällaisen  jäsenenä. Ryhmää yhdessä pitävää vaistopohjaista altruismia ei voida kuitenkaan välttämättä pitää moraalisesti tietoisena ihanteena, vaan ennemmin ihmisyksilön luonnollisena "refleksimaisena" reagointina olosuhteisiinsa: Ravinnon niukkuuden takia ihmisten on keräilijä-metsästys yhteisöissä ollut luontevaa toimia kollektiivisesti pienten yhteisöittensä hyväksi. Yksinäiselle yksilölle on tällaisessa niukan ravinnonsaannin ja alhaisen keskimääräisen eliniän olosuhteissa ollut täysin välttämätöntä kuulua yhteisöön tai muutoin kuolema on lähes poikkeuksetta korjannut tällaisen yksinäisen soturin.

Edellä kuvailtuja vaistoja, eli "biologisperäistä moraalia" voidaan Hayekin mukaan pitää inhimillisen moraalin perustavanlaatuisimpana asiaintilana, jossa yksilö soveltaa äärimmäistä altruismia lähimmäisiään kohtaan. Sen sijaan muiden kuin lähipiirin intressit ovat olleet näille yhdentekeviä, heitä ei kiinnosta muiden heimojen hyvinvointi.

Tekijä, joka on nostanut ihmislajien verkoston eläimellisestä vaistojen maailmasta sivilisaatioksi, on Hayekin mukaan järjen ja vaiston välillä oleva traditioon nojaava "kulttuurillinen tai sosiaalinen pääoma", joka sisälläpitää instituutioita, käytänteitä, kulttuuria, tietoa ja traditioita. Tätä moraalin tyyppiä voidaan kutsua "evolutiiviseksi moraaliksi". Se perustuu aikaisempien polvien omaksumiin instituutioihin. Hayekin mukaan tämä on se perustavanlaatuinen tekijä, joka on tehnyt ihmisestä ainutlaatuisen eliön, joka kehittyy jatkuvasti. (On tärkeä erottaa, että kyseessä ei ole biologiaan pohjautuva ilmiö, vaan tiedostamatta opittu ja omaksuttu meemeihin ja instituutioihin perustuva kehittyvä moraali.)

Tätä varten ihmisten on ollut tarpeellista tukahduttaa myötäsyntyisiä primitiivisimpiä vaistojaan, toimiessaan yhteiskunnassa. Nämä vaistot toimivat ihmisen eläessä luonnontilassa, muttei suurissa yhteisöissä. Yksilön on täytynyt antaa tilaa sivistykselle ja edellytyksille toimia yhteiskunnassa, joissa kaikki eivät tunne kaikkia. Uskonto on tarjonnut traditioon perustuvalle moraalille institutionaalisen perustan ja hyvän maaperän. Sitä edustava uskonnollinen auktoriteetti on voinut levittää oppia niistä moraalisesti dominoivista käytänteistä yhteiskunnalle, jotka ovat kehittyneet tässä selektiivisessä evoluutiossa. Yhteiseen käytänteisiin ja instituutioihin nojanneet yhteisöt ovat menestyneet suhteellisesti paremmin, kuin ne, jotka eivät ole allekirjoittaneet toistensa näkemyksiä.

Nämä instituutiot ovat kehittyneet selektiivisen kulttuurievoluution pohjalta spontaanisti, ilman ohjausta, kyselemättä oman oikeutuksensa järkiperäisyyttä; vain kulttuurisen innovaation toimivuus, eli sen hyödyllisyys sitä kantaville yksilöille on ollut ainoa kriteeri. Vaistomaisen ja myötäsyntyisen altruismin soveltaminen suuremmille yhteisölle yhteiskunnassa ei ole ollut mielekästä. Onkin tarvittu uudet pelisäännöt toimittaessa pienen ryhmän sijaan suuressa yhteiskunnassa. Yhteiset säännöt ovat tuoneet yhteisölle edullista luottamuspääomaa, jolloin tällaisessa yhteisössä toimiminen on ollut entistä ennustettavampaa, kun instituutioihin ja näihin pohjautuviin pelisääntöihin on voitu luottaa. Tällöin transaktiokustannukset laskevat ja ihmiset voivat arkailematta harjoittaa esimerkiksi taloudellista kanssakäyntiä, ilman oletusarvoista pettämiseksi tulemista.

Yksilöt saavat tiedostamattaan yhteiskuntansa traditiopääoman käyttöönsä, joita nämä tiedostamattaan soveltavat jokapäiväisessä elämässään. He hyväksyvät instituutioita, kuten omistusoikeus ja käytöstavat, välttämättä ajattelematta tai tiedostamatta näitä sen enempää. Hayek puhuu evolutiivisesta rationalismista, jota hän pitää perustellumpana vastaparina keskussuunnitteluun nojaavalle "konstruktiiviselle rationalismille". Hayek kertookin, että "ihminen ei valitse instituutioita ja moraalia, vaan nämä valitsevat ihmisen." Näin tapahtuu spontaanisti ilman yksilöiden tietoista valintaa.

Instituutiot ja traditio siis siirtyvät sukupolvelta toiselle, siten että jokainen uusi sukupolvi mukautuu perinteisiin, ja osallistuvat tiedostamattaan sen jalostamiseen ja tämän pääoman kerryttämiseen. Tämä muodostaa perustan sivilisaation, kulttuurin, instituutioiden ja oikeastaan kaiken inhimillisen pääoman kehitykselle. Ihmiskunta toimii kuten kollektiivinen mieli (vaikkakin yksilötasolla tätä tiedostamatta), viestien aina uusien innovaatoiden mielekkyydestä rakentaen uusia esteettisiä ja eettisiä ihanteita. Tärkeätä on ymmärtää, että tällainen terve kulttuurievoluutio pohjautuu aina siihen, mitä sukupolvet ovat jättäneet jälkeensä: pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Uusi kulttuuripääoma syntyy vanhan pohjalle, ammentaen suurimman osan luovasta voimastaan perinteestä, lisäten aina vähintään tiedostamatta aina hieman, jotain uutta. Tämä on pohja kulttuurievoluutiolle, jonka muovaamiseen kaikki osallistuvat.

...järjen rajamailla

Yhteiskunnallinen järjestäytyminen ei voi vaistojen ja tunteiden lisäksi perustua myöskään täysin järjenvaraisiin intuitioihin. Täydelliseen rationaalisuuten perustuen ihmiset maksimoivat aina hyötyään toimien aina täydellisen rationaalisesti. Tämä johtaa puolestaan siihen, ettei yksilön ole järkevää noudattaa niitä instituutioita, joissa voidaan peliteoreettisesta näkökulmasta katsoa nash-tasapainon suosivan petkuttajaa. Oikeastaan yhteiskunnallinen luottamus voidaan perustella tilanteena, jossa yhteiskuntasopimus perustuu siihen, ettei yksilöt toimi kylmän rationalistisesti - psykopaatin lailla - vaan esimerkiksi peliteoreettisessa mielessä pitäydytään poissa hyväksikäytöstä. Kyseessä on ikäänkuin positiivinen versio tilanteesta, jossa kaksi yritystä sopivat kartellista, joissa kummankin hyöty maksimoituu. Vaikka kummallakin yrityksellä kartellin pettäminen tuntuu houkuttelevalta, on luottamus ja moraali-instituutio tekijä, joka saa yksilöt toimimaan sinänsä järjenvastaisesti, poissa nash-tasapainosta, mutta pitkällä aikavälillä järkevästi. Kuin tällaiset instituutiot vakiinnutetaan, ei yhteiskunnassa vallitse Hobbesin ennustama kaikkien sota kaikkia vastaan.

Koska rationaalisuus yksinään ei voi olla mielekkään yhteiskunnallisen moraalin perusta, ja vaistot ovat yhteiskunnalliselle järjestäytymiselle liian primitiivisiä voimia, on tradition ja tähän liittyvien instituutioiden oltava yhteiskunnan perusta. On perusteltua väittää tradition olevan järjen ja tunteen välistä rajamaata täyttävä kulttuurinen voima.

Järki, vaistot ja traditio eroavat toisellakin tavalla merkittävästi. Järki ja vaistot eivät elä ajassa. Ne ovat pysyviä asiaintiloja. Ihmiset kokevat aina ja jatkuvasti biologisia tarpeita. Ihmisen on tyydytettävä esimerkiksi nälkänsä tai seksuaaliset tarpeensa aina uudestaan ja uudestaan. Se ei muodosta mitään pysyvää, kulkiessamme ajassa. Toisaalta taas rationaaliset väitelauseet ovat aina olleet ja ovat yhä voimassa kaikkialla universaalisti. Väitelause "1+1=2" on ja on aina ollut tosi, riippumatta ihmisistä ja kulttuureista. Rationaalisuus ja logiikka ei siis kehity, se on aina olemassa.

Sen sijaan traditio on ainutta pääomaa, joka kertyy. Ihminen on ollut viimeiset tuhat vuotta geneettisesti hyvin samanlainen. Syy miksi meidän sivilisaatiossa ei eletä savimajoissa tai luolissa syöden niukasti laadutonta ruokaa on tradition tuoma pääoma. Se miksi me elämme yhteiskunnassa, jossa voimme esimerkiksi käyttää sähköä jokapäiväisessä elämässämme tai miksi voimme ostaa kaupasta edullisesti elintarvikkeita perustuu siihen, että aiheeseen liittyvä kollektiivinen tieto on välittynyt sukupolvien läpi ja muotoutunut itsestään, synnyttäen kuin itsestään hyvinvointia. Tämä tieto elää ajassa. Se on luonteeltaan kertyvää.

Kohtalokas ylimieli

"Mitä korkeammalle älykkyyden portailla kiivetään, sitä todennäköisempää on törmätä sosialistisiin vakaumuksiin."
On kuitenkin erittäin suuri väärinymmärrys kuvitella, että traditioon perustuvaa pääomaa voidaan luoda suoraan rationaalisuudesta. Ihmisjärki itsessään ei kykene suunnittelemaan tai hallitsemaan loputtomien muuttujien vallitessa mitään yhteiskunnan kaltaista, kaoottisen monimutkaista järjestelmää; kehityksen täytyy olla spontaania. Suuri osa sosialistisesta ajattelusta perustuu kuvitelmaan ihmisjärjen kaikkivoipaisuudesta. Tätä on intellektuellien omaan älyynsä ihastuminen ja yhteiskunnallisen suunnittelun toimivuuden illuusioon perustuva "kohtalokas ylimielisyys". Poliittisen kentän vasemmalta laidalta kuuluu säännöllisin väliajoin puheenvuoroja, joissa syytetään yhteiskuntaan pesiytyneen epätoivottuja ja tietoisesti koodattuja arvoja ja rakenteita.

Dekonstruktivistit, marxistit sekä postmodernistit syyttävät länsimaista kulttuuria siihen liittyvistä epätoivotuista ja vastenmielisiksi katsotuista ilmiöistä. Kyseessä on useinmiten älykkäästi ja johdonmukaisesti ajattelevia henkilöitä, jotka paljastavat epäoikeudenmukaiseksi katsottuja valtasuhteita diskurssianalyysin, tulonjakoetiikan ja valtakeskittymiä analysoimalla. He ottavat kantaa epäoikeudenmukaisiin yhteiskunnallisiin lopputulemiin, etsien syitä näihin. Paljastaessaan esimerkiksi "valkoisen lihaa syövän heteromiehen" ylivallan yhteiskunnassa, tuomitsevat nämä "kohtalokkaat ylimielet" inhottavaksi katsomansa asiaintilan välittömästi, kannattaen niiden korjaamista keskussuunnittelun avulla. Yhteiskunta katsotaan täten spontaanisti toimiessaan niin epäoikeudenmukaiseksi, että valtiovallan on muokattava sitä oikeudenmukaisemmaksi, vaikka sitten pakolla.

Tähän intellektuellien kritiikkiin voidaan vastata monellakin tavalla. Esimerkiksi kapitalismikriitikot, jotka kannattavat talouden sääntelyä, näkevät kapitalismin valtasuhteina, tuloeroina tai jopa sosiaalidarvinismina. Koska asiaintila koetaan selvästi epämiellyttävä, vaatii se korjausta. Kapitalismi ja markkinavoimat täytyy kukistaa väkivoimalla. Hayek yrittää selittää tilannetta vasemmistointellektuelleille siten, että koska selektiivinen kulttuurievoluutio on synnyttänyt kapitalismin, on sen selvästikin täytynyt olla perusteltu, vaikkakin se olisi vastenmielinen ilmiö. Hän käyttää vertauskuvallista esimerkkiä.

"Voidaan kuvitella, että kapitalismi on kuin iljettävät torakat, skorpionit tai myrkkykäärmeet. Jokainen ihminen toivoisi niiden olemassaolemattomuutta, ja pitävät näitä otuksia kammottavina ja iljettävinä. Mikäli yht'äkkiä seuraavana päivänä kaikki madot, torakat, käärmeet ja skorpionit katoaisivat, olisi seurauksena ekologinen katastrofi."

Näin esteettisesti monien mielestä iljettävien asioiden tai ilmiöiden olemassaolo voi olla elintärkeätä! Emme pysty tiedostamaan näiden instituutioiden loputtomia kätkettyjä merkityksiä järjellä, jotan meidän on ajateltava evolutiivisesti! Samaa perusargumenttia voidaan käyttää muihinkin vakiintuneisiin instituutioihin. Jos ihmiset eivät syystä tai toisesta enää menestyisi jotain instituutioita noudattamalla, ei tällaisen olemassaololle, enää ole perusteita, jolloin ne häviävät.

Toisaalta voidaan ajatella, että kapitalismi, eli vapaa markkinatalous eli markkinavoimat eivät ole sinänsä mikään ihmisen toiminnasta erillään oleva entiteetti, se kuvastaa niitä ihmisten valintoja, joita he tekevät päivittäin. Kapitalismi on siis ihmisten toiminnan peili. "Jos peilin kuva ei miellyttä, on vika henkilössä, joka peiliin katsoo, ei peilissä itsessään."

Havaintoja ja johtopäätöksiä

Kulttuurin muutos ja evolutiivisesti muodostuvat instituutiot muodostuvat perinteeseen nojaavan tiedostomattoman valikoitumisen perusteella spontaanisti ja loogisesti. Niitä ei voida suunnitella. Samalla tavalla muodostuvat myös kielet, lait ja markkinat. Esimerkiksi erilaiset puhutut kielet perustuvat siihen, että erilaisille asioille ja ilmiöille on tarvittu sanoja, joilla kuvailla näitä. Kukaan ei ole päättänyt,että vettä tarkoittava suomen kielen sana on "vesi". Sen sijaan sen puhujat ovat omaksuneet sen itsestään aikojen saatossa, kenties johtaen sitä muiden sanojen etymologioista tai muuten. Pääasia on osoittaa kuitenkin, ettei sitä ole suunniteltu.

Huomion arvoista on, että on olemassa keinotekoisia kieliä, kuten esperanto. Se on alun perin luoto keinotekoinen kieli, jonka tarkoitus on olllut toimia universaalina yleiskielenä. Vaikka sen työstämiseen osallistui merkittäviä kielitieteilijöitä, ei se ole pystynyt vakiintumaan minkäänlaisena yleiskommunikaatiokielenä. Se ei ole kehittynyt spontaanisti, vaikkakin sen rakenteita on kopioitu spontaaneista kielistä. Tässä mielessä se on kuin kielien Neuvostoliitto.

Toinen mielenkiintoinen havainto liittyen Hayekin spontaaniin järjestäymiseen on se, että se omaa monia samoja ominaisuuksia kuin taolaisuuteen perustuva wu-wei-ajatus, spontaanista tekemisestä. Idean mukaan pitkällä aikavälillä vain spontaani "tekeminen ilman tekemistä", on kestävää. Mikäli toiminta ei ole spontaania, ei se ole kestävällä pohjalla. Keskeinen taolaisuuden opetus on, spontaanit voimat toimivat kuin vesi kohdatessaan padon: aikansa sen pidätteleminen on mahdollista, mutta hyvin äkkiä vesi etsii reitin kiertää padon tai murskata sen, kohdistaen paineen sen heikoimpaan kohtaan. Vesi toimii loogisesti ilman ohjausta. Taolaisuuden perustaja Laotsen tiedetään vastustaneen myös autoritääristä pakkovaltaan perustuvaa hallintoa, korkeaa verotusta ja valtion suurta kokoa. Häntä voidaan hyvällä syyllä pitää proto-libertaristina.

Kolmas mielenkiintoinen yhtymäkohta Hayekin evoluutioon liittyen on sen yhdistyen hyvin paljolti kristinuskon moraalioppeihin. Primitiivisiin vaistoihin perustuva himo on syntiä, ja sitä on tukahdutettava jossain määrin toimivan yhteiskunnan aikaansaamiseksi. Ihmisten on kunnioitettava instituutioita ja traditiota, jotka ovat moraalisen yhteiskunnan perustoja (kuten esim. kymmenen käskyä). Traditionaalisen moraalin rikkominen, kuten varastaminen on syntiä, mikäli sillä tyydytetään eläimellistä ja vaistonvaraisia tarpeita. Uskonnot, kuten esimerkin kristinusko tekee tässä asiassa selväksi sen, ettei yhteiskunta voi olla moraalinen ilman vakiintuineita instituutioita.

Toisaalta kylmän rationaalisuuden katsotaan yleensä olevan saatanallista ja syntistä. Paholainen kuvataan yleensä viekkaana ja kylmän rationaalisena laskelmoijana, joka houkuttelee ihmisiä syntiin. Tässä on yhtymäkohta Hayekin moraaliteorialle siitä, miksei täydelliseen rationalismiin perustuva yhteiskunta voi olla toimiva ja hyvä. Täydellinen rationaalisuus on psykopaattista laskelmointia ja ainaista peliteoreettista optimointia lyhyellä aikavälillä. Petkuttavan yksilön lyhyen aikavälin etu, on aina suurempi kuin luottamuspulan aiheuttama kollektiivinen haitta. Näinpä pitkäaikaista luottamuksen ilmapiiriä ei voi syntyä, sillä luottamus palkitaan tällöin aina hyväksikäytöllä ja riistolla.

Postmoderni tapa hylätä metakertomukset ei ole ollenkaan perusteltu, vaan niiden näkökulma evolutiivisesti muodostuneisiin instituutiohin ja moraalikäytänteisiin, ovat vahvasti perusteltuja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Risto Koivula

Mitä tarkoitat "evolutiivisella"? Sana on nykyään yleensä hölynpölytieteen signaali, koska esimerkiksi Kimmo Pitiläinen käyttää sitä merkitsemään "evolutionaarista" eli biologiseen geenievoluutioon liittyvää. Se tarkoittaa kuitenkin Nykusuomen sankirjan mukaan "kehityskelpoista" < ruots. evolutiv < ransk. evolutif.

" Kulttuuri ja traditio evolutiivisina ilmiöinä
20.9.2011 15:44 Mikko Laakso

"Jäsentääksemme sivilisaatiomme kehitystä mielekkäästi, on ymmärrettävä, että kyseessä ei ole yhdenkään yksilön tai ihmisjoukon suunnitellusti tai päämäärätietoisesti toteuttama prosessi. Sen sijaan sivilisaatiomme kehitys on täysin itseohjautuva, eli spontaani ilmiö. Instituutioiden ja moraalin kehitys on alkanut siten, että ihmisjoukot ovat hiljalleen alkaneet tiedostamattaan soveltamaan erilaisia moraalisia käytänteitä - jopa sellaisia joista he eivät ole itse edes pitäneet, tai joiden olemassaolon tärkeyttä he eivät välttämättä edes kykene ymmärtämään. "

Miten määrittelet tässä yhteusessä "moraalin"? Miten se eroaa tavallisesta päämäärrationaalisesta toiminnasta? Entä tavoista? Entä laeista?

Historiallisesti moraali tulee latinan sanasta "mores" = tavat, kreikaksi ethos, josta taas tulee "etiikka" = "tapojen tutkimus", jonka otti käyttöön Aristoteles.

Usein moraalin erityisenä päällysrakenteen ilmiönä katsotaan syntyneen tuolloin, samoihin aikoihin kuin tiedekin, tietoisena totuuden (määritellyt tieteellisesti Aristoteles) etsintänä.

Sitä ennen oli lakeja, tapoja, perinteitä ja uskontoja.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Morality

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Ethics

" Silti nämä moraalikäytänteet ja instituutiot - joiden oikeutusta ja olemassaolon syytä ei välttämättä ole mahdollista perustella suoraan järjellä - ovat osoittautuneet valikoivan evolutiivisen kehityksen myötä välttämättömiksi, tuoden suhteellista etua niitä soveltaville ihmisjoukoille. "

Keiden sää väität kiistävän valikoitumisen pohjalta tapahtuvat yhteiskunnallisten ilmiöiden kumuloituvan kehityksen? marxilaiset ainakaan missään tapauksessa eivät kiistä, vaan näkevät kaikiessa yhteiskunnallisessa tietoisen ja spontaanin (dialektista) ykseyttä:

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Conscio...

" Hyväksi osoittautuneet kulttuuri-innovaatiot ovat yleistyneet leviämällä huikean nopeasti: niitä soveltaneet populaatiot ovat vaurastuneet ja kyenneet lisääntymään paremmin kuin muut. Näiden selektiivisen evoluution pohjalta valikoituneiden käytänteiden pohjalta ihmisyhteisöt pystyivät 'hedelmällisesti lisääntymään ja täyttämään maan ja tekemään sen itselleen alamaiseksi' (Moos. 1:28). Tämä ajatusmalli on kenties kaikkein aliarvostetuin näkökulma mitä tulee kulttuurievoluutioon."

- (vapaasti kääntäen), Friedrich A. von Hayek, kirjassaan "The Fatal Conceit".

1900-luvun vaikutusvaltaisimpiin liberaaliajattelijoihin kuuluva, Friedrich von Hayek pohtii teoksessaan Kohtalokas Ylimieli (The Fatal Conceit), sosialismin, keskusjohtoisen suunnittelun ja kulttuurievoluution luonnetta. Hän pyrkii teoksessaan osoittamaan, että moraali, instituutiot ja kulttuuri ovat pohjimmiltaan evolutiivisia ilmiöitä, jotka perustuvat kasautuneeseen, valikoivaan ja jalostuneeseen kehitykseen, jonka pohjana on aina oltava traditio ja perinne. "

Mitä sanaa hän tuossa itse käyttää?

http://darwinianconservatism.blogspot.fi/2013/12/t...

Symboliraknteinen yhteiskunnallinen informaatio kuten (tietoinen) moraali EIVÄT VOI KEHTTYÄ GENEETISESTI, sillä jokainen yksilöllinen mutaatio "geenikieliyhteisöön sopuduttaessa" olisi MÄÄRITELMÄLLISESTI NEGATIIVINEN eli huonontaisi yksilön ymmätämistä ja ymmärretyksi tulemista.

http://www.helsinki.fi/agora/vara/mielipide/darwin...

" Hayek pyrkii osoittamaan vääräksi sosialistisessa mallissa vallitsevaa ajatusta siitä, että kulttuuri olisi tietoisesti rakentunut tai rakennettu ilmiö. "

Eli hän väittää, ttä kultturissa ei ole MITÄÄN tietoisesti valittua ja siten suunniteltua? Outo väite.

" Hän pyrkii osoittamaan täten, miten näennäiseen, eli "konstruktiiviseen rationalismiin" perustava yhteiskuntakehitys on aina tuhoontuomittua keskussuunnittelua, joka ei ota ollenkaan huomioon yhteiskunnassa vallitsevia tuntemattomia muuttujia, joiden kaoottisen kokonaisuuden huomioonottaminen on kulttuurilliselle suunnittelialle täysin mahdotonta.

Vaistojen tuolla puolen

Ihminen on luonnontilassa vaistojensa vanki. "

Ihmisen tapsuksessa ei yllensä lainkaan käytetä termiä "vaisto" (instict), koska ihmisen tajunta on ottanut käyttöönsä kaavamisten (pääasiassa opittujen) vaitojen koneiston. Oli vaistoja tai ei, ihminen ei ole niiden VANKI kuten eläimet.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Instinct

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Conscio...

" Geneettisessä tarkastelussa tälle on luontaista toimia osana pientä sukuperustaista kollektiivia, noin 6-10:stä hengestä muodostuvissa ryhmissä, toimien altruistisesti tällaisen jäsenenä. "

Perätötä, ja vaarallista, väärennetylle "tieteelle" perustuvaa uskoa uskoa:

http://ketjureaktio.net/index.php?msg=4680#msg4680

("Geneettinen sispiirimoraali" on toisesta suunatsa katsottuna "rotumurhaleilineurooni".)

" Ryhmää yhdessä pitävää vaistopohjaista altruismia ei voida kuitenkaan välttämättä pitää moraalisesti tietoisena ihanteena, vaan ennemmin ihmisyksilön luonnollisena "refleksimaisena" reagointina olosuhteisiinsa: Ravinnon niukkuuden takia ihmisten on keräilijä-metsästys yhteisöissä ollut luontevaa toimia kollektiivisesti pienten yhteisöittensä hyväksi. Yksinäiselle yksilölle on tällaisessa niukan ravinnonsaannin ja alhaisen keskimääräisen eliniän olosuhteissa ollut täysin välttämätöntä kuulua yhteisöön tai muutoin kuolema on lähes poikkeuksetta korjannut tällaisen yksinäisen soturin.

Edellä kuvailtuja vaistoja, eli "biologisperäistä moraalia" voidaan Hayekin mukaan pitää inhimillisen moraalin perustavanlaatuisimpana asiaintilana, jossa yksilö soveltaa äärimmäistä altruismia lähimmäisiään kohtaan. "

Tämä teoria on väärä.

" Sen sijaan muiden kuin lähipiirin intressit ovat olleet näille yhdentekeviä, heitä ei kiinnosta muiden heimojen hyvinvointi. "

Ne eivät ole yhdentekeviä, vaan muut, erilaiset, ovat Keenistä-vihollisia, tuossa teoriassa!

Sitähän ne "tutkijatkin" (yllä) todellisuudessa sanovat, mutta toimittajat (YLE varsinkin) väärentävät, ja VALIKOIVAT!

" Tekijä, joka on nostanut ihmislajien verkoston eläimellisestä vaistojen maailmasta sivilisaatioksi, on Hayekin mukaan järjen ja vaiston välillä oleva traditioon nojaava "kulttuurillinen tai sosiaalinen pääoma", joka sisälläpitää instituutioita, käytänteitä, kulttuuria, tietoa ja traditioita. Tätä moraalin tyyppiä voidaan kutsua "evolutiiviseksi moraaliksi". Se perustuu aikaisempien polvien omaksumiin instituutioihin. "

Voidaan, mutta se ei tarkoita "evolutionaarista". Evolutionaarinen EI OLISI EVOLUTIIVISTA (kehityskelpoista) tuossa suhteessa!

Moraalin kehityksessä on ilman muuta meemievoluutiolla suuri merkitys.

" Hayekin mukaan tämä on se perustavanlaatuinen tekijä, joka on tehnyt ihmisestä ainutlaatuisen eliön, joka kehittyy jatkuvasti. (On tärkeä erottaa, että kyseessä ei ole biologiaan pohjautuva ilmiö, vaan tiedostamatta opittu ja omaksuttu meemeihin ja instituutioihin perustuva kehittyvä moraali.) "

Hayekin Wiki-sivu ja esimerkiksi Vesa Kanniainen vääittävät muuta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_von_Hayek

Jos kanniainen puhuu totta, tätä sinun esittämääsi mallia voi vain hyvin pitkin hampain pitää Hayekin mallina.

On huomattava lisäksi, että Richard dawkins esitti meemievoluution teorian vasta 1980-luvulla teoksessa Sokea kelloseppä.

Se on kyllä erittäin lähemllä mm. Hegelin filosofiaa. Mitään varsinaisesti "Marxin-vastaista" siinä ei ole tuossa muodossa.

" Tätä varten ihmisten on ollut tarpeellista tukahduttaa myötäsyntyisiä primitiivisimpiä vaistojaan, toimiessaan yhteiskunnassa. "

Pitäisi näyttää toteen niitä "primitiivisiä myötäsyntyisiä vaistoja"...

" Nämä vaistot toimivat ihmisen eläessä luonnontilassa, muttei suurissa yhteisöissä. "

Jos puhutaan yhteikunnalisesta sosiaalistumisesta kokonaan irrallista olemista, niin esimerkiksi seksikään ei toimi siellä lainkaan. Se vaatii ehdottomasti yhteiskunnallista symbolirakenteista oppimista. Asiaa liityvät hormonit muodostuvat myrkyiksi, jotka usein tappavat susilapsen autoimmuuniin munuaistuledhdukseen, murrosikään tulemisen sijasta.

" Yksilön on täytynyt antaa tilaa sivistykselle ja edellytyksille toimia yhteiskunnassa, joissa kaikki eivät tunne kaikkia. "

Tämä on aivan muuta kuin geenisisäpiirimoraalia.

" Uskonto on tarjonnut traditioon perustuvalle moraalille institutionaalisen perustan ja hyvän maaperän. "

"Hyvän" tai "huonon", yhden mahdollisen maaperän kiistämättä kylläkin.

" Sitä edustava uskonnollinen auktoriteetti on voinut levittää oppia niistä moraalisesti dominoivista käytänteistä yhteiskunnalle, jotka ovat kehittyneet tässä selektiivisessä evoluutiossa. Yhteiseen käytänteisiin ja instituutioihin nojanneet yhteisöt ovat menestyneet suhteellisesti paremmin, kuin ne, jotka eivät ole allekirjoittaneet toistensa näkemyksiä.

Nämä instituutiot ovat kehittyneet selektiivisen kulttuurievoluution pohjalta spontaanisti, ilman ohjausta, kyselemättä oman oikeutuksensa järkiperäisyyttä; vain kulttuurisen innovaation toimivuus, eli sen hyödyllisyys sitä kantaville yksilöille on ollut ainoa kriteeri.

Vaistomaisen ja myötäsyntyisen altruismin soveltaminen suuremmille yhteisölle yhteiskunnassa ei ole ollut mielekästä. "

SEllaista syntymäaltruismia ei ole olemassa, sen enempää kuin "syntymärotumurhaakaan".

" Onkin tarvittu uudet pelisäännöt toimittaessa pienen ryhmän sijaan suuressa yhteiskunnassa. Yhteiset säännöt ovat tuoneet yhteisölle edullista luottamuspääomaa, jolloin tällaisessa yhteisössä toimiminen on ollut entistä ennustettavampaa, kun instituutioihin ja näihin pohjautuviin pelisääntöihin on voitu luottaa. Tällöin transaktiokustannukset laskevat ja ihmiset voivat arkailematta harjoittaa esimerkiksi taloudellista kanssakäyntiä, ilman oletusarvoista pettämiseksi tulemista. "

Alku- ja heimoyhteiskunnan jäjäkeen on syntynyt VALTIO, ja vata valtiossa ovat syntyneet mm. LAKI (Haamurabi 1500 e.a.a.), sytemaatiinen tiede (500 e.a.a.) ja tietoiseen vakaumukseen jonkin menttelyn "tieteellisestä välttämättömyydestä". Molemmat nuo jälkimmäiset yhdistetään Aristoteleeseen, Aleksanteri Suuren kotiopottajaan. Hän oli makedonialainen mutta opiskellut valtiofilosofi-kotiopettakai Ateenassa. (hänen taustansa oli tuossa suhteessa samankaltainen kuin aikalaisensa ja kollegansa Kungfutsen Kiinassa.)

" Yksilöt saavat tiedostamattaan yhteiskuntansa traditiopääoman käyttöönsä, joita nämä tiedostamattaan soveltavat jokapäiväisessä elämässään. He hyväksyvät instituutioita, kuten omistusoikeus ja käytöstavat, välttämättä ajattelematta tai tiedostamatta näitä sen enempää. Hayek puhuu evolutiivisesta rationalismista, jota hän pitää perustellumpana vastaparina keskussuunnitteluun nojaavalle "konstruktiiviselle rationalismille". Hayek kertookin, että "ihminen ei valitse instituutioita ja moraalia, vaan nämä valitsevat ihmisen." Näin tapahtuu spontaanisti ilman yksilöiden tietoista valintaa. "

Tämä ei ole "sosibiologiaa". hayekin persoona on aika tyhjänpäivänen keskustelunaihe siitä, miten yhteiskunta kehittyy, sillä häntä voidaan ilmeisimmin tulkita hyvin eri tavoin.

" Instituutiot ja traditio siis siirtyvät sukupolvelta toiselle, siten että jokainen uusi sukupolvi mukautuu perinteisiin, ja osallistuvat tiedostamattaan sen jalostamiseen ja tämän pääoman kerryttämiseen. Tämä muodostaa perustan sivilisaation, kulttuurin, instituutioiden ja oikeastaan kaiken inhimillisen pääoman kehitykselle. Ihmiskunta toimii kuten kollektiivinen mieli (vaikkakin yksilötasolla tätä tiedostamatta), viestien aina uusien innovaatoiden mielekkyydestä rakentaen uusia esteettisiä ja eettisiä ihanteita. Tärkeätä on ymmärtää, että tällainen terve kulttuurievoluutio pohjautuu aina siihen, mitä sukupolvet ovat jättäneet jälkeensä: pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Uusi kulttuuripääoma syntyy vanhan pohjalle, ammentaen suurimman osan luovasta voimastaan perinteestä, lisäten aina vähintään tiedostamatta aina hieman, jotain uutta. Tämä on pohja kulttuurievoluutiolle, jonka muovaamiseen kaikki osallistuvat.

...järjen rajamailla

Yhteiskunnallinen järjestäytyminen ei voi vaistojen ja tunteiden lisäksi perustua myöskään täysin järjenvaraisiin intuitioihin. "

Voi. Ne voivat olla kehityksestä edellä, paljonkin, tai jäljessä (jolloin uhkaa vallankumous ja harppaus, usein eteenpääin)

" Täydelliseen rationaalisuuten perustuen ihmiset maksimoivat aina hyötyään toimien aina täydellisen rationaalisesti. Tämä johtaa puolestaan siihen, ettei yksilön ole järkevää noudattaa niitä instituutioita, joissa voidaan peliteoreettisesta näkökulmasta katsoa nash-tasapainon suosivan petkuttajaa. Oikeastaan yhteiskunnallinen luottamus voidaan perustella tilanteena, jossa yhteiskuntasopimus perustuu siihen, ettei yksilöt toimi kylmän rationalistisesti - psykopaatin lailla - vaan esimerkiksi peliteoreettisessa mielessä pitäydytään poissa hyväksikäytöstä. Kyseessä on ikäänkuin positiivinen versio tilanteesta, jossa kaksi yritystä sopivat kartellista, joissa kummankin hyöty maksimoituu. Vaikka kummallakin yrityksellä kartellin pettäminen tuntuu houkuttelevalta, on luottamus ja moraali-instituutio tekijä, joka saa yksilöt toimimaan sinänsä järjenvastaisesti, poissa nash-tasapainosta, mutta pitkällä aikavälillä järkevästi. Kuin tällaiset instituutiot vakiinnutetaan, ei yhteiskunnassa vallitse Hobbesin ennustama kaikkien sota kaikkia vastaan. "

Hobbesin "sopimus" on VALTIOSOPIMUS (state contract) eikä "yhteiskuntasopimus", sillä yhteiskunta ei "synny", sen enempää kuin sosiaalinen ihminenkään, siinä "sopimuksessa" (kuten Rousseaulla ym.).

" Koska rationaalisuus yksinään ei voi olla mielekkään yhteiskunnallisen moraalin perusta, ja vaistot ovat yhteiskunnalliselle järjestäytymiselle liian primitiivisiä voimia, on tradition ja tähän liittyvien instituutioiden oltava yhteiskunnan perusta. "

Näin on. Moaalin aiheuttaa vaikuttaessaan poikkeamaa oletusarvosta joka on "maksimaanen oman edun rationaalisuus", muuten koko sana ei selitä mitään. Tätä utilitaristit, myöskään yleensä "järkevä" John Stuart Mill eivät ymmätäneet. Toiminta voi olla myös sellaista, johon moraali, kuten esimerkiksi lakikaan, eivät ylipäätään vaikuta. Jos maksimaalisesti hytötyrationaalinen määritellään myös maksimaalisesti moraaliseksi, ollan joron jäljillä.

" On perusteltua väittää tradition olevan järjen ja tunteen välistä rajamaata täyttävä kulttuurinen voima. "

Järki ja tunnekin ovat viime kädessä "traditiota".

" Järki, vaistot ja traditio eroavat toisellakin tavalla merkittävästi. Järki ja vaistot eivät elä ajassa. Ne ovat pysyviä asiaintiloja. Ihmiset kokevat aina ja jatkuvasti biologisia tarpeita. Ihmisen on tyydytettävä esimerkiksi nälkänsä tai seksuaaliset tarpeensa aina uudestaan ja uudestaan. Se ei muodosta mitään pysyvää, kulkiessamme ajassa. Toisaalta taas rationaaliset väitelauseet ovat aina olleet ja ovat yhä voimassa kaikkialla universaalisti. Väitelause "1+1=2" on ja on aina ollut tosi, riippumatta ihmisistä ja kulttuureista. Rationaalisuus ja logiikka ei siis kehity, se on aina olemassa. "

Kyllä ne kehittyvät, muuta vain kun tiede saavuttaa ja kuvaa uusia perustavia ominaisuuksia itse todellisuudesta. Eli ne kehittyvät hitaasti, ja "sahanterämäisesti" titeelisten vallankumousten kautta. Vallankumouksissa ei umoudu tiede, ainakaan pysyvästi, vaan siihen kulloinkin liittyvä ideologinen maailmankuva.

" Sen sijaan traditio on ainutta pääomaa, joka kertyy. Ihminen on ollut viimeiset tuhat vuotta geneettisesti hyvin samanlainen. Syy miksi meidän sivilisaatiossa ei eletä savimajoissa tai luolissa syöden niukasti laadutonta ruokaa on tradition tuoma pääoma. Se miksi me elämme yhteiskunnassa, jossa voimme esimerkiksi käyttää sähköä jokapäiväisessä elämässämme tai miksi voimme ostaa kaupasta edullisesti elintarvikkeita perustuu siihen, että aiheeseen liittyvä kollektiivinen tieto on välittynyt sukupolvien läpi ja muotoutunut itsestään, synnyttäen kuin itsestään hyvinvointia. Tämä tieto elää ajassa. Se on luonteeltaan kertyvää.

Kohtalokas ylimieli

"Mitä korkeammalle älykkyyden portailla kiivetään, sitä todennäköisempää on törmätä sosialistisiin vakaumuksiin."

On kuitenkin erittäin suuri väärinymmärrys kuvitella, että traditioon perustuvaa pääomaa voidaan luoda suoraan rationaalisuudesta. "

Ei sille mitään ehdotonta estettäkään ole. Mutta tulokset pitää testata.

" Ihmisjärki itsessään ei kykene suunnittelemaan tai hallitsemaan loputtomien muuttujien vallitessa mitään yhteiskunnan kaltaista, kaoottisen monimutkaista järjestelmää; kehityksen täytyy olla spontaania. "

Tietoinen ja spontaani ovat dialektisessa vuorovaikutuksessa: ne sekä edellyttävät toisiaan että taistelevat ilmenemisestä. Toinen hävittämällä häviää toinenkin.

" Suuri osa sosialistisesta ajattelusta perustuu kuvitelmaan ihmisjärjen kaikkivoipaisuudesta. "

Ei sille mitään ehdottoman kategorisia rajoituksiaan olekaan. rajoitkset ovat teknologiassa ja käsitteistössä (tiedon alhaisessa kehitystasossa).

" Tätä on intellektuellien omaan älyynsä ihastuminen ja yhteiskunnallisen suunnittelun toimivuuden illuusioon perustuva "kohtalokas ylimielisyys". Poliittisen kentän vasemmalta laidalta kuuluu säännöllisin väliajoin puheenvuoroja, joissa syytetään yhteiskuntaan pesiytyneen epätoivottuja ja tietoisesti koodattuja arvoja ja rakenteita. "

Toki sellaisiakin onkin...

" Dekonstruktivistit, marxistit sekä postmodernistit syyttävät länsimaista kulttuuria siihen liittyvistä epätoivotuista ja vastenmielisiksi katsotuista ilmiöistä. Kyseessä on useinmiten älykkäästi ja johdonmukaisesti ajattelevia henkilöitä, jotka paljastavat epäoikeudenmukaiseksi katsottuja valtasuhteita diskurssianalyysin, tulonjakoetiikan ja valtakeskittymiä analysoimalla. "

Tietysti. Kriittisyys on esimerkiksi tieteenkin olemassaolon ehto.

" He ottavat kantaa epäoikeudenmukaisiin yhteiskunnallisiin lopputulemiin, etsien syitä näihin. Paljastaessaan esimerkiksi "valkoisen lihaa syövän heteromiehen" ylivallan yhteiskunnassa, tuomitsevat nämä "kohtalokkaat ylimielet" inhottavaksi katsomansa asiaintilan välittömästi, kannattaen niiden korjaamista keskussuunnittelun avulla. Yhteiskunta katsotaan täten spontaanisti toimiessaan niin epäoikeudenmukaiseksi, että valtiovallan on muokattava sitä oikeudenmukaisemmaksi, vaikka sitten pakolla. "

Se on demokratiaa.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Democracy

" Tähän intellektuellien kritiikkiin voidaan vastata monellakin tavalla. Esimerkiksi kapitalismikriitikot, jotka kannattavat talouden sääntelyä, näkevät kapitalismin valtasuhteina, tuloeroina tai jopa sosiaalidarvinismina. Koska asiaintila koetaan selvästi epämiellyttävä, vaatii se korjausta. Kapitalismi ja markkinavoimat täytyy kukistaa väkivoimalla. "

Sillä sitä aina myös ylläpidetäänkin. Vain yksi osapuoli ei voi yhteiskunnassa ehdottamasti pidättäutyä kaikesta voimankäytöstä, eikä mitään selsita vaadi edes kansainvälinen lakikaan väkivallan kohteeksi joutuessa.

" Hayek yrittää selittää tilannetta vasemmistointellektuelleille siten, että koska selektiivinen kulttuurievoluutio on synnyttänyt kapitalismin, on sen selvästikin täytynyt olla perusteltu, vaikkakin se olisi vastenmielinen ilmiö. "

Sen ei tarvitse olla mikään "EHDOTTOMAN LOPULLINEN ILMIÖ". kehitys voidaan tulkita näinkin, itse asiassa noiden välillä ei ole MITÄÄN ristiriitaa... Sellainen suntyy, jos kapitalismia pidetään ehdottoman lopullisena "täyttymyksenä".

Meemievoluutioteorian todellinen isä Hegel näki Bismarckin Preussin sellaisena, ja sai tähän uskoonsa mukaansa mm. sosialidemokratian perustajan (Gustav Nosken ohella...) Ferdinad Lassallen (rautainen palkkalaki, jota Marxin teoriaan EI sisälly). Lassalle sai jopa lähes puhuttua Bismaeckin yleisen äänioikeuden kannalle perusteella "se ei muuta kuitenkaan mitään, vaan legitimoi "(tämän) lopullisen yhteiskunnan"...

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Lassall...

" Hän käyttää vertauskuvallista esimerkkiä.

"Voidaan kuvitella, että kapitalismi on kuin iljettävät torakat, skorpionit tai myrkkykäärmeet. Jokainen ihminen toivoisi niiden olemassaolemattomuutta, ja pitävät näitä otuksia kammottavina ja iljettävinä. Mikäli yht'äkkiä seuraavana päivänä kaikki madot, torakat, käärmeet ja skorpionit katoaisivat, olisi seurauksena ekologinen katastrofi." "

"Esimerkki" on huono. Kapitalismi on MUOTTI, joka vaikuttaa aikansa KAIKKEEN, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ensin usein edistävästi aikansa, mutta sitten rajoittavsti. Muotin sisätö ovat TUTANTOVOIMAT: työvoima, pääoma (teknologia), ja noiden molempien yhä tärkeämpänä komponettina titeellinen tieto

" Näin esteettisesti monien mielestä iljettävien asioiden tai ilmiöiden olemassaolo voi olla elintärkeätä! Emme pysty tiedostamaan näiden instituutioiden loputtomia kätkettyjä merkityksiä järjellä, jotan meidän on ajateltava evolutiivisesti! "

Silloin on oltava valittavana muitakin järjestelmiä kuin kapitalismi.

" Samaa perusargumenttia voidaan käyttää muihinkin vakiintuneisiin instituutioihin. Jos ihmiset eivät syystä tai toisesta enää menestyisi jotain instituutioita noudattamalla, ei tällaisen olemassaololle, enää ole perusteita, jolloin ne häviävät.

Toisaalta voidaan ajatella, että kapitalismi, eli vapaa markkinatalous eli markkinavoimat eivät ole sinänsä mikään ihmisen toiminnasta erillään oleva entiteetti, se kuvastaa niitä ihmisten valintoja, joita he tekevät päivittäin. Kapitalismi on siis ihmisten toiminnan peili. "

Ei ole. Se on tilapäinen historiallinen muotti.

"Jos peilin kuva ei miellyttä, on vika henkilössä, joka peiliin katsoo, ei peilissä itsessään." "

Näin ei tässä tauksessa ole asia: kapitalismissa kasvanut henkilö on enemmänkin kapitalimin "peili" kuin päinvastoin.

" Havaintoja ja johtopäätöksiä

Kulttuurin muutos ja evolutiivisesti muodostuvat instituutiot muodostuvat perinteeseen nojaavan tiedostomattoman valikoitumisen perusteella spontaanisti ja loogisesti. Niitä ei voida suunnitella. "

Ei ehkä tyhjentävästi, mutta kaikki tietoinen tahdonalainen toiminta on suunitelmallista.

" Samalla tavalla muodostuvat myös kielet, lait ja markkinat. "

Kyllä niitäkin voidaan suunnitella.

" Esimerkiksi erilaiset puhutut kielet perustuvat siihen, että erilaisille asioille ja ilmiöille on tarvittu sanoja, joilla kuvailla näitä. Kukaan ei ole päättänyt, että vettä tarkoittava suomen kielen sana on "vesi". Sen sijaan sen puhujat ovat omaksuneet sen itsestään aikojen saatossa, kenties johtaen sitä muiden sanojen etymologioista tai muuten. Pääasia on osoittaa kuitenkin, ettei sitä ole suunniteltu. "

Toisissa kielissä on enemmän ja toisissa vähemmän suunniteltuja sanoja. Niitä on paljon esimerkiksi virossa. Niitä ei välttämättä ole myöskään muodostettu mistään vanhasta kieliaineksesta kuten suomessa lähes aina on uudissanojen kohdalla.

" Huomion arvoista on, että on olemassa keinotekoisia kieliä, kuten esperanto. Se on alun perin luoto keinotekoinen kieli, jonka tarkoitus on olllut toimia universaalina yleiskielenä. Vaikka sen työstämiseen osallistui merkittäviä kielitieteilijöitä, ei se ole pystynyt vakiintumaan minkäänlaisena yleiskommunikaatiokielenä. Se ei ole kehittynyt spontaanisti, vaikkakin sen rakenteita on kopioitu spontaaneista kielistä. Tässä mielessä se on kuin kielien Neuvostoliitto. "

Esperanton ongelma on, että jokainen voi puhua sitä äidinkielensä "muotilla", eikä eri muottien välillä ole sovittuja tai muuten vakiintuneita merkityseroja, joita olisi muodostunut, jos sitä puhuttaisiin äidinkielenä.

Espernto "kileten Neuvostoliittona" on kyllä osuva vertaus.

" Toinen mielenkiintoinen havainto liittyen Hayekin spontaaniin järjestäymiseen on se, että se omaa monia samoja ominaisuuksia kuin taolaisuuteen perustuva wu-wei-ajatus, spontaanista tekemisestä. Idean mukaan pitkällä aikavälillä vain spontaani "tekeminen ilman tekemistä", on kestävää. Mikäli toiminta ei ole spontaania, ei se ole kestävällä pohjalla. Keskeinen taolaisuuden opetus on, spontaanit voimat toimivat kuin vesi kohdatessaan padon: aikansa sen pidätteleminen on mahdollista, mutta hyvin äkkiä vesi etsii reitin kiertää padon tai murskata sen, kohdistaen paineen sen heikoimpaan kohtaan. Vesi toimii loogisesti ilman ohjausta. Taolaisuuden perustaja Laotsen tiedetään vastustaneen myös autoritääristä pakkovaltaan perustuvaa hallintoa, korkeaa verotusta ja valtion suurta kokoa. Häntä voidaan hyvällä syyllä pitää proto-libertaristina. "

Nykaikainen sähkoiselle fuskupaperirahalle perustuva globaali imperialistinen monoploikapitalismi on viimeinen eikä ensimmäinen kuviteltavissa oleva vaihtoehto "lonnolliseksi yhteiskunnaksi" tuunnetujen yhteiskuntajärjtelmien joukossa...

" Kolmas mielenkiintoinen yhtymäkohta Hayekin evoluutioon liittyen on sen yhdistyen hyvin paljolti kristinuskon moraalioppeihin. Primitiivisiin vaistoihin perustuva himo on syntiä, ja sitä on tukahdutettava jossain määrin toimivan yhteiskunnan aikaansaamiseksi. "

Moraalisäätöjen joukossa pitää olla pedagogisista syistä myös "tyhmiä" (kuten että on "syntiä" jos nainen himoitsee seksuaalisesti miehiä...), koska ne perustuvat usein kasvatuksellisesti TAVOILLE (jotka taas säätelevät usein jyrkästikin perheasioita ja seksiä), jotka osoittavat kuulumista tiettyyn ryhmään, ja joista ei välitetä sellaisten kohdalla jotka EIVÄT KUULU RYHMÄÄN (vaan napurien tavoille usein nauretaan enemmän tai vähemmän hyväntahtoisesti). Samoja sääntöjä voidaan noudattaa tapoina, lakeina, moraalinormeina, "tieteellisinä ohjeina" ja uskonnollisina käskyinä. Nuo myös muutuvat toisikseen. Moraalia usein "perutellaan tieteellisesti", mutta "tiedettä" (todellisuudessa ideologiaa) vaihdetaankin helpommin kuin moraalisääntöä, joka on itse osa ideologiaa.

" Ihmisten on kunnioitettava instituutioita ja traditiota, jotka ovat moraalisen yhteiskunnan perustoja (kuten esim. kymmenen käskyä). "

Johonkin rajaan asti. On eri asia, noudatetaanko niitä (pelottavina) käskyinä, pitkin hampain lakeiea, vai vkaumuksellisesti moraalinormeina.

" Traditionaalisen moraalin rikkominen, kuten varastaminen on syntiä, mikäli sillä tyydytetään eläimellistä ja vaistonvaraisia tarpeita. "

"Eläimellisyys" on tuossa kirkon keksintö. Kaikilla kirkoilla ei sellaista keksitöä IHMISEN KOHDALLA ole, vaan ihminen on aina rikkoessaan käskyjä vastaan tehnyt "tietoisen syntisen valinnan".

" Uskonnot, kuten esimerkin kristinusko tekee tässä asiassa selväksi sen, ettei yhteiskunta voi olla moraalinen ilman vakiintuineita instituutioita. "

Moraalisia tai epämoraalisia ovat viime kädessä TEOT, kuin lailia tai kaittomiakin.

" Toisaalta kylmän rationaalisuuden katsotaan yleensä olevan saatanallista ja syntistä. Paholainen kuvataan yleensä viekkaana ja kylmän rationaalisena laskelmoijana, joka houkuttelee ihmisiä syntiin. Tässä on yhtymäkohta Hayekin moraaliteorialle siitä, miksei täydelliseen rationalismiin perustuva yhteiskunta voi olla toimiva ja hyvä. "

Ei ole "täydellistä ratinalsimia", sillä rationaalisuus on loogista yhtäpitävyyttä kulloisenkin ideologisen tieteellisen maailmankuvan kanssa., joka ei ole pysyvä.

" Täydellinen rationaalisuus on psykopaattista laskelmointia ja ainaista peliteoreettista optimointia lyhyellä aikavälillä. Petkuttavan yksilön lyhyen aikavälin etu, on aina suurempi kuin luottamuspulan aiheuttama kollektiivinen haitta. Näinpä pitkäaikaista luottamuksen ilmapiiriä ei voi syntyä, sillä luottamus palkitaan tällöin aina hyväksikäytöllä ja riistolla.

Postmoderni tapa hylätä metakertomukset ei ole ollenkaan perusteltu, vaan niiden näkökulma evolutiivisesti muodostuneisiin instituutiohin ja moraalikäytänteisiin, ovat vahvasti perusteltuja. "

Toimituksen poiminnat