Espoo http://konstaweber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133551/all Sun, 23 Sep 2018 18:40:10 +0300 fi Espoon kaupungin on myös panostettava huumehaittojen minimointiin http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261442-espoon-kaupungin-on-myos-panostettava-huumehaittojen-minimointiin <p>&quot;Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee 26.9 kokouksessaan Vihreiden Kati Juvan aloitetta valvotuista huumeidenkäyttötiloista. Aloitteessa esitetään, että Helsingin kaupungin tulisi avata avoimia ja valvottuja huumeidenkäyttötiloja, joissa käyttäjät voisivat terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa piikittää itseään. Tämän oletetaan vähentävän huumausaineiden käytöstä johtuvia haittoja. Tästä mallista on maailmalta näyttöä joka tulee ajatusta. Myös huumetestauspalvelut on saatava käyttöön valtakunnallisesti. &quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Espoon kaupungin pitää myös järjestää kovin huumeiden käyttöhuoneita ja muutenki panostettava enemmän huumehaittojen minimointiin ja terveydenhuoltoon mitä,tulee käyttäjiin. Myös neuvantaa ja ohjaustajoitoon pitää parantaa. Hoito onnistuu vain jos käyttäjällä siihen on haluja.&nbsp;</p><p>Espoon on otettava vastuuta enemmän huumehaittojen minimointiin ja keskusteltava myös poliisin känssa kannattaako käyttäjiä jahdata vai olisiko terveydellinen näkökulma ensisijainen.</p><p>Toki jos rötöstelee huumepäissääin se on poliisi juttu, mutta rinnallemtarvitaan sosiaalista tulea myös.</p><p>Myös kuntapuolella on tietoisesti muutettava suuntaa suhteessa huumeisiin, mallia Portugalista, ,Norjasta,Briteista,Alankomaista,Sveitsistä,Uudesta-Seelannista,Kanadasta,Uruguysta,Georgiasta,,Etelä-Afrikasta?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee 26.9 kokouksessaan Vihreiden Kati Juvan aloitetta valvotuista huumeidenkäyttötiloista. Aloitteessa esitetään, että Helsingin kaupungin tulisi avata avoimia ja valvottuja huumeidenkäyttötiloja, joissa käyttäjät voisivat terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa piikittää itseään. Tämän oletetaan vähentävän huumausaineiden käytöstä johtuvia haittoja. Tästä mallista on maailmalta näyttöä joka tulee ajatusta. Myös huumetestauspalvelut on saatava käyttöön valtakunnallisesti. "

 

Espoon kaupungin pitää myös järjestää kovin huumeiden käyttöhuoneita ja muutenki panostettava enemmän huumehaittojen minimointiin ja terveydenhuoltoon mitä,tulee käyttäjiin. Myös neuvantaa ja ohjaustajoitoon pitää parantaa. Hoito onnistuu vain jos käyttäjällä siihen on haluja. 

Espoon on otettava vastuuta enemmän huumehaittojen minimointiin ja keskusteltava myös poliisin känssa kannattaako käyttäjiä jahdata vai olisiko terveydellinen näkökulma ensisijainen.

Toki jos rötöstelee huumepäissääin se on poliisi juttu, mutta rinnallemtarvitaan sosiaalista tulea myös.

Myös kuntapuolella on tietoisesti muutettava suuntaa suhteessa huumeisiin, mallia Portugalista, ,Norjasta,Briteista,Alankomaista,Sveitsistä,Uudesta-Seelannista,Kanadasta,Uruguysta,Georgiasta,,Etelä-Afrikasta?

 

]]>
2 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261442-espoon-kaupungin-on-myos-panostettava-huumehaittojen-minimointiin#comments Espoo Huumeet Huumeiden testaus Käyttöhuone Kuntapäättäjät Sun, 23 Sep 2018 15:40:10 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261442-espoon-kaupungin-on-myos-panostettava-huumehaittojen-minimointiin
Siksi ei pientaloja http://sarkijarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260971-siksi-ei-pientaloja <p>Suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientalossa. Pientalot ovat edullisempia rakentaa ja pitää kunnossa kuin kerrostaloja. Luonnonläheinen ympäristö on viihtyisä ja terveellinen. Ekologisesti pientaloympäristö on kestävämpi kuin kerrostaloympäristö. Palvelutkin tulevat nykyään kotiin, joten ikääntyminen ei pakota muuttamaan pois omakotiympäristöstä.</p><p>Kuntalaisten itsehallinnon odottaisikin luovan uusia mahdollisuuksia pientaloasumiseen. Käytännössä tämä on osoittautunut varsin vaikeaksi. Syynä tähän ovat sekä kaavoittajat että kunnan luottamushenkilöt, tarkemmin osa heistä. Siitä tämä tarina.</p><p>Espoo hyväksyi neljä vuotta sitten ensimmäisen asunto-ohjelmansa. Virkamiesten laatima pohjaesitys ei tuolloin kelvannut luottamushenkilöille, koska se vain totesi nykytilanteen eikä määritellyt tavoitteita muutoksille. Luottamushenkilöt kirjoittivat sitten varsinaisen ohjelman.</p><p>Uudelle valtuustokaudelle kuului ohjelman päivittäminen. Tällä kertaa virkamiesvalmistelussa oli poistettu ja lievennetty edellisen ohjelman vaatimuksia. Osa niistä palasi takaisin luottamushenkilökäsittelyssä. Tässä selkein esimerkki:</p><p>Ensimmäisessä ohjelmassa luki: &rdquo;Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne asumista koskevan suunnittelun ja päätöksenteon keskeiseksi lähtökohdaksi.&rdquo; &nbsp;Tämähän on sikäli itsestään selvää, koska se kertoo kuntalaisten itsehallinnon perusajatuksen.</p><p>Uuden ohjelman virkamiesversiossa tätä kohtaa ei enää ollut. Se palasi neuvotteluissa takaisin laimennettuna: &rdquo;Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne huomioon asumista koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.&rdquo;</p><p>Ongelma syntyi siitä, että asumistoiveiden seurannan järjestäminen on tietysti virkamiesten tehtävänä. Ei ollut seurattu, joten ei sen tuloksiakaan voitu ottaa huomioon päätöksenteossa. Jotain olisi ehkä voinut päätellä siitä, että Espoolla on muuttotappiota mm. Kirkkonummelle, Vihtiin ja Nurmijärvelle ja muuttovoittoa taas vain Helsingistä. Espoolaiset joutuvat siis ilmeisesti hakeutumaan pientalojen perässä naapurikuntiin. Tulomuuttoa koskeva seuranta kertoo, että keski- ja suurituloiset valitsevat kohteeksi keskimääräistä useammin pientaloalueen, kun taas pienituloiset ovat muuttaneet erityisesti metroradan varteen. Tätä voisi tulkita niin, että ihmiset, joilla on paremmat taloudelliset mahdollisuudet valita asuinpaikkansa, pitävät pientaloalueita parempina. Tämäkin puoltaisi pientalokaavoituksen lisäämistä, jotta pientuloisten valinnanmahdollisuudet paranisivat.</p><p>Toinen hieno ajatus ensimmäisessä ohjelmassa oli kaupunkipientalojen kaavoittaminen Espooseen. Valtuuston käsiteltäväksi ei kuitenkaan tullut yhtään asemakaavaa, jossa ne olisi mahdollistettu. En ole myöskään vireillä olevista kaavoista löytänyt sellaista. Mahdollisia paikkoja kyllä olisi.</p><p>Kaupunkipientalon tontin nimittäin löytää asemakaavasta helposti. Se ei ole kovin suuri, se sallii kaksi tai kolme kerrosta ja rakennuksen saa rakentaa kiinni naapurin rajaan. Tonttitehokkuus voi olla varsin korkea. Jos ei saa rakentaa kiinni rajaan, syntyy matemaattinen ongelma. Rakennuksen etäisyyden rajasta tulee olla vähintään neljä metriä &ndash; joita on yleensä vaikea käyttää hyödyllisesti. Jotta talo ei olisi kovin kapea, tulee tontin olla leveämpi kuin kaupunkipientalossa. Tällöin taas tonttitehokkuus johtaa siihen, että talosta tulee iso.</p><p>Asuntomarkkinoilla on muutamia selkeitä nyrkkisääntöjä. Uusien kerrostaloasuntojen keskikoko on pysytellyt pitkään 60 neliömetrin paikkeilla, kun pientaloissa on taas noustu 135 neliön paikkeille. (Nämä eivät ole aivan tuoreimpia lukuja.) Kynnys kerrostalosta pientaloon on siten aika korkea. Jos tarjolla olisi vaikkapa 70 neliömetrin pientaloja, patoutunutta kysyntää varmasti nousisi esiin. Tähän taas ei päästä, jos kaavoitetaan ns. ympärijuostavia taloja liian korkealla tonttitehokkuudella. Pientaloista tehdään tällaisilla päätöksillä turhan kalliita; jos tämä ei olisi niin älytön seuraus, sitä luulisi kaavoittajien ja päättäjien salaliitoksi pientaloasumista kohtaan.</p><p>Käytössä on vielä yksi keino pieniä pientaloja vastaan, joita nyt on esitelty uutuuksina. Asemakaavoissa vaaditaan kahta autopaikkaa jokaista pientaloasuntoa kohti &ndash; riippumatta talon koosta. Tontista joudutaan osoittamaan autopaikoiksi melko suuri osa. Ja jos halutaan rakentaa useamman pienen pientalon yhtiö, kaikki puut ainakin joudutaan kaatamaan. Vanhoilla pientaloalueilla on joskus yritetty suojella miljöötä rajoittamalla asuntojen määrää, jotta tontteja ei tarvitsisi parturoida. Yksinkertaisempi ratkaisu olisi liittää autopaikkavaatimus asunnon kokoon.</p><p>Kaavoitetuista pientalotonteista vain vähemmistö sopii omakotitonteiksi. Kaupunki säästää katujen rakentamisessa, kun samalla tontilla on suurempi joukko pientaloja. Asukkaan kannalta on eroa sillä, saako &rdquo;itsensä näköisen&rdquo; talon ja oman pihan vai onko vain asunto-osakeyhtiön osakas. Kaavavarannossa ei erotella omakotitontteja muista pientalotonteista.</p><p>On toki mahdollista rakentaa pientalo käyttämättä koko rakennusoikeutta. Laajennettavuus tarjoaa joustoa asumiseen ja perhekoon muutoksille. On selvitetty, että omakotitaloissa asutaan keskimäärin 33 vuotta, kun kriteerinä pidetään hetkeä, jolloin viimeinen asuntoon sisään muuttanut lähtee sieltä. Kerrostaloasukas on samassa ajassa ehtinyt vaihtaa asuntoa viidesti (siis omistusasunnossa asuva). Omakotiasukkaiden aikahorisonttiin kuuluu, että myös seuraavaa sukupolvea ajatellaan tontin käyttöä suunniteltaessa. Tämä selittää osaltaan, miksi omakotitonttien varantoa tarvitaan paljon.</p><p>Entäpä sitten kuntalaisten itsehallinnon toimivuus kaavoituksessa &ndash; vaikuttaako kuntalaisten mielipide? Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa on tällä vaalikaudella käsitelty kuutta pientaloalueen asemakaavaa. Näistä kolme oli vanhan pientaloalueen ensimmäisiä asemakaavoja, kaksi kaupunkirakenteen sisällä olevien alueiden kaavoitusta ja kuudes taajaman reunavyöhykkeellä oleva suurempi alue.</p><p>Kaupunkisuunnittelulautakunta äänesti kaikista. Yhtä vanhaa aluetta päätettiin olla kaavoittamatta laisinkaan ja toinen vanha alue palautettiin siten, että rakennusoikeutta vähennettäisiin, vaikka käytetyt tehokkuusluvut olivat puolet normaalista. Äänestyksistä kävi ilmi myös, että lautakunnassa on kaksi jäsentä, jotka johdonmukaisesti olivat hylkäämisen, palauttamisen tai pientalotonttien vähentämisen kannalla. He edustivat vihreää liittoa. Kolmas vihreiden edustaja ei aina ollut samalla kannalla. Käydyssä keskustelussa kaikki ilmoittivat olevansa pientaloasumisen kannattajia. Olisi parempi, jos politiikassa teot ja puheet olisivat samansuuntaisia.</p><p>Tulkoon mainituksi, että myös erään osayleiskaavan yhteydessä käytiin äänestys pientaloasumisesta. Valmistelijat olivat merkinneet kolme nykyistä pientaloaluetta merkinnällä, joka tarkoitti niiden säilyttämistä, mutta jättäneet tämän maininnan pois kaavamääräyksestä. Kun lautakunnan enemmistö päätti lisätä sen turvatakseen ettei asemakaavoissa lähdetä muuttamaan niitä kerrostaloalueiksi, vihreiden edustajat äänestivät vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientalossa. Pientalot ovat edullisempia rakentaa ja pitää kunnossa kuin kerrostaloja. Luonnonläheinen ympäristö on viihtyisä ja terveellinen. Ekologisesti pientaloympäristö on kestävämpi kuin kerrostaloympäristö. Palvelutkin tulevat nykyään kotiin, joten ikääntyminen ei pakota muuttamaan pois omakotiympäristöstä.

Kuntalaisten itsehallinnon odottaisikin luovan uusia mahdollisuuksia pientaloasumiseen. Käytännössä tämä on osoittautunut varsin vaikeaksi. Syynä tähän ovat sekä kaavoittajat että kunnan luottamushenkilöt, tarkemmin osa heistä. Siitä tämä tarina.

Espoo hyväksyi neljä vuotta sitten ensimmäisen asunto-ohjelmansa. Virkamiesten laatima pohjaesitys ei tuolloin kelvannut luottamushenkilöille, koska se vain totesi nykytilanteen eikä määritellyt tavoitteita muutoksille. Luottamushenkilöt kirjoittivat sitten varsinaisen ohjelman.

Uudelle valtuustokaudelle kuului ohjelman päivittäminen. Tällä kertaa virkamiesvalmistelussa oli poistettu ja lievennetty edellisen ohjelman vaatimuksia. Osa niistä palasi takaisin luottamushenkilökäsittelyssä. Tässä selkein esimerkki:

Ensimmäisessä ohjelmassa luki: ”Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne asumista koskevan suunnittelun ja päätöksenteon keskeiseksi lähtökohdaksi.”  Tämähän on sikäli itsestään selvää, koska se kertoo kuntalaisten itsehallinnon perusajatuksen.

Uuden ohjelman virkamiesversiossa tätä kohtaa ei enää ollut. Se palasi neuvotteluissa takaisin laimennettuna: ”Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne huomioon asumista koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.”

Ongelma syntyi siitä, että asumistoiveiden seurannan järjestäminen on tietysti virkamiesten tehtävänä. Ei ollut seurattu, joten ei sen tuloksiakaan voitu ottaa huomioon päätöksenteossa. Jotain olisi ehkä voinut päätellä siitä, että Espoolla on muuttotappiota mm. Kirkkonummelle, Vihtiin ja Nurmijärvelle ja muuttovoittoa taas vain Helsingistä. Espoolaiset joutuvat siis ilmeisesti hakeutumaan pientalojen perässä naapurikuntiin. Tulomuuttoa koskeva seuranta kertoo, että keski- ja suurituloiset valitsevat kohteeksi keskimääräistä useammin pientaloalueen, kun taas pienituloiset ovat muuttaneet erityisesti metroradan varteen. Tätä voisi tulkita niin, että ihmiset, joilla on paremmat taloudelliset mahdollisuudet valita asuinpaikkansa, pitävät pientaloalueita parempina. Tämäkin puoltaisi pientalokaavoituksen lisäämistä, jotta pientuloisten valinnanmahdollisuudet paranisivat.

Toinen hieno ajatus ensimmäisessä ohjelmassa oli kaupunkipientalojen kaavoittaminen Espooseen. Valtuuston käsiteltäväksi ei kuitenkaan tullut yhtään asemakaavaa, jossa ne olisi mahdollistettu. En ole myöskään vireillä olevista kaavoista löytänyt sellaista. Mahdollisia paikkoja kyllä olisi.

Kaupunkipientalon tontin nimittäin löytää asemakaavasta helposti. Se ei ole kovin suuri, se sallii kaksi tai kolme kerrosta ja rakennuksen saa rakentaa kiinni naapurin rajaan. Tonttitehokkuus voi olla varsin korkea. Jos ei saa rakentaa kiinni rajaan, syntyy matemaattinen ongelma. Rakennuksen etäisyyden rajasta tulee olla vähintään neljä metriä – joita on yleensä vaikea käyttää hyödyllisesti. Jotta talo ei olisi kovin kapea, tulee tontin olla leveämpi kuin kaupunkipientalossa. Tällöin taas tonttitehokkuus johtaa siihen, että talosta tulee iso.

Asuntomarkkinoilla on muutamia selkeitä nyrkkisääntöjä. Uusien kerrostaloasuntojen keskikoko on pysytellyt pitkään 60 neliömetrin paikkeilla, kun pientaloissa on taas noustu 135 neliön paikkeille. (Nämä eivät ole aivan tuoreimpia lukuja.) Kynnys kerrostalosta pientaloon on siten aika korkea. Jos tarjolla olisi vaikkapa 70 neliömetrin pientaloja, patoutunutta kysyntää varmasti nousisi esiin. Tähän taas ei päästä, jos kaavoitetaan ns. ympärijuostavia taloja liian korkealla tonttitehokkuudella. Pientaloista tehdään tällaisilla päätöksillä turhan kalliita; jos tämä ei olisi niin älytön seuraus, sitä luulisi kaavoittajien ja päättäjien salaliitoksi pientaloasumista kohtaan.

Käytössä on vielä yksi keino pieniä pientaloja vastaan, joita nyt on esitelty uutuuksina. Asemakaavoissa vaaditaan kahta autopaikkaa jokaista pientaloasuntoa kohti – riippumatta talon koosta. Tontista joudutaan osoittamaan autopaikoiksi melko suuri osa. Ja jos halutaan rakentaa useamman pienen pientalon yhtiö, kaikki puut ainakin joudutaan kaatamaan. Vanhoilla pientaloalueilla on joskus yritetty suojella miljöötä rajoittamalla asuntojen määrää, jotta tontteja ei tarvitsisi parturoida. Yksinkertaisempi ratkaisu olisi liittää autopaikkavaatimus asunnon kokoon.

Kaavoitetuista pientalotonteista vain vähemmistö sopii omakotitonteiksi. Kaupunki säästää katujen rakentamisessa, kun samalla tontilla on suurempi joukko pientaloja. Asukkaan kannalta on eroa sillä, saako ”itsensä näköisen” talon ja oman pihan vai onko vain asunto-osakeyhtiön osakas. Kaavavarannossa ei erotella omakotitontteja muista pientalotonteista.

On toki mahdollista rakentaa pientalo käyttämättä koko rakennusoikeutta. Laajennettavuus tarjoaa joustoa asumiseen ja perhekoon muutoksille. On selvitetty, että omakotitaloissa asutaan keskimäärin 33 vuotta, kun kriteerinä pidetään hetkeä, jolloin viimeinen asuntoon sisään muuttanut lähtee sieltä. Kerrostaloasukas on samassa ajassa ehtinyt vaihtaa asuntoa viidesti (siis omistusasunnossa asuva). Omakotiasukkaiden aikahorisonttiin kuuluu, että myös seuraavaa sukupolvea ajatellaan tontin käyttöä suunniteltaessa. Tämä selittää osaltaan, miksi omakotitonttien varantoa tarvitaan paljon.

Entäpä sitten kuntalaisten itsehallinnon toimivuus kaavoituksessa – vaikuttaako kuntalaisten mielipide? Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa on tällä vaalikaudella käsitelty kuutta pientaloalueen asemakaavaa. Näistä kolme oli vanhan pientaloalueen ensimmäisiä asemakaavoja, kaksi kaupunkirakenteen sisällä olevien alueiden kaavoitusta ja kuudes taajaman reunavyöhykkeellä oleva suurempi alue.

Kaupunkisuunnittelulautakunta äänesti kaikista. Yhtä vanhaa aluetta päätettiin olla kaavoittamatta laisinkaan ja toinen vanha alue palautettiin siten, että rakennusoikeutta vähennettäisiin, vaikka käytetyt tehokkuusluvut olivat puolet normaalista. Äänestyksistä kävi ilmi myös, että lautakunnassa on kaksi jäsentä, jotka johdonmukaisesti olivat hylkäämisen, palauttamisen tai pientalotonttien vähentämisen kannalla. He edustivat vihreää liittoa. Kolmas vihreiden edustaja ei aina ollut samalla kannalla. Käydyssä keskustelussa kaikki ilmoittivat olevansa pientaloasumisen kannattajia. Olisi parempi, jos politiikassa teot ja puheet olisivat samansuuntaisia.

Tulkoon mainituksi, että myös erään osayleiskaavan yhteydessä käytiin äänestys pientaloasumisesta. Valmistelijat olivat merkinneet kolme nykyistä pientaloaluetta merkinnällä, joka tarkoitti niiden säilyttämistä, mutta jättäneet tämän maininnan pois kaavamääräyksestä. Kun lautakunnan enemmistö päätti lisätä sen turvatakseen ettei asemakaavoissa lähdetä muuttamaan niitä kerrostaloalueiksi, vihreiden edustajat äänestivät vastaan.

 

 

]]>
18 http://sarkijarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260971-siksi-ei-pientaloja#comments Asuminen Espoo Kaavoitus Omakotitalot Pientalot Fri, 14 Sep 2018 08:20:41 +0000 Jouni Särkijärvi http://sarkijarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260971-siksi-ei-pientaloja
Espoolaisten veroja voidaan alentaa http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260760-espoolaisten-veroja-voidaan-alentaa <p>Paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia. Espoo voisi olla tästä hyvä esimerkki. Espoo voisi myös pitää valtuuston vuonna 2009 kuntalaisille antaman lupauksen, että vuoden 2010 kuntaveron korotus 17.75 prosenttiin oli vain vuoden kestävä väliaikainen kiristys.</p><p>Kuitenkin Espoon valtuusto on rikkonut 2009 antamansa lupauksen. Valtuusto on 2013 jopa kertaalleen korottanut veroastetta lisää, aina nykyiseen 18.00%:iin. Nyt punavihreä rintama haluaa jatkaa samalla tiellä, ja vaatii verorasitusta entisestään ylös.</p><p>Veronkorotuksista huolimatta Espoosta on lyhyessä ajassa tullut Suomen velkaisin kunta. Tästä ykkössijasta aiotaan myös pitää tiukasti kiinni. Valtuustolle on esitetty hyväksyttäväksi talouskehys 2019-2021, joka lisää kuntalaisten velkataakkaa peräti miljardilla (1&nbsp;000 miljoonaa!) eurolla kolmen seuraavan vuoden aikana.</p><p>Espoon velan lisäys johtuu nyttemmin virheellisiksi tunnustettujen kustannusarvioiden pohjalta tehdyistä metropäätöksistä, joilla on heikennetty monien espoolaisten joukkoliikennepalveluja.</p><p>Nyt valtuuston enemmistö aikoo jatkaa samalla linjalla. Talouskehykseen sisältyy vuosittaisia miljoonien investointeja Kehä I:n jatkotunnelointiin, jolla heikennetään espoolaisten tieliikenteen sujuvuutta.</p><p>Olen Siniseen valtuustoryhmään kuuluvien ryhmätovereideni kanssa vastustanut virheellisiä raideliikenneinvestointeja.</p><p>Esitän valtuustossa, että Espoo luopuu Kehä I:n kattamisinvestoinneista, ja että näin säästyvät varat käytetään kuntalaisten palveluihin ja veroprosentin alentamiseen.</p><p>Paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia. Espoo voisi tarjota asukkailleen Euroopan parhaat kuntapalvelut Suomen alhaisimmalla veroäyrillä. Siksi Sininen valtuustoryhmä hylkää liikenteellisesti suorastaan haitalliset infrainvestoinnit ja esittää veroprosentin alentamista 17.75 prosenttiin vuonna 2019. Samalla Siniset tukevat lisäinvestointeja kouluihin ja päiväkoteihin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia. Espoo voisi olla tästä hyvä esimerkki. Espoo voisi myös pitää valtuuston vuonna 2009 kuntalaisille antaman lupauksen, että vuoden 2010 kuntaveron korotus 17.75 prosenttiin oli vain vuoden kestävä väliaikainen kiristys.

Kuitenkin Espoon valtuusto on rikkonut 2009 antamansa lupauksen. Valtuusto on 2013 jopa kertaalleen korottanut veroastetta lisää, aina nykyiseen 18.00%:iin. Nyt punavihreä rintama haluaa jatkaa samalla tiellä, ja vaatii verorasitusta entisestään ylös.

Veronkorotuksista huolimatta Espoosta on lyhyessä ajassa tullut Suomen velkaisin kunta. Tästä ykkössijasta aiotaan myös pitää tiukasti kiinni. Valtuustolle on esitetty hyväksyttäväksi talouskehys 2019-2021, joka lisää kuntalaisten velkataakkaa peräti miljardilla (1 000 miljoonaa!) eurolla kolmen seuraavan vuoden aikana.

Espoon velan lisäys johtuu nyttemmin virheellisiksi tunnustettujen kustannusarvioiden pohjalta tehdyistä metropäätöksistä, joilla on heikennetty monien espoolaisten joukkoliikennepalveluja.

Nyt valtuuston enemmistö aikoo jatkaa samalla linjalla. Talouskehykseen sisältyy vuosittaisia miljoonien investointeja Kehä I:n jatkotunnelointiin, jolla heikennetään espoolaisten tieliikenteen sujuvuutta.

Olen Siniseen valtuustoryhmään kuuluvien ryhmätovereideni kanssa vastustanut virheellisiä raideliikenneinvestointeja.

Esitän valtuustossa, että Espoo luopuu Kehä I:n kattamisinvestoinneista, ja että näin säästyvät varat käytetään kuntalaisten palveluihin ja veroprosentin alentamiseen.

Paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia. Espoo voisi tarjota asukkailleen Euroopan parhaat kuntapalvelut Suomen alhaisimmalla veroäyrillä. Siksi Sininen valtuustoryhmä hylkää liikenteellisesti suorastaan haitalliset infrainvestoinnit ja esittää veroprosentin alentamista 17.75 prosenttiin vuonna 2019. Samalla Siniset tukevat lisäinvestointeja kouluihin ja päiväkoteihin.

]]>
7 http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260760-espoolaisten-veroja-voidaan-alentaa#comments Espoo Homekoulu Julkinen velka Metro Veroprosentti Mon, 10 Sep 2018 15:04:01 +0000 Jukka Kilpi http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260760-espoolaisten-veroja-voidaan-alentaa
Espoon metrosotku tuottaa valeuutisia http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260024-espoon-metrosotku-tuottaa-valeuutisia <p>Metro teki ennen niin vauraasta Espoosta nopeasti Suomen velkaisimman kunnan. Samalla se pilasi joukkoliikennepalvelut suurelta osalta espoolaisia. Latokaskesta kestää matka Kamppiin kauemmin kuin Hämeenlinnasta.</p> <p>Ongelmat johtuvat paljolti siitä, että Espoo on luovuttanut joukkoliikenteen järjestämisen monopolin ylikunnalliselle Helsingin Seudun Liikenteelle eli HSLlle.</p> <p>Tilanteen korjaamiseksi HSL:n monopoli olisi murrettava. Tähän avaa mahdollisuuden heinäkuussa voimaan tullut uusi liikennekaarilaki. Se vapauttaa taksiliikenteen palvelut, joita voidaan käyttää joukkoliikenteen järjestämisessä. Enää ei kaikessa tarvitse kysyä lupaa HSLltä.</p> <p>Tämän mahdollisuuden hyödyntämiseksi tein muutama viikko sitten kaksi valtuustotoivomusta:</p> <p>1) Espoon bussipysäkit avataan kaikkien liikennepalvelujen tarjoajien käyttöön.</p> <p>2) Valtuusto toivoo, että kaupunki pikaisesti selvittää kaupungin mahdollisuudet parantaa metron liityntäliikenteen ja Helsinkiin suuntautuvan suoran joukkoliikenteen palvelutasoa poistuneita suoria bussilinjoja korvaavan liikennekaaren mukaisesti järjestetyn tilausliikenteen avulla.</p> <p>Valitettavasti valtuuston enemmistö hylkäsi nämä esitykseni. Vastaan äänesti osa Kokoomusta sekä ruotsalaiset ja suurin osa vihreistä ja vasemmistosta.</p> <p>Uskon, että esitykseni olivat hyviä vaikka niitä ei hyväksytty. Sellaista politiikka vain on: jos väärä puolue tekee oikean esityksen niin se todennäköisesti kaatuu.</p> <p>Siksi olen iloinen siitä, että Helsingin Sanomien mukaan Kokoomus on nyt ideoinut ratkaisun metron Espoossa aiheuttamaan joukkoliikenteen palvelutason heikkenemiseen: uuden joukkoliikennekaaren mahdollistamat kimppataksit. <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005803223.html" title="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005803223.html">https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005803223.html</a></p> <p>Kokoomus siis haluaa nyt omia nimiinsä ehdotukseni, jota Kokoomus oli valtuustossa kaatamassa vain viikkoa aiemmin! Ei siinä mitään, sellaista politiikka on ja tulen mieluusti tukemaan Kokoomuksen esitystä.</p> <p>Mutta se mikä asiassa jää kaivertamaan, on maan suurimman päivälehden valeuutisointi aiheesta. Aloitteeni Kokoomuksen nimiin kirjaavan Hesarin uutisen laatinut toimittaja Marjaana Varmavuori oli läsnä valtuuston kokouksessa, jossa kokoomuslaiset äänestivät tekemääni kimppataksit mahdollistavaa aloitetta vastaan. Hän ei kuitenkaan valtuustossa tekemästäni esityksestä eikä siitä käydystä äänestyksestä uutisoinut mitään. Sen sijaan Marjaana Varmavuori nyt julistaa jutussaan, että taksipalvelujen käyttö Espoon joukkoliikennepalvelujen parantamiseen on Kokoomuksen idea.</p> <p>Toimittaja Marjaana Varmavuorelta ei odottaisi valeuutisten levittämistä. Olen kuvitellut, että hänen lehtensä pitää tärkeänä tosiasioiden tuomista esiin uutisoinnissaan. Mutta ainakin Espoon joukkoliikennettä koskevassa uutisoinnissa Helsingin Sanomat on nyt ylittänyt rajan ja siirtynyt totuuden jälkeiseen aikaan.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Metro teki ennen niin vauraasta Espoosta nopeasti Suomen velkaisimman kunnan. Samalla se pilasi joukkoliikennepalvelut suurelta osalta espoolaisia. Latokaskesta kestää matka Kamppiin kauemmin kuin Hämeenlinnasta.

Ongelmat johtuvat paljolti siitä, että Espoo on luovuttanut joukkoliikenteen järjestämisen monopolin ylikunnalliselle Helsingin Seudun Liikenteelle eli HSLlle.

Tilanteen korjaamiseksi HSL:n monopoli olisi murrettava. Tähän avaa mahdollisuuden heinäkuussa voimaan tullut uusi liikennekaarilaki. Se vapauttaa taksiliikenteen palvelut, joita voidaan käyttää joukkoliikenteen järjestämisessä. Enää ei kaikessa tarvitse kysyä lupaa HSLltä.

Tämän mahdollisuuden hyödyntämiseksi tein muutama viikko sitten kaksi valtuustotoivomusta:

1) Espoon bussipysäkit avataan kaikkien liikennepalvelujen tarjoajien käyttöön.

2) Valtuusto toivoo, että kaupunki pikaisesti selvittää kaupungin mahdollisuudet parantaa metron liityntäliikenteen ja Helsinkiin suuntautuvan suoran joukkoliikenteen palvelutasoa poistuneita suoria bussilinjoja korvaavan liikennekaaren mukaisesti järjestetyn tilausliikenteen avulla.

Valitettavasti valtuuston enemmistö hylkäsi nämä esitykseni. Vastaan äänesti osa Kokoomusta sekä ruotsalaiset ja suurin osa vihreistä ja vasemmistosta.

Uskon, että esitykseni olivat hyviä vaikka niitä ei hyväksytty. Sellaista politiikka vain on: jos väärä puolue tekee oikean esityksen niin se todennäköisesti kaatuu.

Siksi olen iloinen siitä, että Helsingin Sanomien mukaan Kokoomus on nyt ideoinut ratkaisun metron Espoossa aiheuttamaan joukkoliikenteen palvelutason heikkenemiseen: uuden joukkoliikennekaaren mahdollistamat kimppataksit. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005803223.html

Kokoomus siis haluaa nyt omia nimiinsä ehdotukseni, jota Kokoomus oli valtuustossa kaatamassa vain viikkoa aiemmin! Ei siinä mitään, sellaista politiikka on ja tulen mieluusti tukemaan Kokoomuksen esitystä.

Mutta se mikä asiassa jää kaivertamaan, on maan suurimman päivälehden valeuutisointi aiheesta. Aloitteeni Kokoomuksen nimiin kirjaavan Hesarin uutisen laatinut toimittaja Marjaana Varmavuori oli läsnä valtuuston kokouksessa, jossa kokoomuslaiset äänestivät tekemääni kimppataksit mahdollistavaa aloitetta vastaan. Hän ei kuitenkaan valtuustossa tekemästäni esityksestä eikä siitä käydystä äänestyksestä uutisoinut mitään. Sen sijaan Marjaana Varmavuori nyt julistaa jutussaan, että taksipalvelujen käyttö Espoon joukkoliikennepalvelujen parantamiseen on Kokoomuksen idea.

Toimittaja Marjaana Varmavuorelta ei odottaisi valeuutisten levittämistä. Olen kuvitellut, että hänen lehtensä pitää tärkeänä tosiasioiden tuomista esiin uutisoinnissaan. Mutta ainakin Espoon joukkoliikennettä koskevassa uutisoinnissa Helsingin Sanomat on nyt ylittänyt rajan ja siirtynyt totuuden jälkeiseen aikaan.

 

]]>
3 http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260024-espoon-metrosotku-tuottaa-valeuutisia#comments Espoo Metro Valeuutiset Sun, 26 Aug 2018 09:43:54 +0000 Jukka Kilpi http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260024-espoon-metrosotku-tuottaa-valeuutisia
Kaupunkipyöriin kypärät mukaan! http://erkkianttila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257756-kaupunkipyoriin-kyparat-mukaan <p>&nbsp;</p><p>Pääkaupunkiseudulla on yli 2500 kaupunkipyörää ja lisää tulee.</p><p>&nbsp;</p><p>En näe yhdelläkään kaupunkipyöräilijällä kypärää. Otos on pääosin Espoon Tapiolasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Aivovammat tulevat isolta osin kaatumisista polkupyörällä ilman kypärää, 10.000 - 20.000 tapausta vuodessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kenelle kuuluu tämä asia, että kaupunkipyöriin liitetään kypärä mukaan??</p><p>&nbsp;</p><p>Ja kypäriin voidaan liittää älyä, että rikkinäinen kypärä ilmoittaa kovasta tärskystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Erkki J. Anttila</p><p>Tekn.tri, kauppat.maist. (KD) Espoo, Tapiola</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Pääkaupunkiseudulla on yli 2500 kaupunkipyörää ja lisää tulee.

 

En näe yhdelläkään kaupunkipyöräilijällä kypärää. Otos on pääosin Espoon Tapiolasta.

 

Aivovammat tulevat isolta osin kaatumisista polkupyörällä ilman kypärää, 10.000 - 20.000 tapausta vuodessa.

 

Kenelle kuuluu tämä asia, että kaupunkipyöriin liitetään kypärä mukaan??

 

Ja kypäriin voidaan liittää älyä, että rikkinäinen kypärä ilmoittaa kovasta tärskystä.

 

Erkki J. Anttila

Tekn.tri, kauppat.maist. (KD) Espoo, Tapiola

]]>
1 http://erkkianttila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257756-kaupunkipyoriin-kyparat-mukaan#comments Aivovamma Espoo Kaupunkipyörät Kypärä Tapiola Mon, 02 Jul 2018 16:23:14 +0000 Erkki Anttila http://erkkianttila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257756-kaupunkipyoriin-kyparat-mukaan
SOTEn ydin: vapauden ja markkinatalouden voimat hyvinvointia lisäämään http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255305-soten-ydin-vapauden-ja-markkinatalouden-voimat-hyvinvointia-lisaamaan <p>Sote-uudistuksen ydin on terveys- ja sosiaalipalvelujen monikanavanainen palvelutuotanto sekä kansalaisten oikeus valita keneltä he palvelunsa hankkivat. Uudistus vapauttaa mahtavat voimavarat hyvinvointivaltion hyödyksi. Yksityisen sektorin satojentuhansien sote-ammattilaisten osaaminen tulee kaikkien kansalaisten ulottuville, tuloista ja varallisuudesta riippumatta. Kansalaisoikeudet lisääntyvät kertarysäyksellä, kun ihmiset saavat päättää omaan terveyteensä liittyvistä asioista. Kansalaiset ovat jo kypsiä tähän, ja palveluntuottajat niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ovat jo kypsiä siirtymään avoimeen talouteen.</p><p>Sotessa kansalaisten vapauden lisääntyminen yhtyy markkinatalouden voimaan. Se tuottaa ydinreaktion. Seurauksena tulee olemaan korkeampi elintaso ja vapaampi Suomi, samalla tavoin kuin sosialismin romahtaminen johti Viron nousuun.</p><p>Tämä kehitys ei tule heikentämään julkisella sektorilla nyt työskentelevien sote-ammattilaisten asemaa ja työoloja. Päinvastoin, heidän työnsä mielekkyys ja palkitsevuus lisääntyy. Siitä on jo koeteltua tietoa. Kun aloitin valtuutettuna 2013 olivat terveyskeskusten jonot kotikaupungissani Espoossa kuukausien mittaisia. Siihen puututtiin uudistamalla kaupungin perusterveydenhuollon johtamis- ja työmenetelmiä. Rinnalle tuotiin kirittäjäksi kaksi yksityisen toimijan kapitaatiomallin pohjalta pyörittämää terveyskeskusta. Kaupunkilaiset saivat vapauden valita mistä he terveyspalvelunsa hakevat.</p><p>Espoon oman soten tulokset ovat vakuuttavia. Jonot hävisivät, asiakkaiden ja työntekijöiden tyytyväisyys lisääntyi. Kaupungin omat toimipisteet ovat jopa ajaneet nyt ohi yksityisen toimijan tulosten. Kaikki ovat petranneet, kaikilla menee paremmin. Ja mikä ihmeellisintä: kustannukset ovat laskeneet.</p><p>Sellaista on vapauden ja markkinatalouden ydinvoima: paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia! Siksi tarvitsemme soten.</p><p>Tänään kokoontuvassa pääkaupunkiseuden valtuustojen yhteisessä sote-kapinakokouksessa vasemmisto, vihreät ja persut lietsovat uudistusvihamielisyyttä. Tämä opposition uudistuskammo edustaa vain taktista pyrkimystä maamme istuvan hallituksen horjuttamiseen. Samalla se heijastelee olemassa olevien julkisten sote-organisaatioiden johdon pelkoa omien valta-asemien heikkenemisestä uudistuksen myötä.</p><p>Sotesta tuomiopäivää ennustavat vihervassaripersut saarnaavat epäluottamusta kansalaisten kykyyn tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja. Samalla sote-viholliset julistavat epäluottamusta yksityisen sektorin sote-henkilöstön ja yrittäjien kykyyn ja haluun vastata kansalaisten palvelutarpeisiin.&nbsp;</p><p>Sininen Tulevaisuus luottaa kansalaisiin ja kaikkiin terveydenhuollon ammattilaisiin. Sote vapauttaa kansakunnan voimavarat ja avaa Suomelle tien parempaan huomiseen. Siksi Sinisen Tulevaisuuden pääkaupunkiseudun valtuutetut haluavat soten toteutuvan myös Uudellamaalla, ja esittävät yhteisesti seuraavan lausuman pääkaupunkiseudun sotea käsittelevien valtuustojen hyväksyttäväksi:</p><p>&nbsp;</p><p>Helsingin, Espoon ja Vantaan Siniset valtuustoryhmät, esitys SOTE-lausunnoksi 15.5.2018</p><p><em>SOTE-UUDISTUS PARANTAA PALVELUJA, VAATII LISÄTOIMIA UUDELLAMAALLA<br /><br />Maakunta ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tavoitellaan kansalaisten terveys- ja sosiaalipalvelujen parantamista. Uudistus tukee asiakkaan oikeutta oikea-aikaiseen ja tarvitsemaansa palveluun. Jatkossa asiakas tekee valinnan. Laajemmat hartiat ja asiakkaan valinnanvapaus korjaavat havaittuja haasteita erityisryhmien palveluissa.<br /><br />Uudistuksen myötä palvelujen saatavuus voi nopeutua ja tuottaminen tehostua, kun järjestäjällä on laajemmat hartiat. Samalla käyttäjien valinnan mahdollisuudet sekä henkilöstön tyytyväisyys lisääntyisivät. Nämä tavoitteet ovat oikeita ja ne on soten periaatteita soveltaen pääkaupunkiseudun kuntien omissa uudistuksissa jo monin tavoin saavutettu viime vuosina.<br /><br />Uudistukseen sisältyy myös haasteita ja riskejä. Uusi sote-lainsäädäntö siirtää pääkaupunkiseudun kuntien sote-palvelut osaksi Uudenmaan maakunnan palveluja. Tässä siirrossa on erityisiä haasteita, koska palvelut tuottavat kunnalliset organisaatiot ovat suuria ja kuntakohtaisiin tarpeisiin räätälöityjä. Kireä akataulu asettaa haasteen nimenomaan Uudellamaalla.<br /><br />Uudistuksen toimeenpanoon ja integraation onnistuneeseen läpivientiin on panostettava ja kiinnitettävä erityistä huomiota. Uudellamaalla toimeenpanossa on huolehdittava siitä, ettei uudistus vaaranna pääkaupunkiseudun kuntien palvelujen hyvin toimivia osia. Organisaatioiden ja väestöpohjan koon vuoksi toimeenpanoon on varattava kunnille ja maakunnalle aikaa ja samassa yhteydessä siirtymäkaudelle on osoitettava ja varmistettava rahoitus.<br /><br />Pääkaupunkiseutu katsoo, että eduskunnan käsittelyssä oleva sote -uudistus vie kokonaisuutta oikeaan suuntaan ja avaa mahdollisuuden kohottaa pääkaupunkiseudun ja koko Uudenmaan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoa ja parantaa palvelujen saatavuutta.<br /><br />Painopiste on nyt siirrettävä toimeenpanoon ja sen vahvistamiseen. Huolellisella toimeenpanolla ja hyvällä seurannalla varmistamme, että kustannukset eivät karkaa ja uudistus etenee hallitusti. Voimme tehdä sen yhdessä.</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sote-uudistuksen ydin on terveys- ja sosiaalipalvelujen monikanavanainen palvelutuotanto sekä kansalaisten oikeus valita keneltä he palvelunsa hankkivat. Uudistus vapauttaa mahtavat voimavarat hyvinvointivaltion hyödyksi. Yksityisen sektorin satojentuhansien sote-ammattilaisten osaaminen tulee kaikkien kansalaisten ulottuville, tuloista ja varallisuudesta riippumatta. Kansalaisoikeudet lisääntyvät kertarysäyksellä, kun ihmiset saavat päättää omaan terveyteensä liittyvistä asioista. Kansalaiset ovat jo kypsiä tähän, ja palveluntuottajat niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ovat jo kypsiä siirtymään avoimeen talouteen.

Sotessa kansalaisten vapauden lisääntyminen yhtyy markkinatalouden voimaan. Se tuottaa ydinreaktion. Seurauksena tulee olemaan korkeampi elintaso ja vapaampi Suomi, samalla tavoin kuin sosialismin romahtaminen johti Viron nousuun.

Tämä kehitys ei tule heikentämään julkisella sektorilla nyt työskentelevien sote-ammattilaisten asemaa ja työoloja. Päinvastoin, heidän työnsä mielekkyys ja palkitsevuus lisääntyy. Siitä on jo koeteltua tietoa. Kun aloitin valtuutettuna 2013 olivat terveyskeskusten jonot kotikaupungissani Espoossa kuukausien mittaisia. Siihen puututtiin uudistamalla kaupungin perusterveydenhuollon johtamis- ja työmenetelmiä. Rinnalle tuotiin kirittäjäksi kaksi yksityisen toimijan kapitaatiomallin pohjalta pyörittämää terveyskeskusta. Kaupunkilaiset saivat vapauden valita mistä he terveyspalvelunsa hakevat.

Espoon oman soten tulokset ovat vakuuttavia. Jonot hävisivät, asiakkaiden ja työntekijöiden tyytyväisyys lisääntyi. Kaupungin omat toimipisteet ovat jopa ajaneet nyt ohi yksityisen toimijan tulosten. Kaikki ovat petranneet, kaikilla menee paremmin. Ja mikä ihmeellisintä: kustannukset ovat laskeneet.

Sellaista on vapauden ja markkinatalouden ydinvoima: paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia! Siksi tarvitsemme soten.

Tänään kokoontuvassa pääkaupunkiseuden valtuustojen yhteisessä sote-kapinakokouksessa vasemmisto, vihreät ja persut lietsovat uudistusvihamielisyyttä. Tämä opposition uudistuskammo edustaa vain taktista pyrkimystä maamme istuvan hallituksen horjuttamiseen. Samalla se heijastelee olemassa olevien julkisten sote-organisaatioiden johdon pelkoa omien valta-asemien heikkenemisestä uudistuksen myötä.

Sotesta tuomiopäivää ennustavat vihervassaripersut saarnaavat epäluottamusta kansalaisten kykyyn tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja. Samalla sote-viholliset julistavat epäluottamusta yksityisen sektorin sote-henkilöstön ja yrittäjien kykyyn ja haluun vastata kansalaisten palvelutarpeisiin. 

Sininen Tulevaisuus luottaa kansalaisiin ja kaikkiin terveydenhuollon ammattilaisiin. Sote vapauttaa kansakunnan voimavarat ja avaa Suomelle tien parempaan huomiseen. Siksi Sinisen Tulevaisuuden pääkaupunkiseudun valtuutetut haluavat soten toteutuvan myös Uudellamaalla, ja esittävät yhteisesti seuraavan lausuman pääkaupunkiseudun sotea käsittelevien valtuustojen hyväksyttäväksi:

 

Helsingin, Espoon ja Vantaan Siniset valtuustoryhmät, esitys SOTE-lausunnoksi 15.5.2018

SOTE-UUDISTUS PARANTAA PALVELUJA, VAATII LISÄTOIMIA UUDELLAMAALLA

Maakunta ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tavoitellaan kansalaisten terveys- ja sosiaalipalvelujen parantamista. Uudistus tukee asiakkaan oikeutta oikea-aikaiseen ja tarvitsemaansa palveluun. Jatkossa asiakas tekee valinnan. Laajemmat hartiat ja asiakkaan valinnanvapaus korjaavat havaittuja haasteita erityisryhmien palveluissa.

Uudistuksen myötä palvelujen saatavuus voi nopeutua ja tuottaminen tehostua, kun järjestäjällä on laajemmat hartiat. Samalla käyttäjien valinnan mahdollisuudet sekä henkilöstön tyytyväisyys lisääntyisivät. Nämä tavoitteet ovat oikeita ja ne on soten periaatteita soveltaen pääkaupunkiseudun kuntien omissa uudistuksissa jo monin tavoin saavutettu viime vuosina.

Uudistukseen sisältyy myös haasteita ja riskejä. Uusi sote-lainsäädäntö siirtää pääkaupunkiseudun kuntien sote-palvelut osaksi Uudenmaan maakunnan palveluja. Tässä siirrossa on erityisiä haasteita, koska palvelut tuottavat kunnalliset organisaatiot ovat suuria ja kuntakohtaisiin tarpeisiin räätälöityjä. Kireä akataulu asettaa haasteen nimenomaan Uudellamaalla.

Uudistuksen toimeenpanoon ja integraation onnistuneeseen läpivientiin on panostettava ja kiinnitettävä erityistä huomiota. Uudellamaalla toimeenpanossa on huolehdittava siitä, ettei uudistus vaaranna pääkaupunkiseudun kuntien palvelujen hyvin toimivia osia. Organisaatioiden ja väestöpohjan koon vuoksi toimeenpanoon on varattava kunnille ja maakunnalle aikaa ja samassa yhteydessä siirtymäkaudelle on osoitettava ja varmistettava rahoitus.

Pääkaupunkiseutu katsoo, että eduskunnan käsittelyssä oleva sote -uudistus vie kokonaisuutta oikeaan suuntaan ja avaa mahdollisuuden kohottaa pääkaupunkiseudun ja koko Uudenmaan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoa ja parantaa palvelujen saatavuutta.

Painopiste on nyt siirrettävä toimeenpanoon ja sen vahvistamiseen. Huolellisella toimeenpanolla ja hyvällä seurannalla varmistamme, että kustannukset eivät karkaa ja uudistus etenee hallitusti. Voimme tehdä sen yhdessä.

 

]]>
3 http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255305-soten-ydin-vapauden-ja-markkinatalouden-voimat-hyvinvointia-lisaamaan#comments Espoo Helsinki Julkinen terveydenhoito Maakunta- ja sote-uudistus Vantaa Tue, 15 May 2018 05:32:38 +0000 Jukka Kilpi http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255305-soten-ydin-vapauden-ja-markkinatalouden-voimat-hyvinvointia-lisaamaan
Espoo jakaa piiloyritystukia ja heittää kuntalaisten rahaa Kankkulan kaivoon http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254637-espoo-jakaa-piiloyritystukia-ja-heittaa-kuntalaisten-rahaa-kankkulan-kaivoon <p>Espoon kunnallisessa päätöksenteossa kaupungin päätöksentekoelimillä on tonttien vuokraamisessa käytäntönä sitoa vuokran vuosittaiset korotukset elinkustannusindeksiin, eli niin sanotusti inflaatiosuojata saatu vuokratuotto. Päätöksenteossa ei kuitenkaan huomioida maaomaisuuden tuoton vaihtoehtoiskustannuksia. Maanrakentaminen, tonttien hinnat ja asuminen ovat kallistuneet todella paljon nopeammin kuin elinkustannukset ovat kasvaneet 2000-luvulta eteenpäin. Täten elinkustannuksiin sidotut vuokrasopimukset - jotka ovat monesti monikymmenvuotisia &ndash; aiheuttavat valtavan piilokustannuksen kaupungille vaihtoehtoiskustannuksien muodossa.</p><p>Tällä vuosituhannella elinkustannukset ovat kasvaneet vuositasolla keskimäärin noin 1,48% Suomessa. Vastaavasti maarakentaminen on kallistunut 2,67% ja omakotitalotonttien hinnat pääkaupunkiseudulla nominaalisesti 6,16% vuositasolla. Näin ollen niin maarakentamiseen kuin myös omakotitalotonttien hintoihin viittaavat indeksit ovat kehittyneet paljon rajummin kuin elinkustannukset ovat nousseet. Näin ollen kaupungin tonttien vuokrakannan reaaliarvo suhteessa markkinoihin on laskenut vuosittain.</p><p>Ongelmaa alleviivaa se, että kaupungin tyypillisesti solmimat vuokrasopimukset ovat vuosikymmenien mittaisia, eräissä tapauksissa jopa 60 vuotta. Mikäli kaupunki solmii esimerkiksi yksityisen parkkihalliosakeyhtiön kanssa tällaisen sopimuksen, jossa hintoja tarkistetaan elinkustannuksien mukaan parempien indeksien sijaan, tarkoittaa tämä sitä, että maarakennusindeksiin vertailtaessa vuokrataso on puolittunut(!) suhteessa markkinavuokraan jakson lopulla. Mikäli taas vertailu tehdään pk-seudun omakotitalotonttien hintakehitykseen on arvo laskenut alle 1/15 osaan suhteessa markkinavuokria. Tällöin Espoo on heittänyt kuntalaisten rahaa Kankkulan kaivoon ja jakanut samalla piilo(yritys)tukia yhteisöille, joiden kanssa sopimukset on tehty.</p><p>Tunnetun sanonnan mukaan korkoa korolle on maailman kahdeksas ihme. Tämän vuoksi <strong>Espoon tulee ottaa käyttöön solmimissaan vuokrasopimuksissa elinkustannusindeksin sijasta jokin paremmin tonttien markkinavuokria kuvaava hintaindeksi</strong>. Espoon kaupungin &ndash; ja siten kuntalaisten &ndash; omaisuutta ei tule tuhlata ja jakaa piiloyritystukina tavalla, joka vääristää kiinteistömarkkinaa ja luo tilanteen, jossa pahimmillaan yrittäjä/yhteisö voi tehdä riskitöntä keinotteluvoittoa (arbitraasia) espoolaisten piikkiin. Pitkässä juoksussa kyse on varovaisestikin arvioituna kymmenistä, ellei jopa sadoista miljoonista euroista kaupungin kassassa, jonka lisäksi markkinoiden vääristymä aiheuttaa lukuisia kielteisiä dynaamisia vaikutuksia. Tähän asiaan tulee saada muutos välittömästi!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espoon kunnallisessa päätöksenteossa kaupungin päätöksentekoelimillä on tonttien vuokraamisessa käytäntönä sitoa vuokran vuosittaiset korotukset elinkustannusindeksiin, eli niin sanotusti inflaatiosuojata saatu vuokratuotto. Päätöksenteossa ei kuitenkaan huomioida maaomaisuuden tuoton vaihtoehtoiskustannuksia. Maanrakentaminen, tonttien hinnat ja asuminen ovat kallistuneet todella paljon nopeammin kuin elinkustannukset ovat kasvaneet 2000-luvulta eteenpäin. Täten elinkustannuksiin sidotut vuokrasopimukset - jotka ovat monesti monikymmenvuotisia – aiheuttavat valtavan piilokustannuksen kaupungille vaihtoehtoiskustannuksien muodossa.

Tällä vuosituhannella elinkustannukset ovat kasvaneet vuositasolla keskimäärin noin 1,48% Suomessa. Vastaavasti maarakentaminen on kallistunut 2,67% ja omakotitalotonttien hinnat pääkaupunkiseudulla nominaalisesti 6,16% vuositasolla. Näin ollen niin maarakentamiseen kuin myös omakotitalotonttien hintoihin viittaavat indeksit ovat kehittyneet paljon rajummin kuin elinkustannukset ovat nousseet. Näin ollen kaupungin tonttien vuokrakannan reaaliarvo suhteessa markkinoihin on laskenut vuosittain.

Ongelmaa alleviivaa se, että kaupungin tyypillisesti solmimat vuokrasopimukset ovat vuosikymmenien mittaisia, eräissä tapauksissa jopa 60 vuotta. Mikäli kaupunki solmii esimerkiksi yksityisen parkkihalliosakeyhtiön kanssa tällaisen sopimuksen, jossa hintoja tarkistetaan elinkustannuksien mukaan parempien indeksien sijaan, tarkoittaa tämä sitä, että maarakennusindeksiin vertailtaessa vuokrataso on puolittunut(!) suhteessa markkinavuokraan jakson lopulla. Mikäli taas vertailu tehdään pk-seudun omakotitalotonttien hintakehitykseen on arvo laskenut alle 1/15 osaan suhteessa markkinavuokria. Tällöin Espoo on heittänyt kuntalaisten rahaa Kankkulan kaivoon ja jakanut samalla piilo(yritys)tukia yhteisöille, joiden kanssa sopimukset on tehty.

Tunnetun sanonnan mukaan korkoa korolle on maailman kahdeksas ihme. Tämän vuoksi Espoon tulee ottaa käyttöön solmimissaan vuokrasopimuksissa elinkustannusindeksin sijasta jokin paremmin tonttien markkinavuokria kuvaava hintaindeksi. Espoon kaupungin – ja siten kuntalaisten – omaisuutta ei tule tuhlata ja jakaa piiloyritystukina tavalla, joka vääristää kiinteistömarkkinaa ja luo tilanteen, jossa pahimmillaan yrittäjä/yhteisö voi tehdä riskitöntä keinotteluvoittoa (arbitraasia) espoolaisten piikkiin. Pitkässä juoksussa kyse on varovaisestikin arvioituna kymmenistä, ellei jopa sadoista miljoonista euroista kaupungin kassassa, jonka lisäksi markkinoiden vääristymä aiheuttaa lukuisia kielteisiä dynaamisia vaikutuksia. Tähän asiaan tulee saada muutos välittömästi!

]]>
0 http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254637-espoo-jakaa-piiloyritystukia-ja-heittaa-kuntalaisten-rahaa-kankkulan-kaivoon#comments Espoo Tonttipolitiikka Mon, 30 Apr 2018 09:24:56 +0000 Mikko Laakso http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254637-espoo-jakaa-piiloyritystukia-ja-heittaa-kuntalaisten-rahaa-kankkulan-kaivoon
Kymppitonnilla oma koti Espoosta. Osaomistus asojen tilalle. http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253452-kymppitonnilla-oma-koti-espoosta-osaomistus-asojen-tilalle <p>Espoon puutarhakaupunki Tapiola on esimerkki yhteiskunnan tuella toteutetusta viihtyisästä ja kohtuuhintaisesta asumisesta. Sellaisesta, johon tavallisella ihmisellä oli varaa. Näin toimi valtion luoma omistusaravajärjestelmä neljäkymmentä vuotta, aina 1990 luvulle saakka. Omistusarava tarkoitti sitä, että asunnon ostaja sai edullista valtion lainaa, ja rakentamisen taso ja hinta olivat säännellyt. Se siirsi suuret ikäluokat torppareista kotiensa omistajiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaksikymmentä vuotta sitten tämä hyvin toiminut järjestelmä romutettiin. Omistusaravien sijaan&nbsp; valtion tuki, nyt ARA-rahoitukseksi kutsuttuna, ohjattiin &rdquo;yleishyödyllisille&rdquo; rakennuttajille vuokra- ja asumisoikeusasuntojen tuotantoon. Tulos on, että vuokratalojen suuromistajiksi on noussut muodollisesti &rdquo;yleishyödyllisiä&rdquo; kiinteistösijoituskonserneja. Nämä konsernit tekevät kuitenkin huippuvoittoja, ja monesti perivät vapaiden markkinoiden tasolla olevia vuokria ja vastikkeita.</p><p>&nbsp;</p><p>Pienituloisten auttaminen omistusasumisen alkuun yhteiskunnan tuella oli asuntopolitiikan keskeinen väline jo ennen 1950-luvulla alkanutta aravaa. Kohta Suomen itsenäistyttyä suuret kaupungit ideoivat tähän tarkoitukseen puolikunnallisen asuntotuotannon. Sen avulla rakennettiin matalan kynnyksen asuntoja, jotka ajan myötä siirtyisivät asukkaiden täyteen hallintaan. Kyseessä oli siis varhainen omistusaravien edelläkävijä, jolla pienituloiset saivat vuokran hinnalla - tai halvemmallakin - oman asunto-osakkeeen. Puolikunnallista mallia hyödynsivät erityisesti suuret kaupungit. Vastaava järjestelmä oli omistusaravien lisärahoitusmuotona käytössä mm. Espoossa 1990 -luvulle saakka.</p><p>&nbsp;</p><p>Vielä 1990, siis alle 30 vuotta sitten, saattoi kasvavassa Espoossa sairaanhoitaja ostaa itselleen vaikkapa Kuitinmäestä kivan omistuskaksion uudesta talosta. Myyntihinta oli alle kymppitonnin markoissa, eli sairaanhoitajan silloinen muutaman kuukauden palkka. Tämä oli mahdollista, koska aravalaina rahoitti 80% rakennuskustannuksista, ja suurelle osalle loppua kauppahintaa oli mahdollista saada kunnan myöntämää lisälainaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Nykyisinkin olisi vastaava järjestelmä olemassa - jos sitä haluttaisiin käyttää. Valtion ARA-järjestelmä sisältää mahdollisuuden osaomistustalojen rahoittamiseen. Osaomistuksessa asukas maksaa 15% rakentamisen kustannuksista, jota vastaan hän omistaa heti 15% kotiinsa oikeuttavista osakkeista. Seuraavat 5-12 vuotta asukas asuu kodissaan vuokralaisena ja maksaa asumisensa kulut. Noiden vuosien kuluttua hän voi halutessaan lunastaa loput kotiinsa oikeuttavat osakkeet alkuperäisten rakennuskustannusten hintaan. Osaomistus eli osari on asukkaalle polku kotinsa omistajaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Sari Sairaanhoitaja voisi siis nytkin päästä Espoossa kymppitonnilla kiinni omaan kaksioon. Ja vieläpä valvottuun ARA-hintatasoon, ilman kohtuutonta riskiä. Miksi tämä ei kuitenkaan toteudu?</p><p>&nbsp;</p><p>Syy ARA-osareiden puuttumiseen metropolin asuntomarkkinoilta on yksinkertainen: vaihtoehto on asukkaalle llian edullinen. Perinteiset &quot;yleishyödylliset&quot; ARA-talojen omistajat rakentavat mieluummin vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja, joista heidän on helpompi pumpata rahaa osakkeenomistajiensa tai näiden lähipiirin taskuun. Vapailla markkinoilla toimivat rakennuttajat taas tekevät bisneksensä markkinaehtoisesti, ja hyvä niin.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta tässä tilanteessa meillä on merkillinen pulma. Lainsäädäntö ARA-osaomistusasuntojen tuottamiseen on olemassa, rakentamisrahat ovat valtion asuntorahastossa olemassa, ja halukkaita ostajia varmasti olisi pilvin pimein. Miten ratkaista tämä tarjonnan ja kysynnän kohtaanto-ongelma?</p><p>&nbsp;</p><p>Ratkaisu olisi helppo: pääkaupunkiseudun kuntien on lähdettävä edistämään ARA- osaomistusasuntojen tuottamista. Budjettivaroja tähän ei tarvita, poliittinen tahto riittäisi.</p><p>&nbsp;</p><p>Osmo Soininvaara on oikeassa. Nykyiset sosiaalisen asuntotuotannon muodot on osin heitettävä syrjään. HITAS ja ara-rahoitettu asumisoikeusasuminen joutavat lentää ulos kaupunkien asuntopoliittisesta pakista.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta Osmo Soininvaara on väärässä siinä, että tilalle kaupunkien olisi tyydyttävä vain tuottamaan markkinahintaisia vuokra-asuntoja, joiden asukkaita sitten tuettaisiin suoralla rahallisella tuella tarpeen mukaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Parempi vaihtoehto kaupungeille on tuottaa ARA-osaomistusasuntoja. Ne avaavat pienituloisille tien omistusasumiseen ja omilla jaloilla seisomiseen. Siten osaomistustalot lisäävät yhteisöllisyyttä, vähentävät segregaatiota, ja pienentävät julkisia menoja. Ja mikäpä olisi parempaa kotouttamista? Autetaan maahanmuuttajat polulle, jonka päässä he omistavat oman kotinsa! Oma pala Suomea kotouttaa kummasti, vaikka se olisi siivu kerrostaloa.</p><p>&nbsp;</p><p>Osaomistuskotien rinnalla tarvitaan tietysti sosiaalisin perustein jaettavia vuokra-asuntoja niille, joiden tuen tarve sitä edellyttää. Soininvaaran malli on tutkimisen arvoinen vaihtoehto tämän tarpeen tyydyttämiseksi. Mutta varsinkin ARA-asumisoikeusasuminen on asuntomarkkinoiden vääristymä, jossa yhteiskunnan tuki ohjautuu sijoittajien taskuihin eikä asukkaiden hyväksi. Asojen uustuotanto ei julkista tukea ansaitse,</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005601150.html" title="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005601150.html">https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005601150.html</a></p><p>&nbsp;</p><p>Siksi tulen esittämään pian alkavassa Espoon asunto-ohjelman käsittelyssä, että kaupunki lakkaa tukemasta uusien asumisoikeustalojen rakentamista. Asojen sijaan kaupungin on edistettävä ARA-osaomistusasuntojen tuotantoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espoon puutarhakaupunki Tapiola on esimerkki yhteiskunnan tuella toteutetusta viihtyisästä ja kohtuuhintaisesta asumisesta. Sellaisesta, johon tavallisella ihmisellä oli varaa. Näin toimi valtion luoma omistusaravajärjestelmä neljäkymmentä vuotta, aina 1990 luvulle saakka. Omistusarava tarkoitti sitä, että asunnon ostaja sai edullista valtion lainaa, ja rakentamisen taso ja hinta olivat säännellyt. Se siirsi suuret ikäluokat torppareista kotiensa omistajiksi.

 

Kaksikymmentä vuotta sitten tämä hyvin toiminut järjestelmä romutettiin. Omistusaravien sijaan  valtion tuki, nyt ARA-rahoitukseksi kutsuttuna, ohjattiin ”yleishyödyllisille” rakennuttajille vuokra- ja asumisoikeusasuntojen tuotantoon. Tulos on, että vuokratalojen suuromistajiksi on noussut muodollisesti ”yleishyödyllisiä” kiinteistösijoituskonserneja. Nämä konsernit tekevät kuitenkin huippuvoittoja, ja monesti perivät vapaiden markkinoiden tasolla olevia vuokria ja vastikkeita.

 

Pienituloisten auttaminen omistusasumisen alkuun yhteiskunnan tuella oli asuntopolitiikan keskeinen väline jo ennen 1950-luvulla alkanutta aravaa. Kohta Suomen itsenäistyttyä suuret kaupungit ideoivat tähän tarkoitukseen puolikunnallisen asuntotuotannon. Sen avulla rakennettiin matalan kynnyksen asuntoja, jotka ajan myötä siirtyisivät asukkaiden täyteen hallintaan. Kyseessä oli siis varhainen omistusaravien edelläkävijä, jolla pienituloiset saivat vuokran hinnalla - tai halvemmallakin - oman asunto-osakkeeen. Puolikunnallista mallia hyödynsivät erityisesti suuret kaupungit. Vastaava järjestelmä oli omistusaravien lisärahoitusmuotona käytössä mm. Espoossa 1990 -luvulle saakka.

 

Vielä 1990, siis alle 30 vuotta sitten, saattoi kasvavassa Espoossa sairaanhoitaja ostaa itselleen vaikkapa Kuitinmäestä kivan omistuskaksion uudesta talosta. Myyntihinta oli alle kymppitonnin markoissa, eli sairaanhoitajan silloinen muutaman kuukauden palkka. Tämä oli mahdollista, koska aravalaina rahoitti 80% rakennuskustannuksista, ja suurelle osalle loppua kauppahintaa oli mahdollista saada kunnan myöntämää lisälainaa.

 

Nykyisinkin olisi vastaava järjestelmä olemassa - jos sitä haluttaisiin käyttää. Valtion ARA-järjestelmä sisältää mahdollisuuden osaomistustalojen rahoittamiseen. Osaomistuksessa asukas maksaa 15% rakentamisen kustannuksista, jota vastaan hän omistaa heti 15% kotiinsa oikeuttavista osakkeista. Seuraavat 5-12 vuotta asukas asuu kodissaan vuokralaisena ja maksaa asumisensa kulut. Noiden vuosien kuluttua hän voi halutessaan lunastaa loput kotiinsa oikeuttavat osakkeet alkuperäisten rakennuskustannusten hintaan. Osaomistus eli osari on asukkaalle polku kotinsa omistajaksi.

 

Sari Sairaanhoitaja voisi siis nytkin päästä Espoossa kymppitonnilla kiinni omaan kaksioon. Ja vieläpä valvottuun ARA-hintatasoon, ilman kohtuutonta riskiä. Miksi tämä ei kuitenkaan toteudu?

 

Syy ARA-osareiden puuttumiseen metropolin asuntomarkkinoilta on yksinkertainen: vaihtoehto on asukkaalle llian edullinen. Perinteiset "yleishyödylliset" ARA-talojen omistajat rakentavat mieluummin vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja, joista heidän on helpompi pumpata rahaa osakkeenomistajiensa tai näiden lähipiirin taskuun. Vapailla markkinoilla toimivat rakennuttajat taas tekevät bisneksensä markkinaehtoisesti, ja hyvä niin.

 

Mutta tässä tilanteessa meillä on merkillinen pulma. Lainsäädäntö ARA-osaomistusasuntojen tuottamiseen on olemassa, rakentamisrahat ovat valtion asuntorahastossa olemassa, ja halukkaita ostajia varmasti olisi pilvin pimein. Miten ratkaista tämä tarjonnan ja kysynnän kohtaanto-ongelma?

 

Ratkaisu olisi helppo: pääkaupunkiseudun kuntien on lähdettävä edistämään ARA- osaomistusasuntojen tuottamista. Budjettivaroja tähän ei tarvita, poliittinen tahto riittäisi.

 

Osmo Soininvaara on oikeassa. Nykyiset sosiaalisen asuntotuotannon muodot on osin heitettävä syrjään. HITAS ja ara-rahoitettu asumisoikeusasuminen joutavat lentää ulos kaupunkien asuntopoliittisesta pakista.

 

Mutta Osmo Soininvaara on väärässä siinä, että tilalle kaupunkien olisi tyydyttävä vain tuottamaan markkinahintaisia vuokra-asuntoja, joiden asukkaita sitten tuettaisiin suoralla rahallisella tuella tarpeen mukaan.

 

Parempi vaihtoehto kaupungeille on tuottaa ARA-osaomistusasuntoja. Ne avaavat pienituloisille tien omistusasumiseen ja omilla jaloilla seisomiseen. Siten osaomistustalot lisäävät yhteisöllisyyttä, vähentävät segregaatiota, ja pienentävät julkisia menoja. Ja mikäpä olisi parempaa kotouttamista? Autetaan maahanmuuttajat polulle, jonka päässä he omistavat oman kotinsa! Oma pala Suomea kotouttaa kummasti, vaikka se olisi siivu kerrostaloa.

 

Osaomistuskotien rinnalla tarvitaan tietysti sosiaalisin perustein jaettavia vuokra-asuntoja niille, joiden tuen tarve sitä edellyttää. Soininvaaran malli on tutkimisen arvoinen vaihtoehto tämän tarpeen tyydyttämiseksi. Mutta varsinkin ARA-asumisoikeusasuminen on asuntomarkkinoiden vääristymä, jossa yhteiskunnan tuki ohjautuu sijoittajien taskuihin eikä asukkaiden hyväksi. Asojen uustuotanto ei julkista tukea ansaitse,

 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005601150.html

 

Siksi tulen esittämään pian alkavassa Espoon asunto-ohjelman käsittelyssä, että kaupunki lakkaa tukemasta uusien asumisoikeustalojen rakentamista. Asojen sijaan kaupungin on edistettävä ARA-osaomistusasuntojen tuotantoa.

]]>
1 http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253452-kymppitonnilla-oma-koti-espoosta-osaomistus-asojen-tilalle#comments Asuminen Asuminen Helsingissä Espoo Soininvaara Vuokra Sat, 07 Apr 2018 06:09:07 +0000 Jukka Kilpi http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253452-kymppitonnilla-oma-koti-espoosta-osaomistus-asojen-tilalle
Espoon tulee irtautua HSL:stä ja perustaa EKL http://outolintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253260-espoon-tulee-irtautua-hslsta-ja-perustaa-ekl <p>On jo monesti todettu ja HSL on päätöksillään osoittanut, ettei se pysty enään palvelemaan espoolaisia. Länsimetron aiheuttamat heikennykset ovat jo moneen kertaan todetut ja viimeisimpänä HSL päätöksellään heikenti oleellisesti Pohjois-Espoon bussiyhteyksiä, eikä se siihen jää sillä viime vuoden lopulla julkistettiin Pohjois-Espoon linjastoluonnos:</p><p><a href="http://pohjoisespooleppavaara.blogspot.fi/2017/12/linjastoluonnos.html" title="http://pohjoisespooleppavaara.blogspot.fi/2017/12/linjastoluonnos.html">http://pohjoisespooleppavaara.blogspot.fi/2017/12/linjastoluonnos.html</a></p><p>Tämä toteutuessaan tulee entisestään heikentämään Espoon sisäisiä yhteyksiä sekä seutulinjoja. Mikä pahinta niin pahimmat heikennykset tulevat yhteyksiin Jorvin sairaalaan. Lisäksi kymmenien tuhansien espoolaisten työmatkaliikenne heikkenee oleellisesti poistuvien linjojen muodossa ja sen tosiasian myötä, minkä länsimetrokin on osoittanut eli lisätään ihmisten työmatkaan liikennevälineen vaihtoja. Jokainen vaihto lisää huomattavasti matka-aikaa varsinkin silloin, kun puhutaan kumipyöräliikenteestä, jossa vuoroväli on 10 minuuttia. Metron 5 minuutin vuorovälillä on jo ollut dramaattiset seuraukset.</p><p>Kannattaa myös muistaa tuleva lippu-uudistus, jossa espoolaiset laitetaan eriarvoiseen asemaan ja Espoo jaetaan kahteen vyöhykkeeseen, jolloin Espoon sisäinen liikenne kallistuu.&nbsp;</p><p><a href="https://www.hsl.fi/uudetvy%C3%B6hykkeet " title="https://www.hsl.fi/uudetvy%C3%B6hykkeet ">https://www.hsl.fi/uudetvy%C3%B6hykkeet </a></p><p>HSL on osoittanut useaan otteeseen, ettei sitä kiinnosta Espoon julkinen liikenne ja HSL:ssä vallitseekin metropoliajattelumalli, jossa Helsinki on Helsinki ja muut alueet ovat vähäpätöisempiä esikaupunkialueita. Tästä esimerkkinä HSL:n tiedote:&nbsp;</p><p><a href="https://www.hsl.fi/uutiset/2018/kavely-kuningaslaji-hsl-edistaa-kavelya-14820?utm_campaign=unspecified&amp;utm_content=unspecified&amp;utm_medium=email&amp;utm_source=apsis-anp-3" title="https://www.hsl.fi/uutiset/2018/kavely-kuningaslaji-hsl-edistaa-kavelya-14820?utm_campaign=unspecified&amp;utm_content=unspecified&amp;utm_medium=email&amp;utm_source=apsis-anp-3">https://www.hsl.fi/uutiset/2018/kavely-kuningaslaji-hsl-edistaa-kavelya-...</a></p><p>Tiedotteessa todetaan:&rdquo;Tavoitteenamme on tehdä metropolialueesta kävelyn pääkaupunki. Metropolialue on täynnä houkuttelevia kävelyreittejä sekä kävelykeskustoja, ja verrattuna moniin muihin maailman kaupunkeihin Helsingin seudun keskusta-alueilla pääsee kävelemällä vaivatta paikasta toiseen&rdquo;, sanoo HSL:n asiakkuus- ja myyntiosaston johtaja&nbsp;<strong>Mari Flink</strong>.</p><p>Kävely on terveellistä ja sitä pitääkin suosia, mutta käytetyt sanamuodot kuvaavat HSL:n asennetta Espoota kohtaan. Ensinnäkin puhutaan metropolialueesta, jota meillä ei ole! Lisäksi metropolialueesta puhutaan yhtenä pääkaupunkina eli Helsinkinä! Ja lopuksi todetaan, että Helsingin seudun keskusta-alueilla...</p><p>Tosiasiassa meillä on itsenäinen Espoon kaupunki, joka kuuluu pk-alueeseen ja Espoon kaupunki tekee ylikunnallista yhteistyötä muiden itsenäisten kaupunkien kanssa eri yhtymien kuten HSY:n ja HSL:n kautta. Tämä fakta on kuitenkin nyt unohdettu HSL:ssä ja näin ollen HSL on käynyt tarpeettomaksi Espoolle ja espoolaisille.</p><p>Ratkaisu tähän on yksinkertainen: Espoon tulee erota HSL:stä ja perustaa oma Espoon Kaupungin Liikennelaitos (EKL) Samoin kuin Helsingillä on HKL. Tällöin EKL huolehtisi parhaaksi katsomallaan tavalla Espoon sisäisestä liikenteestä ja ostaisi HSL:ltä itse päättämänsä ja tarvitsemansa seutuyhteydet. Näin ollen HSL:stä tulisi palveluntuottaja eikä palvelutarpeen määrääjä niin kuin se nykyisessä roolissaan on.</p><p>Espoo pystyisi itse tuottamaan asukkailleen laadukkaat ja kustannustehokkaat julkiset liikenneyhteydet. Pystyväthän tähän myös pienemmätkin kaupungit kuten Tampere ja Turkukin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On jo monesti todettu ja HSL on päätöksillään osoittanut, ettei se pysty enään palvelemaan espoolaisia. Länsimetron aiheuttamat heikennykset ovat jo moneen kertaan todetut ja viimeisimpänä HSL päätöksellään heikenti oleellisesti Pohjois-Espoon bussiyhteyksiä, eikä se siihen jää sillä viime vuoden lopulla julkistettiin Pohjois-Espoon linjastoluonnos:

http://pohjoisespooleppavaara.blogspot.fi/2017/12/linjastoluonnos.html

Tämä toteutuessaan tulee entisestään heikentämään Espoon sisäisiä yhteyksiä sekä seutulinjoja. Mikä pahinta niin pahimmat heikennykset tulevat yhteyksiin Jorvin sairaalaan. Lisäksi kymmenien tuhansien espoolaisten työmatkaliikenne heikkenee oleellisesti poistuvien linjojen muodossa ja sen tosiasian myötä, minkä länsimetrokin on osoittanut eli lisätään ihmisten työmatkaan liikennevälineen vaihtoja. Jokainen vaihto lisää huomattavasti matka-aikaa varsinkin silloin, kun puhutaan kumipyöräliikenteestä, jossa vuoroväli on 10 minuuttia. Metron 5 minuutin vuorovälillä on jo ollut dramaattiset seuraukset.

Kannattaa myös muistaa tuleva lippu-uudistus, jossa espoolaiset laitetaan eriarvoiseen asemaan ja Espoo jaetaan kahteen vyöhykkeeseen, jolloin Espoon sisäinen liikenne kallistuu

https://www.hsl.fi/uudetvy%C3%B6hykkeet 

HSL on osoittanut useaan otteeseen, ettei sitä kiinnosta Espoon julkinen liikenne ja HSL:ssä vallitseekin metropoliajattelumalli, jossa Helsinki on Helsinki ja muut alueet ovat vähäpätöisempiä esikaupunkialueita. Tästä esimerkkinä HSL:n tiedote: 

https://www.hsl.fi/uutiset/2018/kavely-kuningaslaji-hsl-edistaa-kavelya-14820?utm_campaign=unspecified&utm_content=unspecified&utm_medium=email&utm_source=apsis-anp-3

Tiedotteessa todetaan:”Tavoitteenamme on tehdä metropolialueesta kävelyn pääkaupunki. Metropolialue on täynnä houkuttelevia kävelyreittejä sekä kävelykeskustoja, ja verrattuna moniin muihin maailman kaupunkeihin Helsingin seudun keskusta-alueilla pääsee kävelemällä vaivatta paikasta toiseen”, sanoo HSL:n asiakkuus- ja myyntiosaston johtaja Mari Flink.

Kävely on terveellistä ja sitä pitääkin suosia, mutta käytetyt sanamuodot kuvaavat HSL:n asennetta Espoota kohtaan. Ensinnäkin puhutaan metropolialueesta, jota meillä ei ole! Lisäksi metropolialueesta puhutaan yhtenä pääkaupunkina eli Helsinkinä! Ja lopuksi todetaan, että Helsingin seudun keskusta-alueilla...

Tosiasiassa meillä on itsenäinen Espoon kaupunki, joka kuuluu pk-alueeseen ja Espoon kaupunki tekee ylikunnallista yhteistyötä muiden itsenäisten kaupunkien kanssa eri yhtymien kuten HSY:n ja HSL:n kautta. Tämä fakta on kuitenkin nyt unohdettu HSL:ssä ja näin ollen HSL on käynyt tarpeettomaksi Espoolle ja espoolaisille.

Ratkaisu tähän on yksinkertainen: Espoon tulee erota HSL:stä ja perustaa oma Espoon Kaupungin Liikennelaitos (EKL) Samoin kuin Helsingillä on HKL. Tällöin EKL huolehtisi parhaaksi katsomallaan tavalla Espoon sisäisestä liikenteestä ja ostaisi HSL:ltä itse päättämänsä ja tarvitsemansa seutuyhteydet. Näin ollen HSL:stä tulisi palveluntuottaja eikä palvelutarpeen määrääjä niin kuin se nykyisessä roolissaan on.

Espoo pystyisi itse tuottamaan asukkailleen laadukkaat ja kustannustehokkaat julkiset liikenneyhteydet. Pystyväthän tähän myös pienemmätkin kaupungit kuten Tampere ja Turkukin.

]]>
18 http://outolintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253260-espoon-tulee-irtautua-hslsta-ja-perustaa-ekl#comments Bussiliikenne Espoo HSL Julkinen liikenne Länsimetro Tue, 03 Apr 2018 10:21:53 +0000 Jarno Eerola http://outolintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253260-espoon-tulee-irtautua-hslsta-ja-perustaa-ekl
Metrotyöt seis: Palvelutaso ylös, verot ja velka alas! http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252422-metrotyot-seis-palvelutaso-ylos-verot-ja-velka-alas <p>Länsimetro on toiminut kolme kuukautta. Suurelle osalle espoolaisia se on merkinnyt hankalampia työmatkoja. Merimaisemat ovat vaihtuneet tunneliseiniin. Rahaa tähän saavutukseen on palanut reilu tuhat miljoonaa euroa.</p><p>&nbsp;</p><p>Länsimetron jatkon louhinta Matinkylästä Espoonlahteen alkaa valmistua. Espoolaisten rahaa nämä jatkotunnelit ovat tähän mennessä vaatineet 355 miljoonaa euroa. Nyt kaupunginvaltuustolle on annettu hyväksyttäväksi uusi kustannusarvio Länsimetron jatkon valmiiksi tekemisestä. Hintalappu nousee 1159 miljoonaan aiemmasta 801 miljoonasta eurosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Metron jatkorakentaminen maksaa siis 358 miljoonaa enemmän kuin aiemmin on esitetty. Se kaikki tulee espoolaisten maksettavaksi. Eikä tämä varmaan edes riitä. Uusi kustannusarvio ei esimerkiksi sisällä rakennusaikaisten lainojen korkokustannuksia, jotka ovat kymmeniä miljoonia.</p><p>&nbsp;</p><p>Onko tälle mitään tehtävissä? Jos maito on läikkynyt ja kuppi nurin, niin minkäs sille voi?</p><p>&nbsp;</p><p>Kyllä voi. Metron jatkossa on tunnelien louhinta valmiina. Ne tunnelit eivät häviä minnekään, eikä niiden varastointi maksaisi mitään. Otetaan mallia Helsingistä, joka on louhinut metrotunneleita varastoon esimerkiksi Munkkivuoren ostoskeskuksen ja Pasilan aseman alle. Pannaan metrotyöt poikki, ja annetaan Länsimetron jatkotunnelit lahjaksi tuleville sukupolville. He voivat aikanaan päättää, tarvitsevatko metroa Espoonlahteen ja onko heillä siihen varaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Nykyiset espoolaissukupolvet ansaitsevat parempaa, kuin 800 lisämiljoonan pulittamisen metron jatkon rakentamiseen. Ilman Länsimetron rakentamista Espoo olisi käytännössä nettovelaton kaupunki. Metrotöiden pysäyttäminen nyt poistaisi 800 miljoonan uudet metrovastuut rasittamasta kaupungin taloutta. Se avaisi huikean näkymän: espoolaisten palveluja voitaisiin parantaa rytinällä. Samalla veroja voitaisiin laskea, ja Espoon velkaantumisen kasvu taittaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Metro on investointi, sanotaan. Mutta suureelliset liikennehankkeet eivät ole ainoa investointien muoto. Myös kuntalaisille tarjottavat palvelut ovat investointeja. Nyt infraa rakennetaan siinä tahdissa, että se kurittaa kaupunkilaisia. Palvelut ja asumisviihtyisyys kärsivät, talous kärsii. Espoo -konsernista, johon Länsimetro kuuluu, on nopeasti tullut maan velkaisin kaupunki.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä mahdollisuuksia metron jatkon rakentamisen pysäyttäminen avaisi? Mihin lisääntynyttä talouden liikkumavaraa Espoossa voitaisiin käyttää? Siitä voitaisiin vaikka julistaa kuntalaisille ideakilpailu. Tässä alkajaisiksi minun ehdotukseni, jota olen kernaasti valmis kehittämään kun parempia ajatuksia esitetään:</p><p>&nbsp;</p><p>Espoon koulujen korjauksiin ja rakentamiseen lisää 50 miljoonaa.</p><p>Espoon liikuntapaikkoihin lisää 50 miljoonaa: jalkapallostadion, jäähälli, Tapiolan uimahalli.</p><p>Suorat bussilinjat heti toimimaan Espoonlahdesta, Keski-Espoosta ja Pohjois-Espoosta. Ehkä 10 v. aikana n. 20-50 miljoonaa.</p><p>Kuntaveroprosentin alentaminen 10 vuoden ajaksi 300 miljoonaa.</p><p>Velkaantumisen taittaminen laskuun, 300 miljoonaa vähemmän uutta velkaa.</p><p>Vanhustenhuollon ja terveydenhuollon palveluihin lisää 50 miljoonaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia. <a href="http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234099-raja-kasvulle-paremmat-palvelut-pienemmilla-veroilla-ei-ole-utopia" title="http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234099-raja-kasvulle-paremmat-palvelut-pienemmilla-veroilla-ei-ole-utopia">http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234099-raja-kasvulle-paremmat...</a></p><p>Espoo voisi tarjota asukkailleen Euroopan parhaat kuntapalvelut Suomen alhaisimmalla veroäyrillä. Se on mahdollista, jos valtuusto niin haluaa - ja maltti voittaa metromanian.</p><p>Siksi seuraavassa Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa esitän länsimetron jatkon rakennustöiden lopettamista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Länsimetro on toiminut kolme kuukautta. Suurelle osalle espoolaisia se on merkinnyt hankalampia työmatkoja. Merimaisemat ovat vaihtuneet tunneliseiniin. Rahaa tähän saavutukseen on palanut reilu tuhat miljoonaa euroa.

 

Länsimetron jatkon louhinta Matinkylästä Espoonlahteen alkaa valmistua. Espoolaisten rahaa nämä jatkotunnelit ovat tähän mennessä vaatineet 355 miljoonaa euroa. Nyt kaupunginvaltuustolle on annettu hyväksyttäväksi uusi kustannusarvio Länsimetron jatkon valmiiksi tekemisestä. Hintalappu nousee 1159 miljoonaan aiemmasta 801 miljoonasta eurosta.

 

Metron jatkorakentaminen maksaa siis 358 miljoonaa enemmän kuin aiemmin on esitetty. Se kaikki tulee espoolaisten maksettavaksi. Eikä tämä varmaan edes riitä. Uusi kustannusarvio ei esimerkiksi sisällä rakennusaikaisten lainojen korkokustannuksia, jotka ovat kymmeniä miljoonia.

 

Onko tälle mitään tehtävissä? Jos maito on läikkynyt ja kuppi nurin, niin minkäs sille voi?

 

Kyllä voi. Metron jatkossa on tunnelien louhinta valmiina. Ne tunnelit eivät häviä minnekään, eikä niiden varastointi maksaisi mitään. Otetaan mallia Helsingistä, joka on louhinut metrotunneleita varastoon esimerkiksi Munkkivuoren ostoskeskuksen ja Pasilan aseman alle. Pannaan metrotyöt poikki, ja annetaan Länsimetron jatkotunnelit lahjaksi tuleville sukupolville. He voivat aikanaan päättää, tarvitsevatko metroa Espoonlahteen ja onko heillä siihen varaa.

 

Nykyiset espoolaissukupolvet ansaitsevat parempaa, kuin 800 lisämiljoonan pulittamisen metron jatkon rakentamiseen. Ilman Länsimetron rakentamista Espoo olisi käytännössä nettovelaton kaupunki. Metrotöiden pysäyttäminen nyt poistaisi 800 miljoonan uudet metrovastuut rasittamasta kaupungin taloutta. Se avaisi huikean näkymän: espoolaisten palveluja voitaisiin parantaa rytinällä. Samalla veroja voitaisiin laskea, ja Espoon velkaantumisen kasvu taittaa.

 

Metro on investointi, sanotaan. Mutta suureelliset liikennehankkeet eivät ole ainoa investointien muoto. Myös kuntalaisille tarjottavat palvelut ovat investointeja. Nyt infraa rakennetaan siinä tahdissa, että se kurittaa kaupunkilaisia. Palvelut ja asumisviihtyisyys kärsivät, talous kärsii. Espoo -konsernista, johon Länsimetro kuuluu, on nopeasti tullut maan velkaisin kaupunki.

 

Mitä mahdollisuuksia metron jatkon rakentamisen pysäyttäminen avaisi? Mihin lisääntynyttä talouden liikkumavaraa Espoossa voitaisiin käyttää? Siitä voitaisiin vaikka julistaa kuntalaisille ideakilpailu. Tässä alkajaisiksi minun ehdotukseni, jota olen kernaasti valmis kehittämään kun parempia ajatuksia esitetään:

 

Espoon koulujen korjauksiin ja rakentamiseen lisää 50 miljoonaa.

Espoon liikuntapaikkoihin lisää 50 miljoonaa: jalkapallostadion, jäähälli, Tapiolan uimahalli.

Suorat bussilinjat heti toimimaan Espoonlahdesta, Keski-Espoosta ja Pohjois-Espoosta. Ehkä 10 v. aikana n. 20-50 miljoonaa.

Kuntaveroprosentin alentaminen 10 vuoden ajaksi 300 miljoonaa.

Velkaantumisen taittaminen laskuun, 300 miljoonaa vähemmän uutta velkaa.

Vanhustenhuollon ja terveydenhuollon palveluihin lisää 50 miljoonaa.

 

Paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia. http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234099-raja-kasvulle-paremmat-palvelut-pienemmilla-veroilla-ei-ole-utopia

Espoo voisi tarjota asukkailleen Euroopan parhaat kuntapalvelut Suomen alhaisimmalla veroäyrillä. Se on mahdollista, jos valtuusto niin haluaa - ja maltti voittaa metromanian.

Siksi seuraavassa Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa esitän länsimetron jatkon rakennustöiden lopettamista.

]]>
2 http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252422-metrotyot-seis-palvelutaso-ylos-verot-ja-velka-alas#comments Espoo Länsimetro Verot Fri, 16 Mar 2018 20:28:34 +0000 Jukka Kilpi http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252422-metrotyot-seis-palvelutaso-ylos-verot-ja-velka-alas
Metron ongelmiin löydettävä kestäviä ratkaisuja http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251879-metron-ongelmiin-loydettava-kestavia-ratkaisuja <p>Helsingin Uutiset käsitteli artikkelissaan (HU 3-4.3) metroliikenteen ongelmia. Päivittäisenä vuosaarelaisena metronkäyttäjänä olen myös itse törmännyt niihin viime viikkoina.</p><p>Kuuluin myös aikanaan siihen kaupunkipolitikkojen joukkoon, joka epäili automatisoinnin onnistumista ja vetosi sen puolesta, että Espooseen olisi rakennettu pidemmät laiturit, jotta koko matka voitaisiin ajaa pitkillä junilla. Vanhojen junien automatisointi meni kiville ja nyt joudutaan miettimään erinäisiä poppakonsteja. Jos junissa on kovin ahdasta, yksi hätävaihtoehto voi olla penkkien vähentäminen junista. Osahan matkustaa vain lyhyen matkan. Viime kädessä kuitenkin joko Espoon asemia joudutaan jälkikäteen pidentämään tai sitten automatisointi on tuotava agendalle. Vanha sanonta minkä taakseen jättää sen edestään löytää pätee myös länsimetroon.</p><p><strong>Mielipidekirjoitus Helsingin Uutisissa 7.3.2018</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Uutiset käsitteli artikkelissaan (HU 3-4.3) metroliikenteen ongelmia. Päivittäisenä vuosaarelaisena metronkäyttäjänä olen myös itse törmännyt niihin viime viikkoina.

Kuuluin myös aikanaan siihen kaupunkipolitikkojen joukkoon, joka epäili automatisoinnin onnistumista ja vetosi sen puolesta, että Espooseen olisi rakennettu pidemmät laiturit, jotta koko matka voitaisiin ajaa pitkillä junilla. Vanhojen junien automatisointi meni kiville ja nyt joudutaan miettimään erinäisiä poppakonsteja. Jos junissa on kovin ahdasta, yksi hätävaihtoehto voi olla penkkien vähentäminen junista. Osahan matkustaa vain lyhyen matkan. Viime kädessä kuitenkin joko Espoon asemia joudutaan jälkikäteen pidentämään tai sitten automatisointi on tuotava agendalle. Vanha sanonta minkä taakseen jättää sen edestään löytää pätee myös länsimetroon.

Mielipidekirjoitus Helsingin Uutisissa 7.3.2018

]]>
6 http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251879-metron-ongelmiin-loydettava-kestavia-ratkaisuja#comments Espoo Helsingin kaupunginvaltuusto Helsinki Länsimetro Metro Wed, 07 Mar 2018 06:58:21 +0000 Ville Jalovaara http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251879-metron-ongelmiin-loydettava-kestavia-ratkaisuja
Johtaako väestörakenteen muutos yksityiskouluihin? http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251487-johtaako-vaestorakenteen-muutos-yksityiskouluihin <p>Espoossa hyväksyttiin juuri kotouttamisohjelma vuosille 2018-2021. Pysäyttävintä uutta tietoa kotouttamisohjelmassa on itselleni se, kuinka jopa toisen polven maahanmuuttajien matematiikan osaaminen on lähes kaksi vuotta kantaväestön oppilaita jäljessä. Kyse ei ole ainakaan kiinalaisista, joiden kulttuurissa panostetaan koulunkäyntiin tosissaan ja tuskin venäläisistäkään.</p><p>Levottomilta alueilta tulevien maahanmuuttajalasten keskittymis- ja oppimisvaikeudet lisäävät tietenkin rauhattomuutta luokissa. Rauhattomuus tarttuu myös muihin oppilaisiin ja oppimisen edellytykset luokissa laskevat heikoiksi. Opettajien sairauspoissaolot ovat lisääntyneet. Kun kehitys jatkuu, siirtävätkö lapsilleen hyvän tulevaisuuden haluavat vanhemmat lapsensa lopulta yksityiskouluihin?</p><p>Toinen erityistä huomiota kiinnittävä asia kotouttamisohjelmassa on maahanmuuttajien ja erityisesti humanitaaristen muuttajien työttömyys. Espoolla on tavoitteena, että ulkomaalaistaustaisten työttömyys laskee valtuustokauden aikana 22,5 %:sta viiteen prosenttiin. Toisaalta ohjelmassa myös kerrotaan, kuinka humanitaarisina tulleista muuttajista vain puolet työllistyy kymmenessä vuodessa maahantulon jälkeen. Mitenköhän tavoite aiotaan tässä tilanteessa saavuttaa, kun vieraskielisten väestönkasvu vieläpä jatkuu nopeana? Vieraskielisiä on nyt n. 15 % väestöstä ja vuodelle 2030 arvio on 30 %.&nbsp; Espoolaisten palveluiden kurjistuminen tulee jatkumaan väestönkasvun paineessa ja väestönkasvua varten rakennettu metro, joka on heikentänyt monien espoolaisten joukkoliikenneyhteyksiä on tälle vasta alkua.</p><p>Erikoisin tavoite kotouttamisohjelmassa on puolestaan tällainen: &quot;Maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten osuuden kasvaessa kaupungin palvelujen asiakaslähtöisyydestä voidaan huolehtia varmistamalla, että kaupungin henkilöstön rakenne vastaa väestörakennetta.&quot; Siis miksi irakilaisen tulisi saada palvelua lähinnä irakilaiselta, virolaisen virolaiselta, jne.? Sehän heikentää kotoutumista. Huolestuttavinta tässä on se, kuinka tämä edellyttää helposti sitä, että jopa kelpoisuudeltaan heikompi työnhakija valittaisiin toisinaan avoimena olevaan työtehtävään kulttuuritaustan perusteella.</p><p>Kotouttamisohjelma mahdollisti maahanmuuttopolitiikasta keskustelun laajemminkin valtuustosalissa. Tämä ei ole tietenkään osalle mieleen ja aina joku muistuttaa, ettei asiaan voi vaikuttaa kuntapolitiikassa. No mutta kuntaanmuuttopolitiikkaan voidaan jonkin verran vaikuttaa ja sillä taas on vaikutuksensa valtakunnan tasolle.</p><p>Valtuutettuja kuunnellessa ymmärtää, kuinka pitkä matka on vielä siihen, että ymmärretään maahanmuuttokriittisyyden voivan kummuta nimenomaan ihmisoikeuksien puolustamisen näkökulmasta. On hyvin vaikea ymmärtää, kuinka tiettyjä onnekkaita humanitaarisia muuttajia halutaan suosia ja tukea samalla&nbsp; ihmissalakuljettajia, sekä turvapaikanhaussa laajalti esiintyvää vilpillisyyttä, kuten esimerkiksi papereiden hävittämistä ja iän valehtelemista. Kustannustehoton humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka on epävakaiden maiden ja niiden ihmisten laajemmasta auttamisesta väistämättä pois, koska resurssit ovat rajallisia.</p><p>Kaikki hädänalaiset voisivat tasapuolisesti paeta pakolaisleireille - hallituksen vainoamia poliittisia pakolaisia lukuun ottamatta. Esimerkiksi Irak ja Somalia ovat molemmat yhä epävakaita ja Somaliassa on ruokapulaa. Tilanteiden molemmissa maissa on ennakoitu heikkenevän. Sen sijaan, että vastaanotamme turvapaikanhakijoita hyvin korkein kustannuksin, olisi kaikki panostus laitettava Somalian ja Irakin vakauden ja ylipäänsä maiden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Tämä palvelisi ongelma-alueiden ihmisten etuja tasapuolisesti.</p><p>Avoimia rajoja ja hyvinvointivaltiota ei voida yhteensovittaa - tämä on jo kuultu niin taloustieteen professori Matti Viréniltä kuin vihreiden Osmo Soininvaaraltakin. Ovatko lopputuloksena Eurooppa, joka on köyhän miehen Yhdysvallat ja Afrikka, jonka käy huonosti uhrauksista huolimatta, koska ei olla välitetty auttaa järkevästi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espoossa hyväksyttiin juuri kotouttamisohjelma vuosille 2018-2021. Pysäyttävintä uutta tietoa kotouttamisohjelmassa on itselleni se, kuinka jopa toisen polven maahanmuuttajien matematiikan osaaminen on lähes kaksi vuotta kantaväestön oppilaita jäljessä. Kyse ei ole ainakaan kiinalaisista, joiden kulttuurissa panostetaan koulunkäyntiin tosissaan ja tuskin venäläisistäkään.

Levottomilta alueilta tulevien maahanmuuttajalasten keskittymis- ja oppimisvaikeudet lisäävät tietenkin rauhattomuutta luokissa. Rauhattomuus tarttuu myös muihin oppilaisiin ja oppimisen edellytykset luokissa laskevat heikoiksi. Opettajien sairauspoissaolot ovat lisääntyneet. Kun kehitys jatkuu, siirtävätkö lapsilleen hyvän tulevaisuuden haluavat vanhemmat lapsensa lopulta yksityiskouluihin?

Toinen erityistä huomiota kiinnittävä asia kotouttamisohjelmassa on maahanmuuttajien ja erityisesti humanitaaristen muuttajien työttömyys. Espoolla on tavoitteena, että ulkomaalaistaustaisten työttömyys laskee valtuustokauden aikana 22,5 %:sta viiteen prosenttiin. Toisaalta ohjelmassa myös kerrotaan, kuinka humanitaarisina tulleista muuttajista vain puolet työllistyy kymmenessä vuodessa maahantulon jälkeen. Mitenköhän tavoite aiotaan tässä tilanteessa saavuttaa, kun vieraskielisten väestönkasvu vieläpä jatkuu nopeana? Vieraskielisiä on nyt n. 15 % väestöstä ja vuodelle 2030 arvio on 30 %.  Espoolaisten palveluiden kurjistuminen tulee jatkumaan väestönkasvun paineessa ja väestönkasvua varten rakennettu metro, joka on heikentänyt monien espoolaisten joukkoliikenneyhteyksiä on tälle vasta alkua.

Erikoisin tavoite kotouttamisohjelmassa on puolestaan tällainen: "Maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten osuuden kasvaessa kaupungin palvelujen asiakaslähtöisyydestä voidaan huolehtia varmistamalla, että kaupungin henkilöstön rakenne vastaa väestörakennetta." Siis miksi irakilaisen tulisi saada palvelua lähinnä irakilaiselta, virolaisen virolaiselta, jne.? Sehän heikentää kotoutumista. Huolestuttavinta tässä on se, kuinka tämä edellyttää helposti sitä, että jopa kelpoisuudeltaan heikompi työnhakija valittaisiin toisinaan avoimena olevaan työtehtävään kulttuuritaustan perusteella.

Kotouttamisohjelma mahdollisti maahanmuuttopolitiikasta keskustelun laajemminkin valtuustosalissa. Tämä ei ole tietenkään osalle mieleen ja aina joku muistuttaa, ettei asiaan voi vaikuttaa kuntapolitiikassa. No mutta kuntaanmuuttopolitiikkaan voidaan jonkin verran vaikuttaa ja sillä taas on vaikutuksensa valtakunnan tasolle.

Valtuutettuja kuunnellessa ymmärtää, kuinka pitkä matka on vielä siihen, että ymmärretään maahanmuuttokriittisyyden voivan kummuta nimenomaan ihmisoikeuksien puolustamisen näkökulmasta. On hyvin vaikea ymmärtää, kuinka tiettyjä onnekkaita humanitaarisia muuttajia halutaan suosia ja tukea samalla  ihmissalakuljettajia, sekä turvapaikanhaussa laajalti esiintyvää vilpillisyyttä, kuten esimerkiksi papereiden hävittämistä ja iän valehtelemista. Kustannustehoton humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka on epävakaiden maiden ja niiden ihmisten laajemmasta auttamisesta väistämättä pois, koska resurssit ovat rajallisia.

Kaikki hädänalaiset voisivat tasapuolisesti paeta pakolaisleireille - hallituksen vainoamia poliittisia pakolaisia lukuun ottamatta. Esimerkiksi Irak ja Somalia ovat molemmat yhä epävakaita ja Somaliassa on ruokapulaa. Tilanteiden molemmissa maissa on ennakoitu heikkenevän. Sen sijaan, että vastaanotamme turvapaikanhakijoita hyvin korkein kustannuksin, olisi kaikki panostus laitettava Somalian ja Irakin vakauden ja ylipäänsä maiden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Tämä palvelisi ongelma-alueiden ihmisten etuja tasapuolisesti.

Avoimia rajoja ja hyvinvointivaltiota ei voida yhteensovittaa - tämä on jo kuultu niin taloustieteen professori Matti Viréniltä kuin vihreiden Osmo Soininvaaraltakin. Ovatko lopputuloksena Eurooppa, joka on köyhän miehen Yhdysvallat ja Afrikka, jonka käy huonosti uhrauksista huolimatta, koska ei olla välitetty auttaa järkevästi.

]]>
5 http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251487-johtaako-vaestorakenteen-muutos-yksityiskouluihin#comments Espoo Humanitaarinen maahanmuutto Kotouttaminen Kouluopetus PISA Tue, 27 Feb 2018 20:57:06 +0000 Henna Kajava http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251487-johtaako-vaestorakenteen-muutos-yksityiskouluihin
Länsimetro on ymmärretty väärin http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251121-lansimetro-on-ymmarretty-vaarin <p>Kun Espoon suorat Kamppiin kulkeneet bussilinjat lakkautettiin Länsimetron liikennöinnin aloittamisen jälkeen, syntyi Espoossa kohu. Erityisesti sellaisilla alueilla, joilta aikaisemmin kulkivat bussit suoraan Kampin terminaaliin, monen espoolaisen matka-ajat saattoivat suhteellisesti pidentyä huomattavasti. Espoon kuntapäättäjät laativatkin HSL:lle pian muutosten jälkeen <a href="https://www.rakennuslehti.fi/2018/01/espoo-latoi-vaatimuslistan-lansimetrosta-suorat-bussilinjat-helsinkiin-osittain-takaisin-kaikkien-metrojunien-paateasemaksi-matinkyla/">vaatimuslistan parannuksista</a> espoolaisten yhteyksiin.</p><p>Yhteyksien huonontuminen on totta, mutta monet espoolaiset ovat käsittäneet koko Länsimetron tarkoituksen väärin. Länsimetron ensisijaisena tarkoituksena ei ole nimittäin ollutkaan parantaa nykyisten espoolaisten joukkoliikenneyhteyksiä, vaan mahdollistaa tiivin kaupungin rakentaminen radan varteen. Tämä voi tuntua mullistavalta ajatukselta Espoossa, jossa kaupunkia on aikaisemmin kehitetty autoilun ehdoilla, mutta samanlaisia valintoja on tehty myös muualla. Esimerkiksi Kehärata Vantaalla on mahdollistanut uudet, tiiviimmät radan varteen rakennetut asuinalueet</p><p>Keskustelu Länsimetron vaikutuksista on ollut valitettavan heikkotasoista. Sen sijaan, että pohdittaisiin, vastaavatko pääkaupunkiseudun liikenneratkaisut kokonaisuutena ihmisten liikkumisen tarpeisiin, keskustelua hallitsevat yksittäisten alueiden ja yksittäisten ihmisten kokemukset yhteyksien lievästä heikkenemisestä sekä tarinat siitä, että enää työmatkalla ei voi katsella bussin ikkunasta auringonnousua Länsiväylällä.</p><p>Myös Helsingin Sanomat julkaisi linjamuutosten jälkeen aukeaman kokoisen jutun, jossa lehti <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005524719.html">&quot;selvitti&quot;</a>, että matka-ajat Kamppiin pitenivät. On selvää, että vaihdolliset yhteydet eivät voi olla yhtä nopeita kuin aikaisemmat suorat linjat. Kamppi ei kuitenkaan ole maailman napa. Tällaisessa laskelmassa pitää tietenkin painottaa sitä, mihin ihmiset matkustavat ja mistä. Matka-aika eri paikoista juuri Kamppiin ei ole kunnollinen mittari joukkoliikenteen toimivuudelle. HSL käyttääkin joukkoliikenteen linjojen suunnitteluun <a href="https://www.hsl.fi/sites/default/files/21_2016_kysyntamalliraportti.pdf">oikeaa matemaattista mallia</a>, jossa on huomioitu monipuolisesti useita erilaisia muuttujia.</p><p>Sekin pitää laskelmissa huomoida, että Kamppiin kaikkialta Espoosta kulkevat bussit eivät ole enää lisäliikenteenä jo muutenkin välillä ruuhkautuvilla sisääntuloväylillä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen &mdash; tämän mittaluokan joukkoliikenneuudistuksissa on mahdoton lähtökohta, että kaikkien tilanne muuttuisi paremmaksi kaikilla mittareilla.</p><p>Länsimetro on ollut niin kallis, että sen hinta ei ole mitenkään suhteessa metron kaupungille tuomaan hyötyyn (vertailun vuoksi Länsimetron hinnalla olisi saanut ainakin kuusi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9143804">Tampereen pikaraitiotietä</a>). Valinnan peruuttaminen nyt, kun reilusti toista miljardia maksanut metro on jo rakennettu, ei enää ole mahdollista. Liian kalliin metron rakentaminen oli virhe, mutta paras vaihtoehto espoolaisille tällä hetkellä on hyväksyä tosiasiat ja rakentaa metroradan varteen oikeaa, tiivistä kaupunkia.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Espoon suorat Kamppiin kulkeneet bussilinjat lakkautettiin Länsimetron liikennöinnin aloittamisen jälkeen, syntyi Espoossa kohu. Erityisesti sellaisilla alueilla, joilta aikaisemmin kulkivat bussit suoraan Kampin terminaaliin, monen espoolaisen matka-ajat saattoivat suhteellisesti pidentyä huomattavasti. Espoon kuntapäättäjät laativatkin HSL:lle pian muutosten jälkeen vaatimuslistan parannuksista espoolaisten yhteyksiin.

Yhteyksien huonontuminen on totta, mutta monet espoolaiset ovat käsittäneet koko Länsimetron tarkoituksen väärin. Länsimetron ensisijaisena tarkoituksena ei ole nimittäin ollutkaan parantaa nykyisten espoolaisten joukkoliikenneyhteyksiä, vaan mahdollistaa tiivin kaupungin rakentaminen radan varteen. Tämä voi tuntua mullistavalta ajatukselta Espoossa, jossa kaupunkia on aikaisemmin kehitetty autoilun ehdoilla, mutta samanlaisia valintoja on tehty myös muualla. Esimerkiksi Kehärata Vantaalla on mahdollistanut uudet, tiiviimmät radan varteen rakennetut asuinalueet

Keskustelu Länsimetron vaikutuksista on ollut valitettavan heikkotasoista. Sen sijaan, että pohdittaisiin, vastaavatko pääkaupunkiseudun liikenneratkaisut kokonaisuutena ihmisten liikkumisen tarpeisiin, keskustelua hallitsevat yksittäisten alueiden ja yksittäisten ihmisten kokemukset yhteyksien lievästä heikkenemisestä sekä tarinat siitä, että enää työmatkalla ei voi katsella bussin ikkunasta auringonnousua Länsiväylällä.

Myös Helsingin Sanomat julkaisi linjamuutosten jälkeen aukeaman kokoisen jutun, jossa lehti "selvitti", että matka-ajat Kamppiin pitenivät. On selvää, että vaihdolliset yhteydet eivät voi olla yhtä nopeita kuin aikaisemmat suorat linjat. Kamppi ei kuitenkaan ole maailman napa. Tällaisessa laskelmassa pitää tietenkin painottaa sitä, mihin ihmiset matkustavat ja mistä. Matka-aika eri paikoista juuri Kamppiin ei ole kunnollinen mittari joukkoliikenteen toimivuudelle. HSL käyttääkin joukkoliikenteen linjojen suunnitteluun oikeaa matemaattista mallia, jossa on huomioitu monipuolisesti useita erilaisia muuttujia.

Sekin pitää laskelmissa huomoida, että Kamppiin kaikkialta Espoosta kulkevat bussit eivät ole enää lisäliikenteenä jo muutenkin välillä ruuhkautuvilla sisääntuloväylillä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen — tämän mittaluokan joukkoliikenneuudistuksissa on mahdoton lähtökohta, että kaikkien tilanne muuttuisi paremmaksi kaikilla mittareilla.

Länsimetro on ollut niin kallis, että sen hinta ei ole mitenkään suhteessa metron kaupungille tuomaan hyötyyn (vertailun vuoksi Länsimetron hinnalla olisi saanut ainakin kuusi Tampereen pikaraitiotietä). Valinnan peruuttaminen nyt, kun reilusti toista miljardia maksanut metro on jo rakennettu, ei enää ole mahdollista. Liian kalliin metron rakentaminen oli virhe, mutta paras vaihtoehto espoolaisille tällä hetkellä on hyväksyä tosiasiat ja rakentaa metroradan varteen oikeaa, tiivistä kaupunkia.

 

]]>
10 http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251121-lansimetro-on-ymmarretty-vaarin#comments Espoo HSL Joukkoliikenne Länsimetro Mon, 19 Feb 2018 05:34:00 +0000 Tuomas Tiainen http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251121-lansimetro-on-ymmarretty-vaarin
Länsimetro puuroutti Pääkaupunkiseudun läntisen joukkoliikenteen http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248973-lansimetro-puuroutti-paakaupunkiseudun-lantisen-joukkoliikenteen <p><em>Länsimetro puuroutti Pääkaupunkiseudun läntisen joukkoliikenteen</em></p><p><em><strong>Espoossa asuva ja Helsingin kantakaupungissa työssä käyvä</strong></em> sukulaismies kertoo mitä on tapahtunut kun Länsimetro alkoi liikennöidä:</p><p>&rdquo;Minä olen nyt muutaman päivän kulkenut Metrolla (kun ei millään muulla voi). Vähän rauhallisestihan matka taittuu, metro toki toimii. Ennustin aikanaan, että työmatkani pitenee 15-20 minuutilla per suunta. Olin väärässä. Se piteni 25-30 min. &nbsp;</p><p><em>Julkinen totuus</em> matka-ajan pitenemisestä oli aikanaan (kun katsoi HSL:n kartoittamaa arviota Espoonlahden alueelta) huomattavasti maltillisempi, vain muutamia minuutteja.</p><p><strong>Ennen mentiin näin:</strong><br />- Kotoa bussipysäkille 10 min (oikeasti 6 min, mutta jätin muutaman minuutin aikatauluvaraa).<br />- 147 bussilla Laurinlahdesta Kamppiin (hyppäsin pois juuri ennen Kampin tunnelia) 25 min.<br />- Kävely toimistolle 10 min.<br />- <strong>Yhteensä 45 minuuttia melkein aina</strong><u>.</u> Toinen suunta samoin, mutta aikatauluvara siirtyi tietysti Hesan päähän. Meiltä kotoa on pysäkille melkein kilometri. Niin pitkää matkaa julkisten varrelle ei ole juuri mistään muualta Soukasta/Kivenlahdesta/Laurinlahdesta kuin Ristiniementien mutkasta.<br /><br /><strong>Nyt mennään näin (toteutui tänään):</strong><br />- Kotoa samalle bussipysäkille 10 min. (oikeasti 6 min, mutta jätän muutaman minuutin aikatauluvaraa).<br />- 147 bussilla Matinkylän metroasemalle 18 min.<br />- Siirtymistä aseman sisällä, metrolaiturille pääsy, metron odottelu 6 min (eli tässä kohtaa kävelin aiemmin bussista ulos Helsingin päässä).<br />- Matka Kamppiin 22 min (vaunun kyljessä oleva minuuttitaulu lupaa 18 min. mutta se ei koskaan toteudu, eikä tule toteutumaan).<br />- Kampista maan pinnalle 4 min, odottamaan bussia Punavuoreen.<br />- Bussimatka bussin odotuksineen 12 min.<br />- Kävely pysäkiltä toimistolle 3 min.<br />- <strong>Yhteensä 75 minuuttia</strong><u>.</u> Toinen suunta samoin. Nopein tähän asti 70 min, hitain 80 min.<br /><br />Yhtenä aamuna ajoin <strong>omalla autolla</strong>. Kotoa Lansiväylän päähän Ruoholahden liikennevaloihin 15 min. Siitä viimeiset 3 km Punavuoreen, auto parkkiin Merimiehenkadulle 14 min. - siis yhteensä 29 min. Tässä tuli hölmöiltyä, lähdin kotoa niin myöhään (mutta kuitenkin 40 min. myöhemmin kuin olisin lähtenyt matkaamaan julkisilla), että Länsiväylän ruuhka Helsingin päähän alkoi jo muodostua. Kotoa lähtö varttia aiemmin, niin loppupäässä helpottaa ainakin 5 min. Vertailukelpoinen matka-aika yksityisautolla 25 min.&nbsp; Voittoa 50 minuuttia suuntaansa.<br /><br /><strong>Kipupisteet ovat:</strong><br />- hidas liityntäliikenne Matinkylään, bussi tekee maaseutumatkailua<br />- siirtymiset Matinkylän ja Kampin asemien sisällä ottaa paljon aikaa, varmaan vaihtokohdat odotuksineen tekevät jo keskimäärin 15-20 min. yhteensä<br /><br /><strong>Summa summarum:</strong><br />- Nykymallissa itse pääsisin <strong>omalla autolla 50 min. nopeammin kuin julkisilla / suunta</strong>. Jos varaa vähän ekstraa ruuhkan ja sääilmiöiden johdosta, niin hyvä arvaus on keskimäärin 45 min. / suunta. <em>Se on 1,5h vähemmän päivässä kuin julkisilla</em>. Espoo/Helsinki pelkää, että <em>espoolaiset rupeavat kulkemaan yksityisautoilla kaupunkiin. Pelko on aiheellinen</em>.</p><p><strong>Minusta tämä ei oikein ole nykyaikaa </strong></p><p>Suomen kahden suurimman kaupungin välisen matkan kulkeminen julkisilla kulkuvälineillä ottaa 75 minuuttia 18 km matkalla! Espoonlahti on Espoon suurimpia kaupunginosia eikä Punavuorikaan ole syrjäkylä. Kotikylästäni Ikaalisista pääsee Tampereelle nopeammin bussilla, ja matkaa on 53 km.</p><p>Metro tökkii jo nyt välillä Matinkylä-Tapiola. &nbsp;Metrot on ihan täynnä, HSL on yllättynyt suurista matkustajamääristä. Miten voi olla, kyllähän ne on jo aiemmin laskeneet bussimatkaajat kun joka lippu leimataan erikseen joka linjalla. Kaikki ne espoolaiset ovat nyt siellä metrossa kun muulla ei isolle kirkolle pääse. He ovat siellä samaan aikaan, samoihin päämääriin matkustamassa kuin ennenkin.</p><p>Metron vuorovälejä ei voi lisätä, ne on jo tapissa kun junat seisovat tunneleissa jonossa ja matelevat hitaasti kun edessä olevilla asemilla on ruuhkaa. Junia ei voi pidentää kun asemille ei mahdu (tässähän oli se farssi kun Espoon laiturit on Helsingin vastaavia lyhyemmät) Erikoisinta on se, että kaikki (varsinkin espoolaiset matkustajat) olivat täysin tyytyväisiä alkuperäiseen järjestelyyn.</p><p><strong>Kukaan ei halunnut metroa</strong></p><p>Suorat bussivuorot Espoosta Helsinkiin toimivat selkeästi, kattavasti ja mallikkaasti. Kampin terminaali oli erinomaisen hyvä, selkeä ja avara, nyt laiturit on tyhjillään. Matinkylä on paljon ahtaampi. Siellä aulat ja bussiterminaalien käytävät on puolta kapeammat, ja kauppoja samalla tavalla käytävien toisella reunalla. Hässäkkä ja töniminen on ruuhka-aikaan melkoista. Tätä jatkunee ainakin seuraavat 5 vuotta, todennäköisesti pari vuotta pidempään.</p><p>Koskaan enää ei Espoonlahdesta (eikä keskimäärin mistään muualtakaan Espoosta) tule pääsemään niin nopeasti ja kätevästi Helsinkiin kuin vielä 2.1.2018.&rdquo;</p><p>*</p><p><em>Näin siis työmatkaliikenteen uusinta käännettä kommentoi&nbsp;Espoon ja Helsingin välillä reissannut ja aikatauluja tarkkaillut sukulaismies.&nbsp; </em></p><p><em>Länsimetron ansiosta hän &rdquo;viettää&rdquo; nykyisin päivittäin työmatkalla tunnin pidempään kuin ennen tätä edistysaskelta. </em></p><p><em>*</em></p> Länsimetro puuroutti Pääkaupunkiseudun läntisen joukkoliikenteen

Espoossa asuva ja Helsingin kantakaupungissa työssä käyvä sukulaismies kertoo mitä on tapahtunut kun Länsimetro alkoi liikennöidä:

”Minä olen nyt muutaman päivän kulkenut Metrolla (kun ei millään muulla voi). Vähän rauhallisestihan matka taittuu, metro toki toimii. Ennustin aikanaan, että työmatkani pitenee 15-20 minuutilla per suunta. Olin väärässä. Se piteni 25-30 min.  

Julkinen totuus matka-ajan pitenemisestä oli aikanaan (kun katsoi HSL:n kartoittamaa arviota Espoonlahden alueelta) huomattavasti maltillisempi, vain muutamia minuutteja.

Ennen mentiin näin:
- Kotoa bussipysäkille 10 min (oikeasti 6 min, mutta jätin muutaman minuutin aikatauluvaraa).
- 147 bussilla Laurinlahdesta Kamppiin (hyppäsin pois juuri ennen Kampin tunnelia) 25 min.
- Kävely toimistolle 10 min.
- Yhteensä 45 minuuttia melkein aina. Toinen suunta samoin, mutta aikatauluvara siirtyi tietysti Hesan päähän. Meiltä kotoa on pysäkille melkein kilometri. Niin pitkää matkaa julkisten varrelle ei ole juuri mistään muualta Soukasta/Kivenlahdesta/Laurinlahdesta kuin Ristiniementien mutkasta.

Nyt mennään näin (toteutui tänään):
- Kotoa samalle bussipysäkille 10 min. (oikeasti 6 min, mutta jätän muutaman minuutin aikatauluvaraa).
- 147 bussilla Matinkylän metroasemalle 18 min.
- Siirtymistä aseman sisällä, metrolaiturille pääsy, metron odottelu 6 min (eli tässä kohtaa kävelin aiemmin bussista ulos Helsingin päässä).
- Matka Kamppiin 22 min (vaunun kyljessä oleva minuuttitaulu lupaa 18 min. mutta se ei koskaan toteudu, eikä tule toteutumaan).
- Kampista maan pinnalle 4 min, odottamaan bussia Punavuoreen.
- Bussimatka bussin odotuksineen 12 min.
- Kävely pysäkiltä toimistolle 3 min.
- Yhteensä 75 minuuttia. Toinen suunta samoin. Nopein tähän asti 70 min, hitain 80 min.

Yhtenä aamuna ajoin omalla autolla. Kotoa Lansiväylän päähän Ruoholahden liikennevaloihin 15 min. Siitä viimeiset 3 km Punavuoreen, auto parkkiin Merimiehenkadulle 14 min. - siis yhteensä 29 min. Tässä tuli hölmöiltyä, lähdin kotoa niin myöhään (mutta kuitenkin 40 min. myöhemmin kuin olisin lähtenyt matkaamaan julkisilla), että Länsiväylän ruuhka Helsingin päähän alkoi jo muodostua. Kotoa lähtö varttia aiemmin, niin loppupäässä helpottaa ainakin 5 min. Vertailukelpoinen matka-aika yksityisautolla 25 min.  Voittoa 50 minuuttia suuntaansa.

Kipupisteet ovat:
- hidas liityntäliikenne Matinkylään, bussi tekee maaseutumatkailua
- siirtymiset Matinkylän ja Kampin asemien sisällä ottaa paljon aikaa, varmaan vaihtokohdat odotuksineen tekevät jo keskimäärin 15-20 min. yhteensä

Summa summarum:
- Nykymallissa itse pääsisin omalla autolla 50 min. nopeammin kuin julkisilla / suunta. Jos varaa vähän ekstraa ruuhkan ja sääilmiöiden johdosta, niin hyvä arvaus on keskimäärin 45 min. / suunta. Se on 1,5h vähemmän päivässä kuin julkisilla. Espoo/Helsinki pelkää, että espoolaiset rupeavat kulkemaan yksityisautoilla kaupunkiin. Pelko on aiheellinen.

Minusta tämä ei oikein ole nykyaikaa

Suomen kahden suurimman kaupungin välisen matkan kulkeminen julkisilla kulkuvälineillä ottaa 75 minuuttia 18 km matkalla! Espoonlahti on Espoon suurimpia kaupunginosia eikä Punavuorikaan ole syrjäkylä. Kotikylästäni Ikaalisista pääsee Tampereelle nopeammin bussilla, ja matkaa on 53 km.

Metro tökkii jo nyt välillä Matinkylä-Tapiola.  Metrot on ihan täynnä, HSL on yllättynyt suurista matkustajamääristä. Miten voi olla, kyllähän ne on jo aiemmin laskeneet bussimatkaajat kun joka lippu leimataan erikseen joka linjalla. Kaikki ne espoolaiset ovat nyt siellä metrossa kun muulla ei isolle kirkolle pääse. He ovat siellä samaan aikaan, samoihin päämääriin matkustamassa kuin ennenkin.

Metron vuorovälejä ei voi lisätä, ne on jo tapissa kun junat seisovat tunneleissa jonossa ja matelevat hitaasti kun edessä olevilla asemilla on ruuhkaa. Junia ei voi pidentää kun asemille ei mahdu (tässähän oli se farssi kun Espoon laiturit on Helsingin vastaavia lyhyemmät) Erikoisinta on se, että kaikki (varsinkin espoolaiset matkustajat) olivat täysin tyytyväisiä alkuperäiseen järjestelyyn.

Kukaan ei halunnut metroa

Suorat bussivuorot Espoosta Helsinkiin toimivat selkeästi, kattavasti ja mallikkaasti. Kampin terminaali oli erinomaisen hyvä, selkeä ja avara, nyt laiturit on tyhjillään. Matinkylä on paljon ahtaampi. Siellä aulat ja bussiterminaalien käytävät on puolta kapeammat, ja kauppoja samalla tavalla käytävien toisella reunalla. Hässäkkä ja töniminen on ruuhka-aikaan melkoista. Tätä jatkunee ainakin seuraavat 5 vuotta, todennäköisesti pari vuotta pidempään.

Koskaan enää ei Espoonlahdesta (eikä keskimäärin mistään muualtakaan Espoosta) tule pääsemään niin nopeasti ja kätevästi Helsinkiin kuin vielä 2.1.2018.”

*

Näin siis työmatkaliikenteen uusinta käännettä kommentoi Espoon ja Helsingin välillä reissannut ja aikatauluja tarkkaillut sukulaismies. 

Länsimetron ansiosta hän ”viettää” nykyisin päivittäin työmatkalla tunnin pidempään kuin ennen tätä edistysaskelta.

*

]]>
34 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248973-lansimetro-puuroutti-paakaupunkiseudun-lantisen-joukkoliikenteen#comments Kotimaa Espoo HSL Kehittäminen Länsimetro Osaaminen Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne Työssäkäyntiliikenne Thu, 11 Jan 2018 11:04:16 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248973-lansimetro-puuroutti-paakaupunkiseudun-lantisen-joukkoliikenteen
Espoossa yli 600 nuorta pelkällä toimeentulotuella http://hannahukari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248699-espoossa-yli-600-nuorta-pelkalla-toimeentulotuella <p>Toimeentulotuen siirto Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alusta toi paljon suuria muutoksia sosiaalityöhön. Vuoden 2016 loppuun asti kaikki perustoimeentulotukipäätökset hoidettiin Espoossa Aikuissosiaalityössä. Muutoksen jälkeen kunnan hoidettavaksi jäi täydentävä sekä ehkäisevä toimeentulotuki. Huomattavan osa työajasta on kulunut Kelan kanssa asioiden selvittämiseen ja asiakkaan asioiden ajamiseen. Asiakkaat eivät ole saaneet asioitaan hoidettua &nbsp;suoraan Kelan kanssa, vaan he ovat tarvinneet sosiaalitoimiston apua ja tukea siihen, että Kela ymmärtäisi mistä toimeentulotuessa todellisuudessa on kyse. Silloin kun kyse on ihmisen viimesijaisesta etuudesta, pitää osata käyttää erittäin paljon tilannekohtaista harkintaa, pelkkää matematiikka perustoimeentulotuen maksaminen ei ole. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat tekevät yhä päivittäin useita lausuntoja asiakkaan puolesta Kelaan, mutta Kelalla ei ole mitään velvollisuutta niitä noudattaa. Onko syntymässä uudet &quot;Kelan lääkärit&quot;, jotka tietävät asiakkaan asiat paremmin kuin alan asiantuntijat? On hyvin huolestuttavaa mikäli Kela käyttää vain omaa harkintaa tilanteissa, joissa asiakasta ei ole edes tavattu ja asiakkaan koulutetulla sosiaalityöntekijällä olisi selkeä suunnitelma sekä kokonaiskuva asiakkaasta, mutta sitä ei Kela ota huomioon. Siirto ei mennyt niinkuin oli suunniteltu ja vieläkin ilmenee asioita yksittäisten asiakkaiden tilanteissa, joissa sosiaalialan ammattilaiset toimisivat toisin.</p><p>Kun perustoimeentulotuki siirtyi Kelan hoidettavaksi se mahdollisti myös paremman tilastoinnin ja seurannan toimeentulotukiasiakkailla. Kelan asiakastietojärjestelmät ovat paremmat kuin kunnalla seuraamaan esimerkiksi sitä, miten pitkään henkilö on ollut toimeentulotuen asiakkaana. Kela on alkanut tehdä sosiaalihuoltolain mukaisia ilmoituksia kuntaan asiakkaista, joilla täyttyy ns. aktivointiehto lain mukaan. Tämä täyttyy alle 25-vuotiaiden kohdalla silloin, kun asiakas on ollut yli 4kk ajan toimeentulotuen asiakkaana, saaden pääasiallisen toimeentulonsa toimeentulotuesta. Yli 25-vuotiaiden kohdalla aktivointiehto täyttyy 12kk kohdalla.</p><p>Espooseen on tullut alle 25-vuotiaista ilmoituksia nyt loppuvuodesta yli 600kpl. Käytännössä siis tämä tarkoittaa yli 600 nuorta, jotka eivät saa ensisijaisia etuuksia tai saa palkkatuloa. Jokainen ilmoitus tulee käsitellä sosiaalitoimistossa ja jokainen näistä nuorista tulee tavoittaa ja asia selvittää seitsemän arkipäivän sisällä. Käytännössä nykyisillä resursseilla tämä yhtälö on ollut täysin mahdoton. Käsittelyajat ylittyvät paljon. Lisäksi jokainen näistä nuorista olisi erittäin tärkeä tavoittaa ja sen lisäksi olla heille tukena ja apuna oman suunnan löytämisessä ja se vaatii laajaa osaamista, motivointia, selvittelyä ja aikaa. Muutenkin jo kiiresen sosiaalityön ohella tätä aikaa on vaikea löytää. Aikuissosiaalityössä hoidetaan paljon kiireellisiä asioita kuten vuokravelkoja, häätöjä, kriisitilanteita, ja monia muita akuuttia puuttumista vaativia tehtäviä. Näiden 600 ilmoituksen aktiivinen hoitaminen jää helposti muun työn varjoon. Apua saavat parhaiten ne, jotka pitävät eniten ääntä, sillä resurssia auttaa kaikkia riittävästi ei ole.</p><p>Tulevana vuonna on odotettavissa uusia ilmoituksia myös yli 25-vuotiaista. Heitä Espoossa on paljon enemmän kuin tämä 600kpl. Miten heidän asiansa saadaan hoidettua?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toimeentulotuen siirto Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alusta toi paljon suuria muutoksia sosiaalityöhön. Vuoden 2016 loppuun asti kaikki perustoimeentulotukipäätökset hoidettiin Espoossa Aikuissosiaalityössä. Muutoksen jälkeen kunnan hoidettavaksi jäi täydentävä sekä ehkäisevä toimeentulotuki. Huomattavan osa työajasta on kulunut Kelan kanssa asioiden selvittämiseen ja asiakkaan asioiden ajamiseen. Asiakkaat eivät ole saaneet asioitaan hoidettua  suoraan Kelan kanssa, vaan he ovat tarvinneet sosiaalitoimiston apua ja tukea siihen, että Kela ymmärtäisi mistä toimeentulotuessa todellisuudessa on kyse. Silloin kun kyse on ihmisen viimesijaisesta etuudesta, pitää osata käyttää erittäin paljon tilannekohtaista harkintaa, pelkkää matematiikka perustoimeentulotuen maksaminen ei ole. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat tekevät yhä päivittäin useita lausuntoja asiakkaan puolesta Kelaan, mutta Kelalla ei ole mitään velvollisuutta niitä noudattaa. Onko syntymässä uudet "Kelan lääkärit", jotka tietävät asiakkaan asiat paremmin kuin alan asiantuntijat? On hyvin huolestuttavaa mikäli Kela käyttää vain omaa harkintaa tilanteissa, joissa asiakasta ei ole edes tavattu ja asiakkaan koulutetulla sosiaalityöntekijällä olisi selkeä suunnitelma sekä kokonaiskuva asiakkaasta, mutta sitä ei Kela ota huomioon. Siirto ei mennyt niinkuin oli suunniteltu ja vieläkin ilmenee asioita yksittäisten asiakkaiden tilanteissa, joissa sosiaalialan ammattilaiset toimisivat toisin.

Kun perustoimeentulotuki siirtyi Kelan hoidettavaksi se mahdollisti myös paremman tilastoinnin ja seurannan toimeentulotukiasiakkailla. Kelan asiakastietojärjestelmät ovat paremmat kuin kunnalla seuraamaan esimerkiksi sitä, miten pitkään henkilö on ollut toimeentulotuen asiakkaana. Kela on alkanut tehdä sosiaalihuoltolain mukaisia ilmoituksia kuntaan asiakkaista, joilla täyttyy ns. aktivointiehto lain mukaan. Tämä täyttyy alle 25-vuotiaiden kohdalla silloin, kun asiakas on ollut yli 4kk ajan toimeentulotuen asiakkaana, saaden pääasiallisen toimeentulonsa toimeentulotuesta. Yli 25-vuotiaiden kohdalla aktivointiehto täyttyy 12kk kohdalla.

Espooseen on tullut alle 25-vuotiaista ilmoituksia nyt loppuvuodesta yli 600kpl. Käytännössä siis tämä tarkoittaa yli 600 nuorta, jotka eivät saa ensisijaisia etuuksia tai saa palkkatuloa. Jokainen ilmoitus tulee käsitellä sosiaalitoimistossa ja jokainen näistä nuorista tulee tavoittaa ja asia selvittää seitsemän arkipäivän sisällä. Käytännössä nykyisillä resursseilla tämä yhtälö on ollut täysin mahdoton. Käsittelyajat ylittyvät paljon. Lisäksi jokainen näistä nuorista olisi erittäin tärkeä tavoittaa ja sen lisäksi olla heille tukena ja apuna oman suunnan löytämisessä ja se vaatii laajaa osaamista, motivointia, selvittelyä ja aikaa. Muutenkin jo kiiresen sosiaalityön ohella tätä aikaa on vaikea löytää. Aikuissosiaalityössä hoidetaan paljon kiireellisiä asioita kuten vuokravelkoja, häätöjä, kriisitilanteita, ja monia muita akuuttia puuttumista vaativia tehtäviä. Näiden 600 ilmoituksen aktiivinen hoitaminen jää helposti muun työn varjoon. Apua saavat parhaiten ne, jotka pitävät eniten ääntä, sillä resurssia auttaa kaikkia riittävästi ei ole.

Tulevana vuonna on odotettavissa uusia ilmoituksia myös yli 25-vuotiaista. Heitä Espoossa on paljon enemmän kuin tämä 600kpl. Miten heidän asiansa saadaan hoidettua?

]]>
0 http://hannahukari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248699-espoossa-yli-600-nuorta-pelkalla-toimeentulotuella#comments Espoo KELA Sosiaalihuoltolaki Sosiaalityö Toimeentulotuki Fri, 05 Jan 2018 22:52:51 +0000 Hanna Hukari http://hannahukari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248699-espoossa-yli-600-nuorta-pelkalla-toimeentulotuella