Mikko Laakso Tulosvastuu takaisin politiikkaan!

Kaikki blogit puheenaiheesta koulutuspolitiikka

Englanninkielinen ylioppilastutkinto - miten se pitäisi järjestää?

Opetusministeriö on selvittänyt englanninkielisen ylioppilastutkinnon järjestämistä.  Englanninkielisen yo-tutkinnon tarkoituksena olisi edistää opiskelijoiden liikkuvuutta, parantaa kielitaitoa ja ennen kaikkea parantaa vieraskielisten asemaa toisen asteen koulutuksessa. Toissijaisina tavoitteina on edistää suomalaisen ylioppilastutkinnon kansainvälistä arvostusta, edistää aivotuontia sekä koulutusvientiä.

 

Koulutuspolitiikka – Panostuksia oikeisiin asioihin

Koulutuspolitiikka on laaja alue varhaiskasvatuksesta yliopisto-opetukseen ja tutkijakoulutukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön budjetti vuodelle 2018 on noin 6500 milj. €, joka on noin 12 % valtion koko budjetista. Tästä varhaiskasvatus ja yleissivistävä koulutus saa 940 milj. €, ammatillinen koulutus 800 milj. €, yliopistot 1800 milj. € ja ammattikorkeakoulut 830 milj.€. Lisäksi koulutukseen voidaan laskea opintotuki 590 milj. €.

Oppia ikä kaikki suomalaisessa koulutuksessa

Jos joku haluaa puhua koulutuksesta, sen pitäisi olla viisasta.  Lähetekeskustelu eduskunnassa, otsikot valtakunnan suurissa medioissa ja sosiaalisen median erilaislla sivuilla kertovat omaa kieltään asian moniulotteisuudesta.  Koulutuksesta on vaikea löytää yhtä totuutta, jota voisi totuutena kertoa kaikille.    

Rätti käteen ja matkaan, tohtorit?

Professori Vesa Puttonen kertoi 19.1.2018 HS:n Vieraskynä-palstalla näkemyksensä akateemisten ja muidenkin työttömien tilanteesta. Hänen mielestään 1) työn perässä on muutettava ja 2) tohtorienkin on otettava vastaan koulutustaan vastaamatonta työtä. Hänen kirjoituksensa herätti useita ajatuksia ja halun kommentoida. Katsotaanpa:

 

Lisää resursseja kouluun!

Kun minä menin aikanani kouluun, en osannut lukea. Tuskin osasin nimeäni kirjoittaa. Vilkaskin olin.

Silti: tuonaikainen peruskoulu ei luokitellut minua ”erityiseksi”. Olin normioppilas ja menin jokseenkin täydestä, muiden jatkona.

Toisin olisi käynyt nykykoulussa. Ennen kuin olisin kissaa ehtinyt sanoa, olisin noine avuineni saanut otsaani näkyvän leiman – diagnoosin, kuten hienosti sanotaan.

Se, että minua ei aikanaan leimattu erityiseksi oppijaksi, johtui siitä, että ”diagnosointisiivilä” oli tuolloin paljon harvempi.

Lisää resursseja kouluun!

Kun minä menin aikanani kouluun, en osannut lukea. Tuskin osasin nimeäni kirjoittaa. Vilkaskin olin.

Silti: tuonaikainen peruskoulu ei luokitellut minua ”erityiseksi”. Olin normioppilas ja menin jokseenkin täydestä, muiden jatkona.

Toisin olisi käynyt nykykoulussa. Ennen kuin olisin kissaa ehtinyt sanoa, olisin noine avuineni saanut otsaani näkyvän leiman – diagnoosin, kuten hienosti sanotaan.

Se, että minua ei aikanaan leimattu erityiseksi oppijaksi, johtui siitä, että ”diagnosointisiivilä” oli tuolloin paljon harvempi.

Keskustelu koulutusleikkauksista on jäänyt liian yksipuoliseksi

 

Alkuviikosta julkaistun tutkimuksen mukaan Suomi käyttää OECD-maista peräti 3. eniten julkista rahaa koulutukseen. Vastaavasti yksityisen rahoituksen määrä on jopa toiseksi alhaisin.

http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/oecd-suomi-tilastokarjessa-koulutuksen-rahoituksessa-jaljessa-varhaiskasvatuksessa-ja-koulutustasossa

Mistä tämä kertoo?

Lukioajan alisuorittajat

Keskustelu korkeakoulujen pääsykoevalinnasta käy kuumana tällä hetkellä. Taustalla on Opetusministeriön ajatus siitä, että vuoteen 2020 mennessä siirrytään pääosin ylioppilastodistukseen perustuvaan valintaan. Pääsykokeiden merkitys pienenisi tässä mallissa oleellisesti.

Uudistuksen puolustajat perustelevat muutosta välivuosien vähentämisenä ja sitä kautta korkeakouluopintojen aikaistamisen tarpeena. Samalla halutaan luopua pitkäkestoisista kokeisiin valmistautumisesta, jota vielä konsultit hyödyntävät rahallisesti järjestämällä pääsykoekursseja. 

Suomen korkeakoulujärjestelmä kaipaa muutosta

Bengt Holmström ja Björn Wahlroos olivat kauppakamarien 100 vuotta tulevaisuutta -juhlaseminaarissa keskustelemassa muun muassa korkeakoulutuksesta. Holmström varsinkin oli huolissaan kahdesta asiasta: opiskelijat tuntuvat vain roikkuvan yliopistossa, ja korkeakoulutettujen määrä on kääntynyt laskuun alle 35-vuotiaiden joukossa.

Tutkijoista koe-eläimiksi – miten yliopistosta tuli uuden työn laboratorio?

Julkaistu alunperin Kulttuurivihkoissa 6/2016, siksi "tänä vuonna" tarkoittaa vuotta 2016.  
 

Helsingin yliopisto on massiivinen organisaatio, henkilökuntaa oli ennen yliopistoleikkauksia yli 8000 ja opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita yli 30 000. Yliopisto on paitsi koulutuslaitos, myös tiedontuotannon tehdas. Se on Suomen suurin tutkimustyön keskittymä, vaikka yliopiston piirissä tehtävän tutkimustyön rahoitus tuleekin yhä enemmän yliopiston ulkopuolelta.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä